Jokaisellahan on tietenkin vapaus valita kenen kanssaan elämäänsä viettää ja kenen ei. Kun tarjolla on paljon "parempaa" seuraa ja joku ei-niin-kiinnostava tyyppi pyytää kahville, sitä vähän emmitään ja "katsellaan", ja vedotaan sitten kiireisiin tai muihin syihin miksi ei juuri tänään käy tapaaminen. Sitten tämä tyyppi kysyy ehkä uudelleen viikon päästä ja tällä kertaa viestiin ollaan ehkä kokonaan vastaamatta kun ei keksitä enää syitä. Tällöin tietenkin kannattaa lopettaa yrittäminen(?) ja etsiä parempaa seuraa ja ihmisiä jotka oikeasti haluaa viettää aikaa yhdessä. Syytä torjumiseen ei koskaan saa selville, se voi olla ihan ei-henkilökohtainen (ihminen ehkä kuitenkin pitää sinusta, mutta hänellä on jo oikeasti niin värikäs elämä ettei vaan tule enää etsittyä niin hanakasti uusia ystäviä ja kiirettä piisaa) tai sitten tämä pinnallisuus joka on kai ihan normaaliakin, että "ei haluu olla ton kaa ku se on tommonen tylsä ja yksinäinen ihminen kun ei muutkaan oo, siinä täytyy olla jotain vikaa".
Tällä hetkellä tunnen yksinäisyyttä ja välillä tuollaisille edellämainituille "kohteliaille torjunnoille" tekisi mieli reagoida..huutaa että jaahas että mikäköhän mussa sitten on vikana kun ei seura kelpaa, miksi jokainen teistä tekee noin ja ajattelee että mun tulee hommata ystävät jostain muualta. Tekisi mieli avautua kuinka yksinäinen olen ja se on vaan teidän muiden ihmisten syytä, ja syytä yksinäisyyteen en tiedä itsekään. Ja miksi jätät väliin statukseni kommentoimisen facebookissa kun olen varma että suurin osa teistä kuitenkin sen huomaa.
Olen tähän asti vain hymyillyt ja ymmärtänyt "aah joo joo, sulla on kiireitä, no ei se mitään hei, katsellaan ja mukavaa viikonloppua sulle". Ja jättänyt asian siihen. Mikä linja kannattaa varmaan pitää vastaisuudessakin, mutta...
Tämä vaan nakertaa sisältä ja tulen kärttyisäksi ja katkeroituneeksi. Mikä tähän auttaisi?
Tällä hetkellä tunnen yksinäisyyttä ja välillä tuollaisille edellämainituille "kohteliaille torjunnoille" tekisi mieli reagoida..huutaa että jaahas että mikäköhän mussa sitten on vikana kun ei seura kelpaa, miksi jokainen teistä tekee noin ja ajattelee että mun tulee hommata ystävät jostain muualta. Tekisi mieli avautua kuinka yksinäinen olen ja se on vaan teidän muiden ihmisten syytä, ja syytä yksinäisyyteen en tiedä itsekään. Ja miksi jätät väliin statukseni kommentoimisen facebookissa kun olen varma että suurin osa teistä kuitenkin sen huomaa.
Olen tähän asti vain hymyillyt ja ymmärtänyt "aah joo joo, sulla on kiireitä, no ei se mitään hei, katsellaan ja mukavaa viikonloppua sulle". Ja jättänyt asian siihen. Mikä linja kannattaa varmaan pitää vastaisuudessakin, mutta...
Tämä vaan nakertaa sisältä ja tulen kärttyisäksi ja katkeroituneeksi. Mikä tähän auttaisi?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Olen huomannut saman ja päättänyt olla laittamatta lainkaan statusta facebookiin, niin ei tarvitse sitä edes lukea.
Parempi yksin kuin huonossa seurassa!