Miten te miehet/isät koette, että kannatte vastuunne lapsistanne?
En tiedä olenko jotenkin liian vaativa exää kohtaan, mutta minusta, jos hän ottaa lapset 2 viikoksi huostaansa, lomailee Lapissa ja palauttaa lapset sovittuna aikana niin voiko vaatia, että lapset tulevat samojen tavaroiden kanssa, kuin lähtiessään? Nyt on (taas) jäänyt tuiki tärkeitä tavaroita 800km päähän mummulaan, kuten, kännykät, varatalvivaatteet, joululahjoista osa, kelakortit ja toisen lapsen astmalääkkeet. Siis lähes kaikki olennainen. No, mutta hammasharjat on kuulema mukana, vaikka sanoin, ettei tartte palauttaa kun ovat vanhoja ja minulla uudet hankittuna. Pitäisikö tästä kuitenkin iloita?
Exä selitteli puhelimessa, että kyllä ne tavarat vielä löytyy ja hän oli sanonut esikoiselle, että etsii kännykkänsä ym. 11v. on kuitenkin vielä lapsi ja minusta miehen pitää tajuta, että vastuun kantaminen tarkoittaa sitä, että hän huolehtii, että esikoinen sen puhelimensa etsii ja pakkaa kaikki tavaransa mukaan. Eikös se ole kasvatusvastuuta, että pitää huolen siitä, että lapsi oppii huolehtimaan omista tavaroistaan? Ei 11v. vielä tajua täysin seurauksia, jos vaikka puhelin tai lääkkeet puuttuu. Tai tarvitaanko varavaatteita tai kelakortteja.
Minua ärsyttää kaikkein eniten hänen löysä asenteensa vastuuseen. Vaikka hänellä on hoitoviikko niin silti lapset tuovat kaikki kaavakkeet, muistutukset, kokeet ym. koulusta suoraan minulle, koska isä ei niitä kuitenkaan kirjoittele. Ja täyttelen niitä sitten myöhässä. Niin, että vetääkö isä kermat päältä? Samoin on sovittu, että viikossa on 8h peliaikaa, jonka voi käyttää milloin haluaa. Ja yleensä sitten viikonloppujen jälkeen on käytetty ne tulevan viikonkin peliajat. Eli minun hoitoviikon ajat. Lapset käytännössä pelaavat isänsä luona. Ja läksyt usein tekemättä, kun tulevat takaisin minun luokse ja kaikkiin treeneihin ei olla menty, ku "ei keretty". Hammaslääkäriajankin hän hoitaa "soita sä aika kun tiiät".
Onko kohtuutonta vaatia, että isä osallistuu kasvatukselliseen vastuuseen eikä vain aineelliseen, kuten ruoka ja huvit? Onko liikaa vaadittu, että hän myös osallistuu lappujen täyttöön, läksyistä huolehtimiseen, opettajien sähköposteihin vastaamiseen, lääkärikäynteihin, harrastuksiin kujettaminen, kokeisiin tenttaamiseen jne. ?
Minua pelottaa, että lapset oppivat häneltä tuon "laiskuuden" asioiden hoitoon ja että he kokevat, että "äiti hoitaa ne kumminkin". Olen väsynyt 43v. lapsen hoitoon.
En tiedä olenko jotenkin liian vaativa exää kohtaan, mutta minusta, jos hän ottaa lapset 2 viikoksi huostaansa, lomailee Lapissa ja palauttaa lapset sovittuna aikana niin voiko vaatia, että lapset tulevat samojen tavaroiden kanssa, kuin lähtiessään? Nyt on (taas) jäänyt tuiki tärkeitä tavaroita 800km päähän mummulaan, kuten, kännykät, varatalvivaatteet, joululahjoista osa, kelakortit ja toisen lapsen astmalääkkeet. Siis lähes kaikki olennainen. No, mutta hammasharjat on kuulema mukana, vaikka sanoin, ettei tartte palauttaa kun ovat vanhoja ja minulla uudet hankittuna. Pitäisikö tästä kuitenkin iloita?
Exä selitteli puhelimessa, että kyllä ne tavarat vielä löytyy ja hän oli sanonut esikoiselle, että etsii kännykkänsä ym. 11v. on kuitenkin vielä lapsi ja minusta miehen pitää tajuta, että vastuun kantaminen tarkoittaa sitä, että hän huolehtii, että esikoinen sen puhelimensa etsii ja pakkaa kaikki tavaransa mukaan. Eikös se ole kasvatusvastuuta, että pitää huolen siitä, että lapsi oppii huolehtimaan omista tavaroistaan? Ei 11v. vielä tajua täysin seurauksia, jos vaikka puhelin tai lääkkeet puuttuu. Tai tarvitaanko varavaatteita tai kelakortteja.
Minua ärsyttää kaikkein eniten hänen löysä asenteensa vastuuseen. Vaikka hänellä on hoitoviikko niin silti lapset tuovat kaikki kaavakkeet, muistutukset, kokeet ym. koulusta suoraan minulle, koska isä ei niitä kuitenkaan kirjoittele. Ja täyttelen niitä sitten myöhässä. Niin, että vetääkö isä kermat päältä? Samoin on sovittu, että viikossa on 8h peliaikaa, jonka voi käyttää milloin haluaa. Ja yleensä sitten viikonloppujen jälkeen on käytetty ne tulevan viikonkin peliajat. Eli minun hoitoviikon ajat. Lapset käytännössä pelaavat isänsä luona. Ja läksyt usein tekemättä, kun tulevat takaisin minun luokse ja kaikkiin treeneihin ei olla menty, ku "ei keretty". Hammaslääkäriajankin hän hoitaa "soita sä aika kun tiiät".
Onko kohtuutonta vaatia, että isä osallistuu kasvatukselliseen vastuuseen eikä vain aineelliseen, kuten ruoka ja huvit? Onko liikaa vaadittu, että hän myös osallistuu lappujen täyttöön, läksyistä huolehtimiseen, opettajien sähköposteihin vastaamiseen, lääkärikäynteihin, harrastuksiin kujettaminen, kokeisiin tenttaamiseen jne. ?
Minua pelottaa, että lapset oppivat häneltä tuon "laiskuuden" asioiden hoitoon ja että he kokevat, että "äiti hoitaa ne kumminkin". Olen väsynyt 43v. lapsen hoitoon.
Vastaukset 5
Vanhimmat
valinnut äijäsi aikoinaan paremmin. Mitä sitä täällä nyt vingut, täällä kukaan exääsi saa käyttäytymään vastuullisemmin ! Niin, ja vastauksen itse kysymykseesi kyllä tiedät itsekin. Ei käyttäydy miehesi vastuullisesti ei, so ? can´t help !
On toki kohtuullista vaatia että mies ottaa kasvatusvastuuta ja huolehtii omista ja lasten tavaroista. Ja sama juttu lomakkeiden yms. kanssa.
Mutta kuten olet varmasti jo liittosi aikana huomannut, toista ei oikein voi muuttaa. Ja vielä vähemmän nyt kun ette enää ole yhdessä. Voit toki huomautella, riidellä, nalkuttaa, maanitella ja suostutella. Ehkä toimii, ehkä ei. Sinuna panostaisin vain siihen että olet itse se hyvä roolimalli.
Mutta sinähän halusit kuulla että olet oikeassa ja mies väärässä. Olet sinä. Jos se helpotti oloasi yhtään...
on selvästi adhd.
"Häiriö ilmenee heillä lähinnä vaikeutena hallita omaa elämää ihan käytännöllisellä tasolla. On vaikeaa pitää kiinni aikatauluista, on vaikeaa keskittyä asioihin yksi kerrallaan, on vaikeaa saattaa asioita loppuun. Heillä ovat tyypillisesti sukat eri paria, tavarat hukassa, erilaisia tavarapinoja ja vaikeuksia hoitaa arkielämän asioita ajoissa. Jos heillä ei ole hyvää sihteeriä,.."
tai sitten hän on muuten vaan veltto luuseri, ja antaa toisten huolehtia. Miksi erosit hänestä?
http://yle.fi/akuutti/arkisto2004/121004_b.htm
Kiitos hyvistä vastauksista. Kyllä niinkuin todella alkaa kaduttamaan vanha miesvalinta. Menimme sukulaisten painostuksesta vihille ja olin silloin 23v. kokematon tytönhupakko. Olisi pitänyt pitää oma pää, eikä kuunnella muita. Varsinkaan äitiä, jonka mielestä vävykokelas oli vastuuntuntoinen ja kypsä! No jaa, rauhallinen hän on kuin mikä, muttei todellakaan vastuuntuntoinen. Että tuohon ADHD diagnoosiin en yhdy.
EXÄLLÄ: Miksikö erosin? Tai pikemminkin miksi mies halusi erota minusta? Tässä syitä miksi en takaisin ota :)
http://keskustelu.suomi24.fi/node/9558077#comment-4737751
KOKEMUS-K: Exällä vastaamani linkistä myös voit lukea erosta. Se oikeassa oleminen jää jäljelle, jos toinen ei ole valmis avautumaan ja kertomaan itse syitä miksi haluaa erota. Jos ei valita, niin kaikki on kai hyvin. Kerro sinä miten miehen saa avautumaan niin, että kertoo mitkä seikat johtivat eroon. Kiitos koitenkin hyvästä vastauksesta.
Ei se auta, kuin vain aloittaa ihan alusta ja kertoa aikuiselle miehelle mitä vastuunkantaminen on. Pienin askelin samalla, kun optettaa lapsiaan...
Kinkki uudestaan... siitä puuttui viimeinen nro 7
http://keskustelu.suomi24.fi/node/9558077#comment-47377517