... janoa oikeasta ja väärästä?
Eli jokunen kysymys teille naisille pari-, ihmis- ja rakkaussuhteista.
Onko nainen todellakin se, jolla tulee ja täytyy olla RAJATON OIKEUS määritellä ne "ehdot", säännöt sekä tavat joilla kahden ihmisen suhdetta toteuttamaan / perustamaan lähdetään?
Hyväksyttekö te naiset avoimesti esim. Arjalaisen rodunjalostusopin, "valta tuo etuoikeutta ja mukavan elämän" tai vaikkapa ajatuksen "miehestä inhimillisenä ihmisenä ei tarvitse mitään välittää, kunhan vain naisen omat tavoitteet etuineen tulevat toteutetuksi" kuuluvan merkittävänä osana siihen elämäntapaan jota nyt täällä suomessa ihmissuhteiden arjessa elämme?
Tokihan toivoisin rehellistä vastaustanne myös siihen, miksi mies patologisen väkivaltaisena (niin henkisellä kuin fyysiselläkin tasolla) täysin päihdeongelmaisena, omaa rakastaan jatkuvasti muiden naisten kanssa pettävänä, sekopää narsistina tai jollain muulla tavoin muita ihmisiä vahingoittavana on teistä omana rakkaana paljon kiehtovampi kuin mies, joka teitä tuntevana ihmisenä kunnioittaisi? (HUOM! Edellisten ei kaikkien tarvitse kuulua saman henkilön ongelmavyyhteen!)
Kukaan ihminen ei ole koskaan täydellinen, joten varmasti me kaikki omaamme omat heikkoutemme tuntevina ihmisinä ja siksipä nyt aidosti ihmettelenkin,
mistäpä mahtavatkaan johtua yhä vain kasvavat lasten psykiatriset ongelmat tai mikä vaikutus ihmissuhteittemme muodostamiseen on sillä noin 55 miljoonalla litralla alkoholia, jonka suomalaiset joka vuosi kurkuistaan alas kaatavat?
Eli jokunen kysymys teille naisille pari-, ihmis- ja rakkaussuhteista.
Onko nainen todellakin se, jolla tulee ja täytyy olla RAJATON OIKEUS määritellä ne "ehdot", säännöt sekä tavat joilla kahden ihmisen suhdetta toteuttamaan / perustamaan lähdetään?
Hyväksyttekö te naiset avoimesti esim. Arjalaisen rodunjalostusopin, "valta tuo etuoikeutta ja mukavan elämän" tai vaikkapa ajatuksen "miehestä inhimillisenä ihmisenä ei tarvitse mitään välittää, kunhan vain naisen omat tavoitteet etuineen tulevat toteutetuksi" kuuluvan merkittävänä osana siihen elämäntapaan jota nyt täällä suomessa ihmissuhteiden arjessa elämme?
Tokihan toivoisin rehellistä vastaustanne myös siihen, miksi mies patologisen väkivaltaisena (niin henkisellä kuin fyysiselläkin tasolla) täysin päihdeongelmaisena, omaa rakastaan jatkuvasti muiden naisten kanssa pettävänä, sekopää narsistina tai jollain muulla tavoin muita ihmisiä vahingoittavana on teistä omana rakkaana paljon kiehtovampi kuin mies, joka teitä tuntevana ihmisenä kunnioittaisi? (HUOM! Edellisten ei kaikkien tarvitse kuulua saman henkilön ongelmavyyhteen!)
Kukaan ihminen ei ole koskaan täydellinen, joten varmasti me kaikki omaamme omat heikkoutemme tuntevina ihmisinä ja siksipä nyt aidosti ihmettelenkin,
mistäpä mahtavatkaan johtua yhä vain kasvavat lasten psykiatriset ongelmat tai mikä vaikutus ihmissuhteittemme muodostamiseen on sillä noin 55 miljoonalla litralla alkoholia, jonka suomalaiset joka vuosi kurkuistaan alas kaatavat?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Henkilökohtaisesti sanoisin, että joka suhteessa tulee vaikeutensa. " Tokihan toivoisin rehellistä vastaustanne myös siihen, miksi mies patologisen väkivaltaisena (niin henkisellä kuin fyysiselläkin tasolla) täysin päihdeongelmaisena, omaa rakastaan jatkuvasti muiden naisten kanssa pettävänä, sekopää narsistina tai jollain muulla tavoin muita ihmisiä vahingoittavana on teistä omana rakkaana paljon kiehtovampi kuin mies, joka teitä tuntevana ihmisenä kunnioittaisi? (HUOM! Edellisten ei kaikkien tarvitse kuulua saman henkilön ongelmavyyhteen!)"
Onko aloittajalla kokemusta parisuhteessa olemisestä ja minkä pituisista? Suhteen onnistumiseen vaikuttavat niin moni asia, että mitään yksiselitteistä vastausta ei sun kysymykseen voi olla.
Ihminen on fyysinen, psyykkinen ja sosiaalinen kokonaisuus, ja yleensä kaikki vuorovaikutus suhteessa perustuu aiempaan tai aiempiin käytyihin keskusteluihin tai vallinneeseen dynamiikkaan. Positiivista, jos se asiat ovat selvinneet ja ihmiset ovat olleet rehellisiä ja pystyneet käsittelemään tunteitaan. Negatiivista silloin, jos konflikteja on käsitelty puutteellisesti, kuulluksi tulemisen kokemus puuttuu tms tunnetila on jäänyt käsittelemättä. Riippuu tilanteesta ja asiasta josta riidellään.
... laatijana minulla on kokemusta 3 pidemmästä rakkaussuhteesta kestoltaan 3-5 vuotta, mutta nämä ajatukseni ovatkin peräisin nyt viimeisen 2 vuoden ajalta, eläessäni sinkkuna.
Teen työtä sairaanhoitajana (vakituinen työsuhde) ja kohtaan työssäni erittäin monitahoisia ongelmia niin ihmisen mielen kuin parisuhteidenkin osalta.
Itselleni henkinen raakuus läheisiäni ja muita ihmisiä kohtaan on täysin poissuljettu vaihtoehto elämässä, mikä ei kuitenkaan tarkoita sitä, etten ymmärtäisi tiedostaa niitä oikeuksia joita minulla tuntevana ihmisenä on, eli tunteiden rehellisyys kokemisen kautta on se johon elämässä panostan.
En näin esim. rakenna ympärilleni mitään muiden läpäistävää suojamuuria tai odota kenenkään olevan jotenkin "minkään vaatimusteni kaltainen" ja siksi ihmettelenkin seuraavaa.
Kun annan mielestäni toiselle (tarkoitan naiselle) täysin "avoimet kortit" tehdä vapaaehtoiset päätöksensä siitä, miten minua miehenä ja tuntevana ihmisenä kohtelee, tulevat esiin lähes poikkeuksetta vaihtoehdot.
* Yritys käyttää minua hyväksi henkisenä tai fyysisenä "leluna" omista tunteistani ja ajatuksistani mitään välittämättä.
* Aktiivinen halu hyötyä minusta "mesenaattina" puhtaan rahan, matkojen tai jonkin muun materian muodossa.
* Haluna tuoda minulle pakon kaltaisina ehtoina vaatimukset siitä, miten minun tulisi toimia (Monesti jopa ilman järjellistä tai perusteltua syytä!) jotta edes seurustelu naisen kanssa mahdollistuisi. Näitä vaatimuksia ovat olleet mm. työvuorojeni mukauttaminen sinkkunaisen halun mukaisiksi tai ylipäänsä arjen mukauttaminen täysin naisen haluja vastaavaksi. Jopa ammatistani luopumista on ehdotettu, koska työskentelen pääsääntöisesti naisten kanssa!
Kun sitten olen ihan asialliseen sävyyn kyseenalaistanut näitä naisten esittämiä toimintamalleja, on reagointina ollut poikkeuksetta naisten taholta suuttuminen ja lause "et sinä minusta ihmisenä välitä".
Siis yksinkertaisesti kun en ole antanut näille naisille (kullekin vuorollaan toki) täyttä päätösvaltaa omaan elämääni liittyen, ovat he päättäneet, etten kiinnosta heitä sen enempää miehenä kuin ihmisenäkään.
Samoin olen kohdannut naisia, jotka minuun mitenkään tutustumatta (esim. pari sähköpostiviestiä kanssani vaihdettuaan) ovat luoneet minusta miehenä täysin epätodellisen kuvan, haluamatta enää millään tavoin muuta minusta uskoa tai ajatella.
Moninaista ihmis- ja perheväkivaltaa nähtyäni en voi siten ymmärtää, miten naiset kertomansa mukaan "erehtymättömään vaistoonsa" luottaen tietävät, ettei kanssa voi edes seurustelua harkita kun he eivät itse edes halua minuun ihmisenä tutustua. Sitten nämä naiset valitsevat ”kumppanikseen” miehen joka väkivaltaisena juoppona heitä pahoinpitelee tai pettää aina kun se vain mahdollista on.
"Kun annan mielestäni toiselle (tarkoitan naiselle) täysin "avoimet kortit" tehdä vapaaehtoiset päätöksensä siitä, miten minua miehenä ja tuntevana ihmisenä kohtelee, tulevat esiin lähes poikkeuksetta vaihtoehdot...."
Voisiko olla, että olet liian hyvä näille ihmisille? Luotat liikaa siihen että ihmiset näkevät viisautesi ja hyväntahtoisuutesi tietoisena elkeenä hyvyytesi todistamisesta?Sulla on mahdollisuuksia kätkeä viisautta sydämeesi asioista, joita saat työsi kautta. Jos asiat ovat noin, että he todella asettavat ehtoja joita luettelet. Ehkä nämä naiset vaativat rajoja ja turvallisuutta. Tuleeko tämä turvallisuus sitten siitä että heillä on ihminen vieressä, joka myöntyy kaikkeen. Lapsen kasvatuksessa on samoja piirteitä. Kaikki on hyvin ja sujuu mallikkaasti kunnes tulee aika kieltää ja todella pysyä päätöksessä -> taatusti kapina, jolloin lapsi päättää muuttaa pois pakaten kapsäkkiinsä pari lelua ja painuu leikkimökkiin. Murkkuikäisenä sama toistuu vähän isommassa kaavassa. Kuka ne lapset kadulta hakee, vihattu isä tai äiti tietenkin. Pitää olla luja, viisas, kestävä ja antaa anteeksi, pyytää anteeksi, sillä loukkauksia on tiedossa.
Mutta siis, jotakin ajatuksia siitä, että tasapainoinen ja itsensä tunteva ihminen on harvinainaista. Eikä virheetöntä ihmistä ole edes. Varmasti sitä kuitebkin toivoisi ihmistä, joka osaa ajatella ja käsitellä tunteitaan :)
Tämä maailma sekoittaa kenet tahansa, luo vääristynyttä kuvaa turvallisuudesta ja vastuunkantamisesta,
... ihmisyyden lainalaisuuksiin pohjautuen en hyväksy itseenikään kohdistuen käsitettä "hyvä tai hyvyyteen pyrkivä".
Näin siksi, koska mielestäni silloin kun kohtaa ihmisen hänen ollessaan haavoittuvin omana itsenään, rikki revittynä, dementian vietyä muistin, parantumattomaan syöpään sairastuneena tai sodan pelot eläneen naisen, joka viikkoihin ei ole uskaltanut nukkua, peläten tulevansa raiskatuksi,
ei enää tarvitse etsiä perusteluita rohkeudelle rakastaa ihmistä rinnallaan.
Ja tähän päälle tulee sitten Suomalainen nainen, jonka kyvyt viimeisen kahden vuoden aikana ovat riittävät vain sylkemään kasvoille, etsimään vikoja jotta voisi perustella torjumisen, jne.
Minä olen tunteva ihminen enkä voi näin kutsua itseäni milloinkaan hyväksi, mutta voin silti yrittää kaikin mahdollisin keinoin estää väkivallan eri muotojen esiintymisen omaa elämääni esimerkkinä käyttäen.
Totta, kaikki eivät ymmärrä tuota asiaa. Jos tekee työtä sairauden parissa se varmasti muokkaa käsityksiä ihmisyydestä ja arvoista oikeaan suuntaan. Mielestäni etä voi kuitenkaan sälyttää kaikkea syytä näiden naisten harteille. En sano tätä siksi että heillä olisi oikeus toimia noin, vaan siksi, että sinun pitää ymmärtää se että kaikki eivät todellakaan osaa arvostaa sinua ja sinun rakkauttasi. Onko se silloin aitoa rakkautta -mielestäni se ei ole.
Olen edelleen sitä mieltä, että olet kohdannut ihmisiä, jotka eivät vain omaa sellaisia arvoja kuin sinä. Sinun pitäisi ymmärtää se, koska kohtaat työssäsi kärsiviä ihmisiä. Miten suhtautuisit näihin naisiisi silloin jos kohtaisit heidät potilaana -kärsivinä ja apua tarvitsevina ihmisinä? Kaikki ihmiset, jotka kohtaat potilaina eri sairauksista kärsivinä, ovat eläneet varmasti aivan samanlaista elämää kuin nämä naisesi ennen sairastumistaan. Eri muodoissa vaan. Ja se pahoinpitelevä, naisen hakkaaja ukko vanhenee ja saattaa sairastua dementiaan. Hän on silloin yhtä haavoittuva kuin se pieni lapsi, joka kaipaa hellää huolenpitoa ja rakkautta eikö?
"Minä olen tunteva ihminen enkä voi näin kutsua itseäni milloinkaan hyväksi, mutta voin silti yrittää kaikin mahdollisin keinoin estää väkivallan eri muotojen esiintymisen omaa elämääni esimerkkinä käyttäen. "
Toivoisin, että tarkennat tätä lausettasi :)
... vastaten.
Jos nämä naiset jotka tuntevana ihmisenä ovat minua mitätöineet, kohtaisin asiakkaanani / potilaanani, saisivat he sen parhaan mahdollisen avun jonka hoitoalan ammattilaisena heille antamaan kykenisin niin itseni kuin työryhmänikin kautta.
Kuitenkin tärkein asia jonka hoitoalan ammattilaisen tulee ymmärtää, on se, ettei henkilökohtaista elämää, tunteita ja vapaa-aikaa sotke työhönsä. Silloin ei nimittäin työtään hoitoalan ammattilaisena tehdä jaksa! Ihmisenä olen toki kokonaisuus, mutta silti työ ja vapaa-aika ovat 2 eri elämän osa-aluetta.
Kuitenkin jos oma rakkaani sairastuisi vakavasti (niin kuin on aiemmin käynytkin), eläisin hänen rinnallaan vielä silloinkin, vaikka kaikki muut hänen rinnaltaan poistuisivat. Huomioiden tässä kohdin kuitenkin esim. päihdeongelmaisuus, persoonallisuushäiriöt, narsismi ja muut sellaiset diagnostisoidut sairaudet joihin turvautuen ihminen voi omalla tahdollaan pyrkiä "kahlitsemaan" toisen omien päämääriensä toteuttajaksi!
Rajansa on nimittäin meidän jokaisen henkisellä kestokyvyllä!
Elämällä omaa elämääni kunnioittaen muita ihmisiä ympärilläni ja osoittamalla teoillani muille sen, että mikään väkivallan muodoista ei tue millään tavoin elämää ympärillämme, mutta käsi ystävyyden sekä rakkauden kautta toiselle oiennettuna on viime kädessä se, joka pitää yllä elämää mahdollisimman monia sen osa-alueita elämän arjessa tukien.
Outoa vain on se, että suomalainen nainen näyttää valitsevan nuo väkivallan eri muodot osaksi elämäänsä mieluummin, kuin rakkauden väkivallattomana vaihtoehtona (ja nyt en tarkoita itseäni ja omaa elämääni!).