Olen ollut lähiaikoina todella agressiivinen. Tarkoitan tällä sitä, että raivostun todella helposti, huudan ja paiskon tavaroita. Pahin esimerkki on se, että kerran äitini ei edes sanonut mitään pahaa kun raivostuin ja rikotin kylpyhuoneen peilin. Lisäksi minulla on pyörinyt päässä itsetuhoisia ajatuksia. Eräs niistä on, että antaisin jonkun pahoin pidellä minut. Viiltelyä olen myös ajatellut (kerran seiskaluokalla olen viiltänyt, joku aikaa sitten meinasin toteuttaa sen uudestaan), se on pyörinyt välillä mielessä. Itsemurhaa olen miettinyt, mutta en toteutus mielessä. Minua ei kiinnosta tappaa itseäni, haluan vain satuttaa itseäni. Tuntea sen tuskan, nähdä miten veri valuu ranteitani pitkin. Haluan tuntea tuskaa, nähdä verta.
Minulla on myös rakkaus ongelma, mistä en tunnu pääsevän yli (se on henk.koht. asia, mitä en halua selittää). Se pyörii minulla mielessä todella usein. En vain pääse siitä yli. Minulla on kipu rinnassa päivittäin.
Tunnen itseni masentuneeksi, todella tunnen. Olen aloittanut käymään SPR:än turvatalossa.
Haluaisin vain kuulla, että ovatko nämä masennuksen merkkejä?
Kiitos kun luitte, suurempi kiitos kun vastasitte.
Minulla on myös rakkaus ongelma, mistä en tunnu pääsevän yli (se on henk.koht. asia, mitä en halua selittää). Se pyörii minulla mielessä todella usein. En vain pääse siitä yli. Minulla on kipu rinnassa päivittäin.
Tunnen itseni masentuneeksi, todella tunnen. Olen aloittanut käymään SPR:än turvatalossa.
Haluaisin vain kuulla, että ovatko nämä masennuksen merkkejä?
Kiitos kun luitte, suurempi kiitos kun vastasitte.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Vaikea tuon tekstin perusteella, ja ammattitaidottomana henkilönä sanoa onko sinulla masennusta, mutta suosittelen kyllä kääntymään ammatiavun puolelle.
Hanki lähete johonkin psykiatriselle klinikalle tai jotain vastaavaa, saat varmasti apua sieltä.
Älä pieni satuta itseäsi, siitä ei ole minkäänlaista hyötyä.
En ole mikään psykologi joten en osaa vastata kysymykseesi, mutta tuli vaan mieleen että eikö olisi mitään harrastusta tai sellaista johon voisit purkaa pahan olosi? Ettei tarvisi sitten viillellä jne. Esim. nyrkkeily : D tai kirjoittaminen, mikä nyt vaan itsellesi parhaiten sopii.
Nojoo, lyöminen helpottaa minua suuresti. Kuten kerroin, suurin ongelmani tämän ohella on myös eräs tyttö, minkä yli en meinaa päästä. Vaikka kuinka haluisin hyväksyä sen että olemme hyviä ystäviä, en vain kestä kuulla, että hänellä on joku toinen. Voin myöntää, että hän oli minulle se ensirakkaus.
Hei,
Rupee harrastaa jotain lajia, siellä saat uusii frendei ja elämä kirkastuu, agressiot saat purettua tässä uudessa lajissa! Ihan sama ootko esim. liikunnallinen vai et ot niin nuori et opit vielä ihan mitä haluut. Liikkeelle vaan, kato netistä tai urheilukeskuksien ilmoitustauluilta eri lajiliittojen ilmoituksia ja ota yhteyttä! Sieltä se lähtee ja itsetunto paranee kohisten ja opit käyttäytymään ilman agressioita. Tai jokatapauksessa jos käyttäydyt väärin saat nekkuun ja se opettaa kaiken tarpeellisen. Itsekin opin kerran näin! Pääasia kunhan itse olet avoin ja ryhdyt toimeen! Kaikkea hyvää ja tsemppiä sulle!
Terveisin
kaikkien kaveri
kannatan tota että alotat uuden lajin vaikkka tenniksen
Kannattaa käydä puhumassa vaikka koululla kuraattorille tai psykologille tai terveydenhoitajalle, jos jokin näistä kuulostaa mahdolliselta. Ei niiden luona käynnissä ole mitään hävettävää. Ja ne kyllä kuuntelee ja neuvoo, kun niille kerran siitä maksetaankin ja ne on peräti ammatti-ihmisiä! Ja varmasti ovat mukavia ja ymmärtäväisiä.
Se kummasti helpottaa ja selkiinnyttää ajatuksia, kun pääsee puhumaan jollekin. Eikä niille edes tarvii kokonaan avautua, jos ei halua kaikkea kertoa. Kantsii kokeilla. :D
Kannattaa aloittaa liikuntaharrastus ja jos aggressio ei lähde sen myötä niin kannattaa kääntyä ammattiavun puoleen. Satuttamisesta ei ole mitään hyötyä.
Mä oon tosi ruma tyttö ja se saa mut raivostuu :( Kerranki paiskasin lautasen lattialle koska oon nii ruma ja se meni säpäleiks ;( Peiliki saattaa mennä koht rikki... Oon nii ruma..
itsellä oli samantapaisia "oireita" masentuneena, silloin kun se oli aika pahana. Pystyisikö siellä SPR:n turvatalossa puhumaan näistä asioista? Jos ei niin suosittelisin käymään koulun terkkarilla mitä joku muukin tais tossa ehdottaa, sieltä itsekin sain joitain vuosia sitten lähetteen nuorisopsykiatrian piiriin. Tuohon hallitsemattomaan aggressiivisuuteen pitäis kyllä saada jotain apua ja siihen, että tekee mieli satuttaa itteänsä. Ahdistus on jo aika kova kun tekee tällasia asioita, nimimerkillä kokemusta on.