Olemme saaneet lukea yksinäisyydestä palstalla, kun kukaan ei tule ystäväksi. On ehdoteltu, että tekisi itsekkin jotain asian eteen.'
Tänään tuli havainnollistettua taas tuo muistamisen juttu. Eräs lapsuuden aikainen ystävä soitteli, olemme paljon soitelleet toisillemme.
Hän on leski, ja juuri eläkkeelle jäänyt ja jotunut muuttamaan uuteen osoitteeseen työsuhdeasunnostaan.
Nyt häntä harmittaa, kun kukaan ei tahdo häntä muistaa. Hän oli laitellut joulukortteja mutta ei moneltakaan saanut takaisin korttia.
Kysyin häneltä, miksi hän lymyilee pilossa, eivät ihmiset tiedä hänen uutta osoitettaan, eikä posti enää käännä kun aikaa on jo sentään parisen vuotta muutosta.
Hän on laittanut tietonsa salaiseksi.
- Miksi ihmeessä? Mitä pelkäät?
- Puhelimyyjiä
- Voi taivas sentään. Niitä enää soittelee niin harvoin, eikä ne lankoja pitkin tule. Nykysin tokenevat jo alkusanoihin, kun sanon, ettei kiinnosta, puhelut loppuvat siihen.
Voi hyvänen aika sentään, tuolasen takia pidetään omat tiedot piilossa. Sitten ihmetellään, kun kukaan ei oikei muista häntä. Miten muistaa, kun ei ole osoitetta, eikä uutta puhelinnumeroa. entinen oli työpaikan kiinteä lankanumero.
Ajatelkaapa yksinäiset ihmiset, annatteko signaalin tällä tavoin ihmisille, että älkää nyt vaan häiritkö?
Minulla on aina olleet tiedot julkisia, niin puhelinluettelossa kuin netissäkin. Häiriöitä ei ole ollut. Joku vikasoitto, ja mieluusti minä näitä jututan, näitä virhesoittajia. Se on muuten tosi hauskaa, jutusktella niiden kanssa. Yöksi voin laittaa puhelimen pois päältä, jos pelkään, että humalaiset soittelee virhesoittoja. Nykyisin on monilla ihmisillä useampi numero, niin mullakin, niin sen voin pitää päällä, jos omaisilla jollain on hätä. Kerran on ollutkin, kun jotui liikenneonnettomuuteen.
Nautin suunnattomasi, kun saan vanhoilta nuoruuden ystäviltä synttärikutsuja, hautajaiskutsuja kun joku omainen, minunkin tuntema heidän omainen kuolee, ja minut kutsutaan saattamaan häntä, jonka nuoruudessa hyvin tunsin. Heidän lastensa ja lastensa lasten hääkutsuja. Aivan ihanaa. Miten he kutsuisivat, jos lymylisin salaisessa osoitteessa?
Ajatelkaa, minkälaisia singnaaleja annatte tavoitettavuudestanne?
Tänään tuli havainnollistettua taas tuo muistamisen juttu. Eräs lapsuuden aikainen ystävä soitteli, olemme paljon soitelleet toisillemme.
Hän on leski, ja juuri eläkkeelle jäänyt ja jotunut muuttamaan uuteen osoitteeseen työsuhdeasunnostaan.
Nyt häntä harmittaa, kun kukaan ei tahdo häntä muistaa. Hän oli laitellut joulukortteja mutta ei moneltakaan saanut takaisin korttia.
Kysyin häneltä, miksi hän lymyilee pilossa, eivät ihmiset tiedä hänen uutta osoitettaan, eikä posti enää käännä kun aikaa on jo sentään parisen vuotta muutosta.
Hän on laittanut tietonsa salaiseksi.
- Miksi ihmeessä? Mitä pelkäät?
- Puhelimyyjiä
- Voi taivas sentään. Niitä enää soittelee niin harvoin, eikä ne lankoja pitkin tule. Nykysin tokenevat jo alkusanoihin, kun sanon, ettei kiinnosta, puhelut loppuvat siihen.
Voi hyvänen aika sentään, tuolasen takia pidetään omat tiedot piilossa. Sitten ihmetellään, kun kukaan ei oikei muista häntä. Miten muistaa, kun ei ole osoitetta, eikä uutta puhelinnumeroa. entinen oli työpaikan kiinteä lankanumero.
Ajatelkaapa yksinäiset ihmiset, annatteko signaalin tällä tavoin ihmisille, että älkää nyt vaan häiritkö?
Minulla on aina olleet tiedot julkisia, niin puhelinluettelossa kuin netissäkin. Häiriöitä ei ole ollut. Joku vikasoitto, ja mieluusti minä näitä jututan, näitä virhesoittajia. Se on muuten tosi hauskaa, jutusktella niiden kanssa. Yöksi voin laittaa puhelimen pois päältä, jos pelkään, että humalaiset soittelee virhesoittoja. Nykyisin on monilla ihmisillä useampi numero, niin mullakin, niin sen voin pitää päällä, jos omaisilla jollain on hätä. Kerran on ollutkin, kun jotui liikenneonnettomuuteen.
Nautin suunnattomasi, kun saan vanhoilta nuoruuden ystäviltä synttärikutsuja, hautajaiskutsuja kun joku omainen, minunkin tuntema heidän omainen kuolee, ja minut kutsutaan saattamaan häntä, jonka nuoruudessa hyvin tunsin. Heidän lastensa ja lastensa lasten hääkutsuja. Aivan ihanaa. Miten he kutsuisivat, jos lymylisin salaisessa osoitteessa?
Ajatelkaa, minkälaisia singnaaleja annatte tavoitettavuudestanne?
Vastaukset 21
Vanhimmat
monet vanhemmat ihmiset käpertyvät sinne omaan koloonsa ja omaan oloonsa - pitää lähteä itse liikkeelle, eikä vain aina odottaa muiden ottavan yhteyttä. Puhelin on sentään oiva ja halpa konsti pitää yhteyksiä rakkaitten, ystävien, tuttavien ja sukulaisten kesken - ja alku erilaisiin vuorovaikutuksiin.....
Leevi ja Leevingsien mukaan voisin soitella.
Vaan ei ole Marja-Leenaa.
Ja muita en ala luettelemaan, lihoneet ovat.
Elämässä sitoutuu ihmisiin, jos haluaa.
Ihmiset, kaikki, eivät halua sitoutua.
Monet ihmiset ovat pashaa tai omituisia.
Parempi on ottaa Kaljakori ja tehdä itsensä naurettavaksi.
Kaikki Ihmiset eivät ole oikeutettuja onnistumiseen.
Vieköön Peehana kaikki Lumiaurakuskit.
niille, jotka valittavat yksinäisyyttää, nähdä, ovatko itse syypäitä yksinäisyyteensä? Sinä voit vallan mainiosti möyriä siellä pusikossasi possun lailla. Aivan vapaasti vaan, ole hyvä. Mutta niille, jotka valittavat, että heidät on hylätty, niin enpä usko. Mitä itse on tehnyt asian eteen?
ovatkin rehellisiä perussuomalaisia miehiä jotka eivät keikaroi joka suuntaan.
Miehiä.
Omituiset joka suuntaan lirkut saavat osakseen sen minkä ansaisevatkin. Pashaa puhuvat hukkuvat juuri siihen itseensä.
olen samaa mieltä, kaikki holhoaminen pitäisi lailla lopettaa....kaikki on minulla avointa, elämä on lyhyt...
Turhan puhujasta ja naurajasta ei koskaan miestä tule !
ja he jotka ylentävät itsensä kehumalla olevansa muita viisaampia, alennetaan.
Tosin jos on käynyt vuoden ammattikoulun koneasentaja-linjaa, on huomattavasti viisaampi kuin
monta vuotta opistotasoisia opintoja suorittanut.
Mutta myöskään korkea koulutus ei takaa viisautta.
on annettava jokaiselle oma rauhansa, ja tilaisuutensa valita omanlaisensa elämäntyyli.
Jos ystäväsi on vasta jäänyt eläkkeellekin, onhan aivan normaalia tuntea itsensä yksinäiseksi.
Oletan ystäväsi täysjärkiseksi, aikuiseksi ihmiseksi, joka tietää oman parhaansa, ja osaa toimia sen eteen.
Osoitteet näkee netistä, netin ilmaisista numero-ja osoitepalveluista.
Luoja suojelkoon puheliaalta puhelinasiakkaalta, joka ei mitään osta, siunaa nuori puhelinmyyjä, kiireissään, provisiopalkalla.
Minä en nauti kenenkään hautajaiskutsuista, elävänä on paljon mukavampaa jutella tuttaviensa kanssa.
Ihmisille pitää antaa oikeus yksityisyyteensä, omaan valintaan.
Tätä sivuten silmiini sattui täällä, kuinka vanhuksillakin, kullakin, on omat mielihalunsa.
Surkuhupaisaa, kuinka vanhuksista tehdään joissakin laitoksissa, ei kaikissa, yhtenevää massaa, joita pitäisi kiinnostaa, kaikkia, samat asiat.
Vaikutat melkoisen määräilevältä tyypiltä.
Relaa joskus.
Hei, moni todella valittaa omaa todellista yksinäisyyttään. Annapa siihen sitten hyvä neuvo.
Leskeksi jäänyt toistakymmentä vuotta. Että siinä sinulle on uutta yksinäisyyttä ajateltavissa.
"Osoitteet näkee netistä, netin ilmaisista numero-ja osoitepalveluista."
Paljoa se ei sinunkaan tietämyksesi ole olotilaasi rikastuttanut. Netistä ei näe yhtään mitään, jos tietonsa laittaa operaattorille salaiseksi. Turhaa siinä on valitella yksinäisyyttä, ja hyljätyksi tulemista, jos ei itse ole alkeellisintakaan toimenpidettä halukas tekemään, saatikkka ajattelemaan, kuten Sinä nyt. Et ymmärrä, ettei netissä ole ainuttakaan yhteystieto, jos ne itse valitsee salaiseksi.
"Vaikutat melkoisen määräilevältä tyypiltä." On parempi olla määräilevä, jos asianomainen valittelee omaa typeryyttään, niin edes havahtuu asian edessä, mitä hänen itsensäkkin tulisi tehdä. Sinä varmaan yhtyisit parjaamaan niitä, jotka eivät ole osanneet sitä joulukorttia hänelle lähettää, että kylläpäs ne ovat ylpeitä ja itsekkäitä. Eikö sekin olisi todella ilkeämielistä ja valheellista? Sekö olisi sinusta sitten oikea menettely? Sellainenko on sinusta kannustavaa ja auttamista? Minusta se on vain enemmän yksinäisyyteen painamista, kaukana auttamisesta.
Kyllä tietojani ei saa mitenkään, ei edes Minä profiilistani, ihmeen paljon kurkkaajia kuitenkin käy?
Taitaapa suututtaa kun ei pääse lukemaan edes recattuna niiden sivuja jotka ovat sulkeneet sivunsa vain ystävilleen! Ja ketä vaan en kaverikutsulla sivuilleni päästä.
Yksinäisyydestä en tiedä mitään, ennemminkin yhä enempi haluan omassa oloani lisätä.
Näinhän ei nälkäistä kansaakaan auteta, viemällä sinne vain ruokaa. Heitä autetaan opettamalla itsensä auttamista. Opettamalla sitä ruoan kasvattamista ja tuottamista. Mutta se vaan ei kaikille mene jakeluu, miten auttaa toista auttamaan itseään.
yksinäinen ei ota tietojaan mistään pois.
Toinen voi väärinkäsittää toisen puheen, halutessaan.
Anna ihmisille oikeus olla erilaisia, ei kaikki pyydä sinulta elämänoikeuttaan.
Turha tästäkään on tapella, liian henkilökohtaista ja intiimiä on yksinäisyys, ja yksinäisyyden tunne.
Älä ole noin tuomitseva, itse en sairauteni vuoksi jaksanut laittaa joulukortteja kellekään.
en edes odottanut, että saan vastavuoroisesti jokaiselta joulun- tai uudenvuodenkortin. Lähinnä halusin ilahduttaa kortillani omaa piirinäni. Saatampa sitten joku toinen kerta vaikka soittaa jollekin tutulleni ja jutella ja kysellä kuulumisia ja vaikka tavata; kas, kun minun tuttavapiiriini kuuluu kaikenikäisiä. Eihän se ole missään kuulutettu, että yhteyttä pitää ylläpitää vain jouluna.
minäkin puhelimella jouluja toivotin, samoin kuin toivotuksia sain.
Eihän missään ole säädetty, miten niitä pitää jakaa.
Ystäviä ei saa unohtaa milloinkaan, oli joulu tai juhannus, arki eli pyhä.
Vain tosi ystävyys on pysyvää.
Eikös valitus ole osoitus, että haluaa muutosta asioihin? Niin minä ainakin asoista ymmärrän. Kun valitan, toivon, että saan joiltain vinkkejä, mitä ratkaisumalleja asioihin voisi olla.
Eikös tuo henkilö juuri pyytänyt vastausta ko. henkilöltä, miksi hänet on unohdettu. Koita nyt keskittyä asioihin ja lueka, mistä on kyse, äläkä tyrkytä noita mitään sanomattomaia väitteitäsi jotka eivät vastaa millään lailla ko. asiaan.
Vai kuulutkos sinä niihin, jotka haluavat kieriskellä omassa itsesäälissä, eivätkä suurin surminkaan halua ratkaista omia onglemiaan? Kyllähän se näkyy, kun menee kylälle, ihmiset kilvan kehuvat, kenen lääkäri mitäkin sanoi, ja kuka on sairaampi ja huonompi. Se on ikäänkuin kunnia-asia.
Mutta että mitä itse on valmis tilanteensa eteen tekemään, se onkin jo toinen juttu. Heitä onkin sitten jo vähemmistä, jotka tarttuvat asioihin tosissaan eivätkä elä sääliin turvautuen.
yksin ja en koe sitä mitenkään epänormaaliksi olotilaksi.Suoraansanoen nautin enkä riudu ja räydy.
Silti on kiva kun ystävt ja tuttavat ottavat yhteyttä,eli muistavat,kuin myös päinvastoin.
Liian usein näkee ja kuulee surkuteltavan yksinäisyyttä,se on ihan jokaisen henkilökohtainen asia,miten asian kokee.
Yksinäisyydessä kuulee omat ajatuksensa ja saa toteuttaa itseään ihan miten haluaa.Kukaan ei häiritse,velvoita eikä tyrkytä mitään sellaista,joista joutuis väistelemään.
Ja numeroni on ollut aina salainen.
täällä on paljon määrääjätyyppejä, jotka kuvittelevat, että jos joku sanoo, että on yksin, kärsii siitä.
Moni rakastaa yksinäisyyttä, mutta sehän ei passaa, vaan kaikkien pitää määrääjämummujen mukaan paseerata sakeissa.
Olkoot itse, uteliaat ja juoruilevat, ne eivät kuulu kaikkien harrastuksiin.
Kyllä me tajuamme, kenen kirjoitus on valitusta ja ruikutusta, ja kuka on tyytyväinen. Miten mahtaa olla oma laitasi. Elä mene sanomaan sanoja toisten suulla, pysyttele vaan omissa sanomisissasi, ja muista, että eivät ne toisetkaan ole yhtään typerämpiä, kuin itse pidät itseäsi malli-ihmisenä.
yksi malli-ihminen haastaa riitaa.