Olen 23v nainen ja mulla ollut jo pitkään masennusta. Lähes koko seurustelusuhteeni ajan jota kesti neljä ja puoli vuotta. Nyt suhde on ohi, lopullisesti. Niin mä olen päättänyt vaikka mun aika vaikea tehdä päätöksiä varsinkaan tässä elämäntilanteessa. Ex mieheni oli väkivaltanen mua kohtaan humalassa. En pysy enää laskuissa kuinka monta kertaa olen joutunut pakenemaan vessaan piiloon ja kuinka olen joutunut pelkäämään kun mies käy päälle aggressiivisesti. Mä en ole uskaltanut olla oma itseni moneen vuoteen vaan oon miellyttänyt miestäni. Kavereihin en oo pitänyt yhteyttä, saati sukulaisiin. Nyt asun väliaikasesti mutsilla kun kämppä meni alta. Kyllä on niin paha olo kun ei voi purkaa oloansa kenellekkään. Mut olen huomannut että kirjoittaminen auttaa mut enempi auttas kun olis edes yksi ihminen jolle puhua..mä olen ihan rikki henkisesti ja ahistaa. Mul on myös pelkotilojakin. Mä häpeän itseäni, hyvä että uskaltaa peiliin katsoa. Osaako joku neuvoa mitä mun kannattais tehdä?
apua! auttakaa joku!
ihan rikki...
10348
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
vaikka ensimmäiseksi aika omalääkäriltä, hän sitten laittaa lähetteen eteenpäin jos katsoo aiheelliseksi.
No hyvä, että pääsit tuollaisesta suhteesta pois. Nyt olet ainakin väkivallan pelosta vapaa. Voit aloitella elämääsi puhtaalta pöydältä.
Miksi naiset aina valitsette tollaisia miehiä, eikä kunnon miehet kelpaa?
Rakkaus on sokea, ja toisaalta monesta ihmisestä todellinen minä tulee esiin vasta arjen koitettua. Sitten on vielä sekin, että hyvin moni uskoo rakkaudella pystyvänsä parantamaan toisen sairaan minän. Joku voi siinä jopa onnistua, ainakin pitämään sairaalloisen käyttäytymisen kauempana yhteiselosta.
Naisilla on jokin ihme taipumus kiinnostua retkuista ja pahantekijöistä. Joillain se saattaa olla tuo vahva hoivavietti, mutta jotkut ihan vaan diggaavat pahoja poikia. Onhan näitä tunnettuja sarjamurhaajia, jotka saivat/saavat naisilta fanipostia linnaan isoja läjiä ja jotka ovat menneet naimisiin kiven sisässä. Ted Bundyn oikeudenkäyntiä oli seuraamassa nuoria tyttöjä, jotka hihittelivät aina, kun Bundy vilkaisi heitä. Valjakkala sai linnaan läjän kosiokirjeitä, kun tappoi kolme ihmistä hautausmaalle. Tämä Valjakkalan viimeisin muija on jonkinsortin pissapää, jonka mielestä Valjakkala on hyvä ihminen, joka ei ole tehnyt mitään pahaa. Hän rupesi syyttämään jo Valjakkalan uhreja, ja homot ovat hänen mielestään pahempia, kuin murhaajat. Nämä ihmiset vain diggaavat pahiksia, vähättelevät heidän tekojaan ja puolustelevat heitä, ja samaan aikaan pitää pahempana jotan vähäpätöisempää asiaa. Nythän tämä eukko on vissiin ottanut eron, kun Valjakkala oli uhannut aseella häntä. Näin ainakin muistaisin lukeneeni.
Tuossa on parin vuoden takaa kyseisen tädin ajatuksenjuoksua.
http://keskustelu.suomi24.fi/node/5828628
Olet nyt rikki, mutta sinulla alkaa aika, jolloin voit vähän kerrassaan rakentaa elämääsi, vahvistaa itsetuntoa, parantaa koettuja henkisiä haavoja, jotka ovat muistossasi vielä avoinna ja kipeitä. On luonnollista, että tuollaisen epäaidon ja väkivaltaisen suhteen jälkeen olet ahdistunut, mutta pian huomaat, että olet myös helpottunut, sinulla on mahdollisuus olla aito omaitsesi. Sinulla on oikeus olla armollinen itsellesi, sillä et voinut tietää, millaiseen suhteeseen olit ajautunut. Koeta vapauttaa mielesi paineet syyllisyydestä, miksi menit ja olit siinä suhteessa. Ihmisen luonnollinen ajatus on, että hän voi parantaa mieleltään myös sairaan ihmisen. Väkivalta on aina sairasta, miehesi kärsi varmasti itsekin, mutta ei pystynyt hallitsemaan käytöstään. Nyt sinun on turvallista olla.
Sinulla on ollut ystävyyssuhteita, on sukulaisia. Suosittelen, että ottaisit yhteyksiä heihin, joihin voit luottaa ja jotka koet empaattisiksi ihmisiksi. Myöskin, kuten täällä on suositeltu, kannattaa hakea apua esim. lääkäriltä. Monella paikkakunnalla on vertaistukitoimintaan myös eroihin, näin olen ymmärtänyt. Kaltaistensa seurassa ihminen ihmeesti saa tukea tunteittensa purkamiseen ja käsittelyyn, havaitsee, että ei ole ainoa, jolla on samanlaisia kokemuksia ja haavoja sydämessään. Myöskin netissä uskoisin olevan keskustelupalstoja samoja vaikeuksia kokeneille. Kirjoittaminen on terapeuttista, kuten itsekin totesit. Se on yksi tapa käsitellä ikäviä asioita, ja vapautua niistä.
Sinun ei tarvitse hävetä itseäsi, rohkaise omaa minääsi, että teit parhaasi ja tämä on parasta sinulle, että suhde päättyi. Koeta myös löytää ajatuksillesi muutakin vaihtelua, sillä kukaan ei jaksa käsitellä ikäviä kokemuksiaan koko päivää. Esim. jos sinua kiinnostaa lukeminen, lue lehtiä esim. kirjastossa, ei tarvitse ostaa, lue kirjoja, netistä keskustelupalstoja, mm Ilta-Sanomilla on hyvä keskustelupalsta, jossa on eri aiheita runsaasti. Googlella ota hakusanoja, jotka sinua kiinnostaa, luettavaa on loputtomiin. Musiikin kuuntelu on terapeuttista, ulkoilu luonnossa omine ajatuksineen, siellä hiljaisuudessa asiat löytävät oikean järjestyksen. Luonto on parhaita terapeuttisia paikkoja, missä on hyvä olla.
Täälläkin voit purkaa pahaa oloa, tämä on avoin keskustelupalsta. On tosi hyvä asia, että lähdet näin tilannettasi purkamaan, oma-aloitteellisuus on yksi edellytys päästä tasapainoon itsensä kanssa. Muistathan, että sinä olet itsellesi tärkein ihminen, sinulla on lupa olla itsellesi rakas, hellä ja ajatella hyvää, se kannattelee elämääsi ja kevään auringon koittaessa havaitset päivä päivältä, että olosi on kohentunut ja vapautunutkin.
Toivon kaikkea hyvää sinulle, armollisuutta itseäsi kohtaan!
kiitos tuli heti parempi mieli sanoistasi. Pakko yrittää eteenpäin ja ruveta luomaan uusia ihmissuhteita.
Elämä ei ole pelkkä parisuhde. Olen niin kovin herkkä henkisesti mutta tiedän että olen hyvä ihminen,joku viisas sanoi joskus että vastoinkäymiset kovettavat ihmistä vaikkeivat ne vielä minua olekaan kovettaneet. Toisaalta olen ennemmin herkkä ja välitän asioista kuin että esittäisin jotain muuta mitä en todellakaan ole.
Kuullostat todella kauniilta ihmiseltä, jos jotkut ihmiset eivät osaa arvostaa sitä, he eivät ansaitse sun ystävyyttä tai parisuhdetta. Joten kannattaa yrittää saada semmoisia tuttavia jotka arvostavat sun hyvyyttäs eikä yritä käyttää sitä hyväksi.
Joten mene ja hoida elämäs taas järjestykseen :)
"joku viisas sanoi joskus että vastoinkäymiset kovettavat ihmistä vaikkeivat ne vielä minua olekaan kovettaneet"
Hei! Olen taas tämän saman asian kuullut, että vastoinkäymiset jalostavat ihmistä, ja siihen uskon.
Olet herkkä, mutta se voi olla myös sinun suurin voimavarasi, sinulla on tunteet, jotka kantavat hyvään. Tiedät, että itsensä kanssa ristiriidassa oleva ihminen ei voi olla aina läheistään hyvällä kohteleva. Siksi meillä on oikeus rakastaa itseämme, kuunnella sisintämme, joka tahtoo ja tarjoaa vaihtoehtoja itsemme hyväksi. Hyvyys toimii myös meistä ulospäin, sillä itseään rakastava ihminen on myös hyvä muita ihmisiä kohtaan. Jos näin ei ole, ei hän ole sinut itsensäkään kanssa.
Lämmöllä Sumppi
vaikutat fiksulta ja empaattiselta nuorelta naiselta, joka oli vaan ajautunut vaikeaan tilanteeseen. Joku päivä vielä tulevaisuudessa kiität itseäsi niin siitä, että teit oikean päätöksen. Neljä ja puoli vuotta on toki pitkä aika, mutta olisi se voinut olla 10 tai 20 vuottakin. Olet rohkea ja pystyt tekemään päätöksiä myös vaikeissa tilanteissa. Eli nyt kiitä itseäsi tästä hyvästä askeleesta oikeaan suuntaan, äläkä enää ikinä ota sellaista miestä joka käyttäytyy uhkaavasti! Sä tarvitset jonkun yhtä hyvän tyypin kuin itse olet, älä tyydy yhtään vähempään. :)
Hyvät jatkot ja onnea tälle vuodelle!