miksi nykyää keulakaide kääntyy perään eikä ulospäin, jolloin siitä olisi rantautuessa hyötyä.
Peräpeilin sahautin jo pois, pampuloita ja pelastusliivejä tosin jo huuhtoutunut mereen.
Peräpeilin sahautin jo pois, pampuloita ja pelastusliivejä tosin jo huuhtoutunut mereen.
Vastaukset 24
Vanhimmat
muoti, joka palvelee veneen käsittelyä taitamattomia tumpeloita, jotka muuten kolhisivat pulpitin korkeaan laituriin kiinnityttäessä.
suorakeulaisissa veneissä keula saanut poikkeuksetta pusuja rantamuureista, kaiteet ovat kyllä ehjiä.
Aika harvoin laituri on niin korkea, että keulakaide kolhiutuisi. Yhä enemmän on matalia ponttoonilaitureita, joilta on melko hankala kiivetä keulan kautta kannelle - jos keulakaide on kaukana keulasta niin, ettei siitä saa kiinni. Pystykeulainen muotiluomus vaatii keulaportaan käyttöä, kun parkkeeratan keula edellä laituriin. Monet "tumpelot" ovat asentaneet erilaisia ankannokkia, kun landaukset ovat heillöe niin kovin vaikeita.
Monessa uudessa matkapurressa, oli pystykeulainen tai ei, on ankannokka jo veistämöllä asennettu ja kuuluu perusvarustukseen. Kannella oleva rullalaite vie keulakärjestä jalansijan ja siksi on ankannokka tarpeen superhyvälle ja fiksullekin.
Kannen korkeus ja miehistön kunto määrittää keulaportaiden tarpeen, ei pysty tai viistokeulaisuus.
Katselin kesällä venelaiturissamme olevan uuden Hanse 47:n keulaa ja miehistön kiipeilyä sen kautta kannelle. Ei näyttänyt helpolta eikä siinä paatissa ollut tehtaan jäljiltä mitään ankan nokkia. Keula-ankkuri näytti haittaavan keulaportaan pysymistä paikallaan. Ankkurikin oli sen verran korkealla, ettei sitä voinut käyttää astinlautana, kun betoninen ponttoonilaituri oli lähellä veden pintaa. Ehkä löydät netistä ko veneen kuvia ja ymmärrät mitä tarkoitan.
Pystykeulaisuus näyttää tekevän ainakin sen, että keulakansi keulakaide on aika kaukana laiturista. Saariston kalliorannoilla pystykeulan haitta vielä korostuu. Monissa pystykeulaisissa näkyykin olevan rantautumiskolhuja.
olemme kuin yhtä perhettä. Keskustelukin on samalla tasolla kuin 9- ja 11- vuotiailla lapsillani aamiaispöydässä.
kuin meidän saariston matalilla kalliorannoilla. Keula edellä rantaan on meidän tyylimme. Muualla kiinnitytään eri tavoilla.
Saapa nähdä miten kauan avoperäinen muoti jatkuu perheveneissä. Ehkä muutaman vuoden päästä saat laminoida perälaitasi takaisin, ettei veneesi olisi vanhanaikainen. Avoperä ja kannella istuminen eivät tee perheveneestä raaseria muuta kuin mielikuvissa.
Keulapurje taittuu nätimmin kaiteen yli.
Ole sinä Eki P hiljaa :)
Selitetäänpä sitten vähän hitaammin.
Keskusteluketjun aloittaja ihmetteli, miksi nykyää keulakaide kääntyy perään eikä ulospäin. Minäpä selitän miksi: etenkin kisahenkisten veneiden valmistajat ovat alkaneet leikata keulakaiteen etukulman pois, jotta keulapurje asettuisi nätimmin slöörillä. Tavallisestihan genua retkottaa avotuulilla enemmän tai vähemmän nätisti. Pystykeulaisuus ja keula-ankkurit on eri juttu, mutta sopiihan siitäkin keskustella.
Se leikattu kaiteen kulma lisäksi painaa noin kilon. Nyt se kilo on poissa mastonhuipun jälkeen toiseksi haitallisimmasta paikasta. Siis muiden kuin matalalta kalliolta veneeseen kapuavia lukuunottamatta win-win tilanne.
Kaiteen muuttamisen takana on muotivillitys, jota tuskin nähdään uusissa veneissä enää viiden vuoden päästä, kun on tullut uusi villitys. Puheet keulapurjeen paremmasta istuvuudesta tai painonsäästöstä hyödyttävät arviolta 1 %:ia purjehtijoista. Ilmiö on verrattavissa autojen tuplapakoputkiin, joista ei ole todistettavasti mitään hyötyä ajamiseen, pelkkää kulua, kun ruostuvat pätkät pitää vaihtaa molemmille puolille.
Samaan kategoriaan muotivillityksiä kuuluvat ainakin alumiinisten varvaslistojen vaihtaminen muodikkaisiin (=epäkäytännöllisempiin) tiikkisiin ja takaa avoin sitlooda, joista ei kummastakaan ole mitään hyötyä 99 % purjehtijoista paitsi mielikuvatasolla.
Villitys on ollut liikkeellä jo vähintään 30 vuotta, mahdollisesti kauemminkin.
Miten muuten purjeen parempi istuvuus ja painon säästö äärimmäisessä keulassa olisivat hyödyttämättä niitä 99 %:a? Haittakin on pienempi kuin päinvastainen lähestymistapa, eli kaiteen venyttäminen kauas keulan etupuolelle.
Kaiteen venyttämisestä yli keulan olisi hyötyä, koska se helpottaisi kulkua veneen ja kansitason alapuolella olevan laiturin välillä. Tosin, kuten joku aivan oikein huomautti, keula laituriin ei ole Itämeren ulkopuolella lainkaan niin korostunut tapa, joten tämän tekijän merkitys suunnittelussa on vähäisempi.
Painon säästö on todellakin täysin merkityksetön tässä kohdassa. Ei se kaide todellakaan niin painava ole :) Purjeen istuvuudella voi olla vähän merkitystä, riippuen rullan sijoituskohdasta. Itselläni on "perinteisempi" viistokeula eikä keulapurje ole ikinä takertunut kaiteeseen.
Enemmän taitaa olla kyse suunnittelijoiden esteettisistä näkemyksistä. Viistokeulassa eteen "kurottava" kaide ikäänkuin jatkaa keulan linjaa luontevasti. Pystykeulassa se ei olisi yhtä linjakkaan näköinen.
Etpä ole tainnut koskaan kulkea veneestä maihin tai maista veneeseen, jossa on kaus keulan yli tuleva kaide, varsinkaan umpinainen sellainen. Se nimittäin vaatii telinevoimistelijan akrobatiaa, koska jaloille et saa tukea mistään. Merellä keulapurjetta vaihtaessa sitten tilanne tietenkin toisin päin.
Itse olen kerran suunnitellut kaidetta nimenomaan yrittäen jatkaa keulan linjaa ulkonäkösyistä. Onneksi se ei toteutunut sellaisenaan. Eikä kyse ole purjeen tarttumisesta kaiteeseen, varsinkaan siihen umpinaiseen ei tartu mikään. Mutta slöörillä alaliikki roikkuu ikävästi kaiteen päällä, ellei kaide ole sitä lyhyttä mallia. Avoimen kaiteen kanssa voi lähinnä purjetta nostettaessa tulla joskus takertumisiakin. Painon vaikutus on niitä suhteellisia asioita. Jonkun mielestä keulaan voi sijoittaa vaikka vesisäiliön, toinen poraa kevennysreikiä punkan ennestään ohueen vaneripohjaan. Joka tapauksessa keula on topin jälkeen toiseksi kriittisin paikka veneessä painon suhteen, sen kilon säästön merkitys on vain omissa painotuksissa.
Montako kertaa homeisessa skandissa joutuu käymään keulassa vendan jälkeen kun purjeen kulma on kiinni keulakaiteen mutkassa.
montaa merimailia ole takana.
Viestiketjun kirjoittajista valtaosa siis ajelee ns.homeskandeilla, joista valtaosa lienee 1970-luvulta. Hienoja veneitä kyllä mutta voisikohan avata silmät kehitykselle? Vai onko kaikki kehitys ns. persiistä?
Taaksepäin viisto keulakaide oikeasti helpottaa avotuulilla; pysty keula pidentää vesilinjaa jne. Sen tiedän itse ihan omasta kokemuksesta kun olen omistanut veneitä näiltä kaikilta vuosikymmeniltä (70, 80, 90,2000). Mukisematta en itse vaihtaisi nykyistä avokaidetta vanhan homeskandin keulaviistoon umpikaiteeseen. En myöskään ottaisi takaisin Lada 1200:sta, jolla opiskelijana ajelin.
Näinhän se on. Kaikki mikä on erilaista 30v homeskandiin nähden, on muotivillitystä.
Myös keulakaide. Luonnollisesti.
Väitäkkönä että ei ole keulapurjeen alaliikki jäänyt koskaan kiinni keulakaiteeseen:
- vesilinja ei pitene, vaikka keulaa lyhentää kannen korkeudelta :-)
- jos keulakaide on jollain tavalla haittaavan muotoinen tai kokoinen, mikä estää modifioimasta sitä?
- eiköhän venetehtaat mielellään säästä kustannuksia kaikessa mahdollisessa. Varmaankin on halvempi tehdä keulaan pari pientä sivukaarta kuin yhtenäinen ja astilaudalla varustettu tuplakaide.
- onhan pystykeula-trendissä aika hassua se, että nyt veneisiin pitää rakennella erilaisia ankannokkia. Niillä on sama tarkoitus kuin entisillä keulamalleilla eli rantautumisen helpottaminen.
- "valtaosa siis ajelee ns. homeskandeilla, joista valtaosa lienee 1970-luvulta"?? Enpä usko. Kaikissa ei muuten ollut kaiteita ollenkaan eikä vielä nykyäänkään (vrt H, F ym.). Itsellänikin oli aikanaan ns. homeskandeja, mm. Baltic Yachtsin tuote. Ei siinä ollut mainitsemiasi keulakaideongelmia. Hyvä paatti se oli. Eikä muistuttanut Lada 1200:sta.
En ole se, jonka viestiä kommentoit. Vastaan vain omasta puolestani. Omassa paatissani kevyen tuulen ykkösgenua pitää joka vendassa nostaa mantoogin sisäpuolelle ja avotuulissa sen alaliikki hinkkaa mantoogia, kaidetolppia ja keulakaidetta. Avomerellä kruisatessani käytän 120% keulapurjetta+rullaa. Purje on tarkoituksellisesti sen verran korkealla kannesta, ettei se hankaudu kaidetolppiin tms (eikä repeydy aaltojen lyödessä kannen yli).
Miksi halutaan kinata ja inttää jostain pikkujutuista?
Purjeen kannalta huonoa nykymuodissa on taaksepäin suunnatut spriidarit. Lenssillä ne tökkivät isopurjeeseen. Keulakaide tai -purje on helpompi modifioida kuin ruveta muuttamaan takilointia!
Veneen kustannukset riippuvat jonkinverran veneen kokonaispituudesta. Tämä ei ehkä suomessa niin näy mutta jos tuo 20cm on veneen kaiteessa ei taida moni siitä täysmääräisiä maksuja halua suorittaa?
Monasti esim satama kulut kasvavat huomattavasti jos veneen kokonais pituus ylittää 12m jos tuo viimeinen 10cm on kaidetta kyllä rälläkkä laulaa.
joka kannattaa poistaa. Joissakin ulkolaisissa marinoissa ei riitä, että kippari kertoo veneen kokonaispituuden. Ehkä ovat tottuneet siihen, että pituutta yleensä vähän aliarvioidaan pienemmän satamamaksun toivossa. Sen takia satamavirkailija mittaa veneen pituuden ja leveyden!