Meillä on ihana uusperhe. Oikeastaan olen tullut siihen tulokseen, että onnistumiseen, rakkauteen ja taspainoon on johtanut seuraavat asiat:
1) Exiä ei ole mustamaalattu, eikä tietääkseni myöskään exät meitä
2) Exien luona vietetyistä ajoista ja siellä tapahtuneista lapset/nuoret ovat aina voineet kertoa ja myös nauttia niistä kokemuksista
3) Aiemmista eron syístä ei ole syytetty exiä, vaan kumpikin on katsonut itseään peiliin - siis ei ole juurikaan motivaatiota/tarvetta/mielenkiintoa vatvoa exän asioita tai sanomisia puolisolle
4) Kummallakin kokemusta pitkästä avioliitosta ja sen ajanjaksoista
5)Asioista ja niiden käsittelytavoista sovittiin ennen yhteen muuttoa (raha, lapset jne)
6) Se tärkein - Rakastetaan toisiamme mielettömästi!
Yhdessä oltu 10v, yhteisasumista 8v. Ei yhteisiä lapsia. Kummankin lapset oli varhaisteinejä/teinejä muuttaessamme yhteen.
Kyllä uusperheellä on samat onnen avaimet kuin muillakin perheillä. Ehkä tämä on vielä syvempää ja kokonaisvaltaisempaa:)))
1) Exiä ei ole mustamaalattu, eikä tietääkseni myöskään exät meitä
2) Exien luona vietetyistä ajoista ja siellä tapahtuneista lapset/nuoret ovat aina voineet kertoa ja myös nauttia niistä kokemuksista
3) Aiemmista eron syístä ei ole syytetty exiä, vaan kumpikin on katsonut itseään peiliin - siis ei ole juurikaan motivaatiota/tarvetta/mielenkiintoa vatvoa exän asioita tai sanomisia puolisolle
4) Kummallakin kokemusta pitkästä avioliitosta ja sen ajanjaksoista
5)Asioista ja niiden käsittelytavoista sovittiin ennen yhteen muuttoa (raha, lapset jne)
6) Se tärkein - Rakastetaan toisiamme mielettömästi!
Yhdessä oltu 10v, yhteisasumista 8v. Ei yhteisiä lapsia. Kummankin lapset oli varhaisteinejä/teinejä muuttaessamme yhteen.
Kyllä uusperheellä on samat onnen avaimet kuin muillakin perheillä. Ehkä tämä on vielä syvempää ja kokonaisvaltaisempaa:)))
Vastaukset 22
Vanhimmat
Ja varhais teinit varmaan on jo pesästä lentäneet ja eivät enään aiheuta ongelmia uusperheessä aikuisten välillä!! Aika kuulta muistot ja joitakin asioita ei käsitellä ja keskustella, joten se räjähtävä pommi saattaa siellä vielä kyteä, joten ole varuillasi!
Se, että lapselta viedään ydinperhe ja kasataan ympärille epämääräinen porukka, jota kutsutaan uusperheeksi, ei voi olla millään tavalla hyväksi, nuorelle ja kasvavalle lapselle, jonka pitäisi saada hyvä
lähtökohta elämään! Aina puhutaan, että mennään lapsen ehdoilla ja se on kaikille kaikkein tärkeintä! Mutta
miksi ihmeessä kuitenkin täytyy näitä uusperheitä perustaa, kun näyttää hyvin voimakkaasti siltä, että niistä todella harva nauttii, varsinkin ne syyttömät lapset jotka aikuiset omaa itsekyyttään raahaavat mukaan!
Meilläkin on onnellinen uusperhe, jossa kaikkien on hyvä olla.
Meillä onneksi lapset on niin isoja, ettei exien kanssa tarvitse olla tekemisissä.
Muuten varaudu siihen että saat herjaviestejä (kuten jo sait) täällä kun on niitäkin joilla
ei ole uusperhettä, ei ole kuin muisto entisestä ja helvetisti ahdistusta purettavaksi.
ajattelinkin jo, että mitäs täällä on meneillään. Oikeastaan tuntuu ikävältä, että joku kärsii siitä, että ihmiset myös onnistuvat parisuhteessaan ja uusperheen arjessa. Meillä on ainakin mukavaa ja vaikka se jotain ärsyttäisi, niin aion olla tyytyväinen elämääni tästäkin lähtien.
On se väärin kun lapset kärsivät lopun elämänsä vanhempien virheistä. Kokemusta on. Lapset eivät läheskään aina uskalla sanoa miltä heistä oikeasti tuntuu.
heräsit ja mietit että taas tässä sitä ollaan!!! Ei yhtään mitään elämässä, onneksi on noita unia, joita voi katsella.
Kyllä oot yksinäinen ihmisenkuvatus.
Luuletko todella että sun viestis saa jotain aikaan, tuhoaa meidän onnen, pahoittaa mielen, IN YOUR DREAMS IDIOT!
Tollanen raukka ei aiheuta kun korkeintaan säälin tunnetta.
By-hyy, ikkäse vähän kun elämä on niin kovaa.
Mä painun nyt rakkaan mieheni viereen
Voiko noin kakaralla olla miestä?
mee hoitoon lissu-rukka
Oliko taas yksinäinen yö
Blaa blaa.........Sinä täällä kyttäät lissu-rukkaasi ja kaikkien kommentteja luulet lissun kommenteiksi.
voi lissu sua, kun olet tyhmä
viestejä oikein tulee? Sama asia monta kertomusta ja aina vain tämä yksi onneton ja yksinäinen niitä kirjoittelee.
Etsi harrastus niin kyllä sieltä varmaan puolisoita löytyy jotta voi tehdä sen omaan perheen ja alkaa leikkimään kotia.
et sulla on ikävää eikä sua kukaan huoli, ja olet noin helvetin kateellinen niile joilla on.
kirjoitit näitä teesejä???? Heh....huomaa että olet täysin pihalla...tai sitten vaan kannustat provoiluun ja kiihkeisiin sanasotiin!
Ei kuule... olen oikee äiti oikeille lapsilleni, enkä missään muotoa edes omassa pereheessäni alistu moisiin väitteisiin edes leikilläni.
Täytyy sun olla erittäin hukassa ja epätoivoinen kun rustaat ja jaksat moista vääntää... nauretaan oikein porukalla ja hanki sinäkin oikee elämä!;))
Tuen sinua henkisesti jotta pääset jaloillesi... heh.
kirjoitat miljoona vastausta samaan ketjuun, onko sulla joku monipersoonahäiriöKIN
Eli kyllä, kirjoitin omasta elämästäni, omista kokemuksistani ja siitä mitkä asiat koen, että meillä on mennyt pulkkaan. Koen että kirjoittamani asiat ovat olleet osa onnistunutta kokonaisuutta. Oikeastaan nuo asiathan ovat ainoastaan poimintoja elämäntavasta, jossa kunnioitetaan ihmisiä. Ovat ne ihmiset sitten entisiä puolisoita, lapsia tai vaikka ihan itsensä kunnioittamista.
En tiedä miten muilla, mutta minun perheessäni tämä toimii.
...***enkä missään muotoa edes omassa pereheessäni alistu moisiin väitteisiin edes leikilläni*....
Minä en siis koe tätä alistumiseksi vaan kaikkien ihmisten (myös itseni) arvostamiseksi. En oikein ymmärrä tuota, että tahto/kyky nähdä ihmisissä hyvää olisi alistumista? Minä pidän sitä kypsyytenä ja vahvuutena.
Kuitenkin arvostan myös sinun näkökulmaasi vaikkei se ihan näin kirjoitetussa muodossa avaudu.
Riippumatta siitä miten kukakin elää, niin meillä tämä avoimuus ja lämmin suhtautuminen ihmsiin toimii. Se rikastaa elämäämme ja rakkauttamme.
Johonkin aiempaan viestiin viitaten kerrottakoon, että edelleen kanssamme asuu kaksi "lasta", kaksi on jo omillaan. Siis tämän 10 vuoden jälkeen, vielä kaksi kotona. Viikonloppuisin ja juhlapyhinä kaksi omillaan asuvaakin jotenkin jahkaantuu viettämään kanssamme aikaa ja se on miellyttävää.
Hyviä kommentteja.En välillä ymmärrä ihmisten kaunaa ja katkeruutta toisiaan kohtaan.Meillä on tämä yksi elämä täällä ja itse ainakin teen töitä sen eteen,että voisin sopusoinnussa muiden ihmisten kanssa tätä elää niin ettei turhaa energiaa kulu negatiivisiin tunteisiin.Meillä on minun ja sinun lapsia,ei yhteisiä.Kaikki maailmalla ja suhteet exiin kunnossa.Meillä on myös kummallakin lapsenlapsia ja nämä ovat vaan ihastuksissaan jos molempien lapsenlapset on täällä samaan aikaan.Leikkikavereita riittää.Minulle huudellaan mummoa ja etunimeä,mutta kaikki siinä menee samaan malliin.En halua jaotella enkä rakentaa raja-aitoja,sinun tai minun,kuitenkin jollain tavalla molempien,kun yhteistä elämää eletään.
Lapsemme ovat tähän sopeutuneet ja varmasti arvostavat sitä,että heidän vanhempansa ovat onnellisia ja suhteet ovat kunnossa joka suuntaan.
koko kylän naiet huoitaa lapsia, mutta kaikille se ei sovi. Meille ei soci että miehen naikkoset tulisi meille sotkemaan ja haukkumaan.
Lapset ovat minun ei kenenkään vieraan naikkosen, mies saa nähdä lapsia kun tulee yksin ei muuten koska se häiriköisi liikaa elämäämme.
Kuka ei osaa olla lasten kanssa niin kaipa hän sitten haluaa monta vierasta ihmistä hoiteleen lapsia. Minä en tarvi eikä lapset tarvi, koska pärjäämme niin loistavasti ettei kukaan hakuku ja vaikeuta elämäämme.
Huomasit varmasti kuitenkin että tilanteemme on jokseenkin erilainen kui se, josta sitä kirjoitat. Meikllä ei ole kylän naikkosia. On vain kaksi aikuista ja lapset. Eli mies, minä ja lapsemme edellisistä liitoista. Olemme olleet yhdessä 10 v. Suhteemme on jo nyt pidempi kuin miehen ensimmäinen aviioliitto, minun ensimmäinen suhde kesti n.20v. Joten ei voi puhua vaihtuvista naikkosista tai kumppaneista.
Emme myöskään hauku entisiä puolisoitamme, välimme ovat hyvät kummankin edelliseen puolisoon. Istumme silloin tällöin kahvilla puolin ja toisin. Siis meidän kummankin eron jälkeinen suhde lapsen toiseen vanhempaan on kunnossa. Lapsillani on myös pari pikkusisarusta isänsä uudesta suhteesta. Nämäkin pikkutaaperot ovat meillä hoidossa silloin tällöin. Miksipä eivät olisi sisarustensa luona?
Lukiessani tämän ketjun kommentteja, olen entistä kiitollisempi tilanteestamme, suhteestamme, perheestämmme ja rakkaudesta. Toivon sydämestäni, että muutkin saisivat asiansa järjestykseen.
unohdit taas ottaa lääkkeesi
Mutta elämänne on rajoittunutta ja katkeruuden vääristämää.Ja se ei ole hyvä juttu lasten kehitykselle,vaikka mitä muuta väittäisitkin.
Onko sulla sama tilanne?
Meillä asiat ovat nyt erittäin hyvin, ja lapsilla erittäin hyvin myös. Olemme kiitollisia siitä ettei miehen uusiot ole koskaan päässeet kotiimme eikä lasten lähelle...se olisi rikkonut vielä enemmän mitä nyt on rikkonut. Naikkoset rikkoi lasten ja isän suhteen eikä mies ole nähnyt edes lastenlapsiaan, koska naikkoset ovat niin kateellisia ja pelkureita.
Mies kärsii emme me.
Jos naiset olisvat tulleet aikanaan meille, niin en tiedä mitä olisi nyt? Olisimme niin rikkinäinen perhe, että en varmasti tuntisi enää omia lapsiani.
Onneksimies säästi meidät siltä kurjuudelta, ja piti hyvin hyvin kaukana nasisensa mielä.
hoitoon