Miten kummassa yhteiskunta voi odottaa mun ikinä valmistuvan koulustani jos mitään jouston varaa ei ole!
Sitten syytetään meitä äitejä yhteiskunnan loisiksi, kun itse ei anneta tippakaan periksi.
Vihani nousi pintaan seuraavasta aiheesta. Hain kouluun jonne en sitten päässyt. Kouluun siksi, että entisillä ammateillani en työllistynyt. No pääsinkin sitten ns. työvoimapoliittiseen koulutukseen. Olen samassa koulussa, samalla linjalla mihin hain alunperinkin , mutta saan opiskella työkkärin rahalla ja saan kulukorvausta 9e/pvä. Työkkäri oli sitä mieltä että kahden tosi pienen lapsen yh:na se olisi minulle sopiva ratkaisu. Olin siitä perin iloinen.MUTTA, nyt lapseni on ollut kk kipeänä. Siis todella kipeänä, en pääse kouluun, kauppaan tai minnekkää. Vaikka olen toimittanut lääkärintodistukset koululle sekä työkkäriin minut uhkataan potkia pois ja minun pitäisi taas odottaa, että pääsisin kouluun uudelle vuosikurssille. Olen pyytänyt etätehtäviä. En saa. Meidän koulussa on läsnäolo pakko, et voi suorittaa sitä tekemällä tehtäviä kotona. Tähän minulla olisi mahdollisuus päivän aikana. Osallistua netin välityksellä luentoihin. jne. Kuten alunperin minulle koulutukseen hakeutuessa luvattiin. Mutta EI! Nyt sinnittelen kotona kipeän lapseni kanssa. Toistakaan en voi hoitoon viedä jne. Mitä luultavammin nyt minut sitten potkitaan pois koulusta. Vaikka kuinka olisi virallinen syy olla pois. Olen täysin syytön itse siihen, että jäin yksinhuoltajaksi. Jos minulla edelleen olisi mies, hänkin voisi hoitaa, mutta kun ei ole.
Mitä kummaa yhteiskunta on vielä vailla? Sitä että istuisin koulussa kipeän lapseni kanssa? Ei, sekinhän on laitonta, koska koulun vakuutus ei korvaisi mitään jos jotain sattuisi jne. Voi hyvänen aika.
Tässäkä on kaikki jousto koulutuksissa? Tämä tarkoittaa sitä, että tulen edelleen roikkumaan työttömien listoissa enkä työllisty. Ilmeisesti sekin sopii paremmin kuin olemalla inhimillinen. Minä en lastani ole sairastuttanut päästäkseni olemaan neljän seinän sisällä viikko tolkulla. Tahtoisin opiskella ja valmistua. Pääsisin töihin ja eroon yhteiskunnan tukimuodoista. En halua olla riippa koko elämääni. Haluan osallistua, haluan paremman elämän lapsilleni. Jne. Alkaa pännimään tämä tukien varassa eläminen. Ei tääkään ole elämää ei. Ja sitten vielä yhteiskunta kehtaa painottaa, että ME yh:t ehdoin tahdoin olemme kotona saadaksemme nämä HURJAAKIN HURJEMMAT tuet itsellemme. Mitä elämää on elää kädestä suuhun joka kk? Odotan nyt sairas lapsi sylissä miten käy. Todella minut taas listattiin työkkärin listoille ja hyvällä tuurilla vielä saan karenssinkin. Se tietää sossun jonoa. Voi sitä tulevaa nöyryytyksen määrää!
Sitten syytetään meitä äitejä yhteiskunnan loisiksi, kun itse ei anneta tippakaan periksi.
Vihani nousi pintaan seuraavasta aiheesta. Hain kouluun jonne en sitten päässyt. Kouluun siksi, että entisillä ammateillani en työllistynyt. No pääsinkin sitten ns. työvoimapoliittiseen koulutukseen. Olen samassa koulussa, samalla linjalla mihin hain alunperinkin , mutta saan opiskella työkkärin rahalla ja saan kulukorvausta 9e/pvä. Työkkäri oli sitä mieltä että kahden tosi pienen lapsen yh:na se olisi minulle sopiva ratkaisu. Olin siitä perin iloinen.MUTTA, nyt lapseni on ollut kk kipeänä. Siis todella kipeänä, en pääse kouluun, kauppaan tai minnekkää. Vaikka olen toimittanut lääkärintodistukset koululle sekä työkkäriin minut uhkataan potkia pois ja minun pitäisi taas odottaa, että pääsisin kouluun uudelle vuosikurssille. Olen pyytänyt etätehtäviä. En saa. Meidän koulussa on läsnäolo pakko, et voi suorittaa sitä tekemällä tehtäviä kotona. Tähän minulla olisi mahdollisuus päivän aikana. Osallistua netin välityksellä luentoihin. jne. Kuten alunperin minulle koulutukseen hakeutuessa luvattiin. Mutta EI! Nyt sinnittelen kotona kipeän lapseni kanssa. Toistakaan en voi hoitoon viedä jne. Mitä luultavammin nyt minut sitten potkitaan pois koulusta. Vaikka kuinka olisi virallinen syy olla pois. Olen täysin syytön itse siihen, että jäin yksinhuoltajaksi. Jos minulla edelleen olisi mies, hänkin voisi hoitaa, mutta kun ei ole.
Mitä kummaa yhteiskunta on vielä vailla? Sitä että istuisin koulussa kipeän lapseni kanssa? Ei, sekinhän on laitonta, koska koulun vakuutus ei korvaisi mitään jos jotain sattuisi jne. Voi hyvänen aika.
Tässäkä on kaikki jousto koulutuksissa? Tämä tarkoittaa sitä, että tulen edelleen roikkumaan työttömien listoissa enkä työllisty. Ilmeisesti sekin sopii paremmin kuin olemalla inhimillinen. Minä en lastani ole sairastuttanut päästäkseni olemaan neljän seinän sisällä viikko tolkulla. Tahtoisin opiskella ja valmistua. Pääsisin töihin ja eroon yhteiskunnan tukimuodoista. En halua olla riippa koko elämääni. Haluan osallistua, haluan paremman elämän lapsilleni. Jne. Alkaa pännimään tämä tukien varassa eläminen. Ei tääkään ole elämää ei. Ja sitten vielä yhteiskunta kehtaa painottaa, että ME yh:t ehdoin tahdoin olemme kotona saadaksemme nämä HURJAAKIN HURJEMMAT tuet itsellemme. Mitä elämää on elää kädestä suuhun joka kk? Odotan nyt sairas lapsi sylissä miten käy. Todella minut taas listattiin työkkärin listoille ja hyvällä tuurilla vielä saan karenssinkin. Se tietää sossun jonoa. Voi sitä tulevaa nöyryytyksen määrää!
Vastaukset 1
Vanhimmat
Ikävää. Olisi kannattanut opiskella alaa jossa työllistyy. Tällaisia ovat kaikki sellaiset alat, missä koulutus on korkea, ja jossa käsittelet joko rahaa tai olet tekemisissä terveydenhuollon kanssa.