04:00. Herään painajaiseen, jossa asuntojen hinnat nousevat pilviin enkä saa omaa ostettua, vaikka kuinka yritän.
04:30. Uni ei tule. Käyn sohvalla. Vaimo on häipynyt jo aikoja sitten, joten voin tuhnutella reilusti olohuoneessa helpotusta pahimpaan ummetukseeni.
07:00. Kello soi. Netti auki ja äkkiä taloussivuille. Ovatko asuntojen hinnat nousussa? Pumppu hakkaa... valitettavasti ovat. Olinpa väärässä kirjoittaessani 40 vuoden vuokrasopimuksen. Menen asuntosivuille kirjoittamaan rommausviestejä.
10:00. Työkaverit puhuvat hintojen noususta. Ojennan heitä ja kerron, että rommaus tulee, syksyllä. Työkaverit nauravat ja kysyvät minä syksynä? Loukkaannun. Moukat!
13:00. Pomo tulee käymään. Pelästyn. Ei minulla ole varaa ottaa potkuja, sillä vuokraa korotettiin juuri. Onneksi hän vain pyytää laittamaan vähän lisää tahtia... huh huh!
17:00. Kotimatka fillarilla. 29 kilometriä yhteen suuntaan on aika paljon, mutta auto vie liikaa bensaa ja on noita menojakin. Vettä sataa. Vuokranantajani ajaa ohi mersullaan juuri ison vesilätäkön kohdalla. Ei se mitään, olinhan jo märkä muutenkin.
19:00. Väsyttää. Vaimoa tekee mieli, mutta sehän lähti jonkin omistusasujan mukaan. Pääni on kipeä. Ette tajua, mitkä paineet mulla on. Niin ylä- kuin alapäässä.
21:00. Juon pullon kossua stressiini, kuten joka ilta tähänkin asti. Ahdistaa Suomi 24:n asuntopalstan jutut. Mokomat pahan ilman linnut. Kirjoitan äkkiä tuhnuviestin ja olo helpottaa hetkeksi. Tsekkaan samalla, mitä Moga on tänään kirjoittanut siitä upeasta uudesta asunnostaan, missä se asuu.
23:00. Katson Länsi-Samoan talousuutiset vatsalaukku perhosia täynnä. Valitettavasti ei mitään hälyyttävää. Olisi nyt ollut vaikka maailmansota, öljykriisi tai meteorin tipahtaminen.
0:00. Käyn nukkumaan. Toivon, että tilanne jatkuisi stabiilina vielä huomennakin. ex-vaimon tuulipuku on viikattuna tuolilla. Puen sen ylleni ja katson peilistä. Kurtistelen kulmakarvojani tyytymättömänä. Näinköhän se on kohta mentävä pankkiin hattukourassa. Ahdistun ja menen sohvalle. Tuulipuku antaa uuden soundin tuhnuihin.
04:00 Vuokranantajani soittaa humalassa ja pahoittelee: Eihän vain lompakko kastunut?
05.00 Naapurin muija huutaa taas kurkku suorana kun sen känninen mies hakkaa sitä. Kiroan näitä paperisia seiniä ja hulluja naapureita.
06.00 Herään taas kun rappukäytävässä ammuskellaan. Perkele, Se on taas se kolmannen kerroksen Abdullah.
04:30. Uni ei tule. Käyn sohvalla. Vaimo on häipynyt jo aikoja sitten, joten voin tuhnutella reilusti olohuoneessa helpotusta pahimpaan ummetukseeni.
07:00. Kello soi. Netti auki ja äkkiä taloussivuille. Ovatko asuntojen hinnat nousussa? Pumppu hakkaa... valitettavasti ovat. Olinpa väärässä kirjoittaessani 40 vuoden vuokrasopimuksen. Menen asuntosivuille kirjoittamaan rommausviestejä.
10:00. Työkaverit puhuvat hintojen noususta. Ojennan heitä ja kerron, että rommaus tulee, syksyllä. Työkaverit nauravat ja kysyvät minä syksynä? Loukkaannun. Moukat!
13:00. Pomo tulee käymään. Pelästyn. Ei minulla ole varaa ottaa potkuja, sillä vuokraa korotettiin juuri. Onneksi hän vain pyytää laittamaan vähän lisää tahtia... huh huh!
17:00. Kotimatka fillarilla. 29 kilometriä yhteen suuntaan on aika paljon, mutta auto vie liikaa bensaa ja on noita menojakin. Vettä sataa. Vuokranantajani ajaa ohi mersullaan juuri ison vesilätäkön kohdalla. Ei se mitään, olinhan jo märkä muutenkin.
19:00. Väsyttää. Vaimoa tekee mieli, mutta sehän lähti jonkin omistusasujan mukaan. Pääni on kipeä. Ette tajua, mitkä paineet mulla on. Niin ylä- kuin alapäässä.
21:00. Juon pullon kossua stressiini, kuten joka ilta tähänkin asti. Ahdistaa Suomi 24:n asuntopalstan jutut. Mokomat pahan ilman linnut. Kirjoitan äkkiä tuhnuviestin ja olo helpottaa hetkeksi. Tsekkaan samalla, mitä Moga on tänään kirjoittanut siitä upeasta uudesta asunnostaan, missä se asuu.
23:00. Katson Länsi-Samoan talousuutiset vatsalaukku perhosia täynnä. Valitettavasti ei mitään hälyyttävää. Olisi nyt ollut vaikka maailmansota, öljykriisi tai meteorin tipahtaminen.
0:00. Käyn nukkumaan. Toivon, että tilanne jatkuisi stabiilina vielä huomennakin. ex-vaimon tuulipuku on viikattuna tuolilla. Puen sen ylleni ja katson peilistä. Kurtistelen kulmakarvojani tyytymättömänä. Näinköhän se on kohta mentävä pankkiin hattukourassa. Ahdistun ja menen sohvalle. Tuulipuku antaa uuden soundin tuhnuihin.
04:00 Vuokranantajani soittaa humalassa ja pahoittelee: Eihän vain lompakko kastunut?
05.00 Naapurin muija huutaa taas kurkku suorana kun sen känninen mies hakkaa sitä. Kiroan näitä paperisia seiniä ja hulluja naapureita.
06.00 Herään taas kun rappukäytävässä ammuskellaan. Perkele, Se on taas se kolmannen kerroksen Abdullah.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.