Tuossa joku kirjoitti että ihmiset olisivat kateellisia lestadiolaisille.
Menen syvälle itseeni ja ajattelen tuntemiani lestadiolaisnaisia (iältään samaa luokkaa kuin minä) ja tunnen puhdasta sääliä heitä kohtaan. Mietin olisivatko he valinneet kyseisen uskonlahkon jos olisivat saaneet kasvaa esimerkiksi teini-ikään saakka uskonnollisesti neutraalissa ”tavallisessa” kristillisessä ympäristössä. Tuskin.
Ensikosketus lestadiolaisuuteen minulla oli jo varhain lapsena, ne pitkät lämpimät kesäillat ja iso lapsilauma pihalla, jossa eri taloista kokoonnuttiin leikkimään. Muista ne uupuneet n. 10 vuotiaat jotka hinasivat neljää pikkusisartaan koko päivän mukanaan ja olivat vastuussa heistä. Onko se oikein sen ikäiselle lapselle?
Muistan myös sen järkytyksen kun lasten suusta kuulin :"Äiti ja isä sanoi että te muut palatte tulimeressä helvetissä koska te ette ole uskomassa.” "Siellä on vain itkua ja hammastenkiristystä." Normaalia lapsen puhetta?!
Eritoten muistan erään tytön jota pidin jonkin aikaa hyvänä ystävänäni. Hän oli se joka tutustutti minutkin tupakkaan 12-vuotiaana, hänellä tuntui olevan sairaalloinen kiinnostus röökiin ja pakonomainen tarve sitä polttaa.
Tällä samaisella tytöllä oli myöskin aivan sairaalloinen kiinnostus seksuaalisuuteen. Hän puhui taukoamatta sukuelimistä, seksistä jne. Kaikista kiusallisin muisto oli se kun joskus tyttöporukalla oltiin saunassa, niin tämän kyseisen perheen tytöt tuijottivat röyhkeästi "hullunkiilto" silmissään muiden kehittyviä rintoja ja sukuelimiä. Yäk, vieläkin puistattaa kuinka kiusallista se oli. Mistä lie johtui? Olisiko seksuaalikasvatus jäänyt liian vähälle kotona ja asioista tehty tabuja?
Kun vierailin heillä heidän tätinsä ollessa lapsenvahtina, sain seuraavana päivänä kuulla lapsilta tädin kieltäneen minun kanssani leikkimisen koska olin Itse Saatanan lähettiläs koska minulla oli 11-vuotiaana korvakorut korvissa.
Lapsia pitäisi suojella liian varhaiselta äkkiväärältä uskonnollisuudelta.
Suosittelen kaikille lukemiseksi Keskusteluja Jumalan kanssa.
Menen syvälle itseeni ja ajattelen tuntemiani lestadiolaisnaisia (iältään samaa luokkaa kuin minä) ja tunnen puhdasta sääliä heitä kohtaan. Mietin olisivatko he valinneet kyseisen uskonlahkon jos olisivat saaneet kasvaa esimerkiksi teini-ikään saakka uskonnollisesti neutraalissa ”tavallisessa” kristillisessä ympäristössä. Tuskin.
Ensikosketus lestadiolaisuuteen minulla oli jo varhain lapsena, ne pitkät lämpimät kesäillat ja iso lapsilauma pihalla, jossa eri taloista kokoonnuttiin leikkimään. Muista ne uupuneet n. 10 vuotiaat jotka hinasivat neljää pikkusisartaan koko päivän mukanaan ja olivat vastuussa heistä. Onko se oikein sen ikäiselle lapselle?
Muistan myös sen järkytyksen kun lasten suusta kuulin :"Äiti ja isä sanoi että te muut palatte tulimeressä helvetissä koska te ette ole uskomassa.” "Siellä on vain itkua ja hammastenkiristystä." Normaalia lapsen puhetta?!
Eritoten muistan erään tytön jota pidin jonkin aikaa hyvänä ystävänäni. Hän oli se joka tutustutti minutkin tupakkaan 12-vuotiaana, hänellä tuntui olevan sairaalloinen kiinnostus röökiin ja pakonomainen tarve sitä polttaa.
Tällä samaisella tytöllä oli myöskin aivan sairaalloinen kiinnostus seksuaalisuuteen. Hän puhui taukoamatta sukuelimistä, seksistä jne. Kaikista kiusallisin muisto oli se kun joskus tyttöporukalla oltiin saunassa, niin tämän kyseisen perheen tytöt tuijottivat röyhkeästi "hullunkiilto" silmissään muiden kehittyviä rintoja ja sukuelimiä. Yäk, vieläkin puistattaa kuinka kiusallista se oli. Mistä lie johtui? Olisiko seksuaalikasvatus jäänyt liian vähälle kotona ja asioista tehty tabuja?
Kun vierailin heillä heidän tätinsä ollessa lapsenvahtina, sain seuraavana päivänä kuulla lapsilta tädin kieltäneen minun kanssani leikkimisen koska olin Itse Saatanan lähettiläs koska minulla oli 11-vuotiaana korvakorut korvissa.
Lapsia pitäisi suojella liian varhaiselta äkkiväärältä uskonnollisuudelta.
Suosittelen kaikille lukemiseksi Keskusteluja Jumalan kanssa.
Vastaukset 12
Vanhimmat
mitenkähän kauana historiassa tuo on tapahtunut mitä muistelit?
Nykyisin itse ainakaan en kuullut puhuttavan "tulimerestä" enkä "hampaiden kiristelystä". Mutta kyllä osa uskovaisista ystävistäni selvästi pelkää helvettiä ja sinne joutumista paljonkin.
Kyllä tätä yhä kuulee, tulisesta järvestä jne.
paljon negatiivista lestadiolaisista.
Positiiviselle puolelle voisi laittaa esimerkiksi sen, että synnit saa uskoa anteeksi. Ei sitten tarvitse kantaa syyllisyyden taakkoja.
Valitettavasti ja omiinkin kokemuksiin perustuen tuo aloittajan tarina vaikuttaa olevan ihan totta.
Mitä noihin positiivisiin puoliin tulee... Syyllisyyden taakkoja ei tarvitse kantaa kun sopii asiansa ja pyrkii ottamaan vastuun tekemisistään.
Myöskin tietäen, että meillä on armollinen Jumala, joka antaa yrittää uudelleen, vaikka virheitä tulee, emmekä aina hyvään kykenisi.
niin niin
että olet saanut jo lapsena noin arvostelevan kasvatuksen, etkä ole aikuisiässä ( jos olet aikuinen ) saanut itseäsi kuriin.
Suosittelisin sinulle ammattiauttajaa. Aina kun joku poikkeavuus elää lapsuudesta asti siitä pitäisi päästä tasapainoon ja paras tapa on kääntyä ammattiauttajien puoleen.
Näkisin että kohdallasi olisi kyseessä kasvatusongelma.
olet noin katkera?
tarkoitit vietittää ?
Sori. siis ... viestittää ?
joka ilta 70-luvulla kun seuroissa ja joka paikassa toitotettiin maailmanlopun tulevan "jo ehkä ensi yönä". Kai tuolla lailla saadaan lapset aroiksi ja kuuliaisiksi kun uhataan, että nyt jos et tottele, miten sinulle käy kun maailmanloppu saattaa tulla jo ensi yönä.
Tiedän miltä sinusta on tuntunut. Samaa oli mielläkin.
että lapsille saataisiin jotain omaa toimintaa kun jotkut herkimmät lapset ahdistuvat näistä maailmanloppu- ja henkioppisaarnoista.
Mutta kuinkas kävikään? Tämä lastensa mielenterveydestä huolestunut äiti tuomittiin väärähenkisenä ja pakotettiin parannukseen hempeästä hengestä. Lasten kuulemma pitää kestää "Jumalan sana" sellaisena se saarnataan ja näillä sanoilla lapset pakotettiin seuroihin kuuntelemaan tuomiopäivän saarnoja.
Itse ehkä olin iian "herkkä" ja pohtiva lapsi ja nuori vl-piireihin, koska minusta koko meininki oli ahdistavaa. Olisi pitänyt olla kovempi ja häikäilemättömämpi, niin olisi pärjännyt siinä porukassa...