voe hemmetti

täällä toinen, ollut jo kauan aikaa. Mutta en enää niin pahasti kuin alussa, että toivoa on :)

myös

joskus tulee näitä luettuu. mut en mä kyl jaksa uskoo et mun kaipaama mies täällä olis.

tätä jo aivan pakkomielteisesti.. voe helvetti!!!!!

Näin käy varmaan monelle. Kummallista miten monia viestejä ja monia lauluja saa soviteltua itseensä. Lohduttavaa on se että on muitakin sydänsuruisia ja elämän tuleekin maistua suolaiselta ja sokeriselta.
Kuinka ihmiset loppupeleissä ovatkin niin samanlaisia pienillä nyanssieroilla. Kaikilla sama matka, elämän maisteleminen. Lopulta jokaisen matka olisi hyvä olla itsensä löytäminen ja sitä kautta itsevarmuus sillä lopulta ihminen on kuitenkin yksin ja vain yksinolon kautta voi itsensä oppia hyväksymään. Suurin virhe on erehtyä kuvittelemaan että joku toinen voisi tehdä sinusta onnellista puhumattakaan että sellaista voisi vaatia. Kulkea samaa tietä yhdessä itsenäisenä olentoja ilman vaateita on lahja.
Itse kyllästyin sopivan pitkän pohjamutien kautta vajoamiseen. Laitoin kohteelleni viestin kaikella ystävyydellä. Vastauksen tiesin. Poistin todistajien läsnäollessa tiedot kaikkialta ja päätin että nyt on aika toisenlaisen elämän. Vapauduin. Ei asiat unohdu eikä hyvän elämän kassissa tarvitsekaan unohtua. Kävin läpi oman kriisini. Vastapuolella se on vasta edessä.