Olen 16-vuotias poika. Tämä on minulle ajoittain todella suuri ongelma. Tämä on äärimmmmäisen typerää, mutten voi tälle mitään: Minä aina välillä ajattelen, että veljeni on homo, mutta en tullut tänne varsinaisesti puimaan tätä asiaa vaan sitä, että miten tästä pääsee eroon. Homous on minulle äärimmäisen suuri tabu ja en voi sitä mitenkään hyväksyä.
Veljeni on 15-vuotias. Ikinä mitään varsin konkreettista ei ole tapahtunut. Hän on tosi poikamainen. Varmaan suurin osa(ellei kaikki) kaverit hänellä on poikia ja hän harrastaa urheilua. Voi olla, että hänellä on joskus ollut jotain juttua joidenkin tyttöjenkin kanssa. Jotenkin otan aina mitä pienimmistäkin asioista vihjeen, että hän olisi homo. Seuraan hänen elämäänsä todella tarkasti ja minä saatan jopa lukea tämän tekstiviestejä. Saatan keksiä aivan jonkun typerän asian ja ottaa siitä äärimmäisen suuren stressin. Tiedän jotenkin, että hän ei ole homo, mutta keksin aina muka uusia todisteita.
Olen kysellyt veljeltäni tästä usein ja hän vetää siitä suuret pultit(ymmärrettävää). Hän pitää minua varmasti vähän tärähtäneenä ja typeränä. En tiedä mikä minulla on. Miten tästä hänen "kiusaamisestaan" pääsee eroon. Hän on asian takia itkenytkin ja sanoo, että minä ahdistan häntä kun kyselen niin paljon. Hän on minuun ollut hyvin hyvin loukkaantunut ja ymmärrän kyllä miksi. Tämä on minulle liian suuri ongelma. Hän pitää minua varmaan osittain mielisairaana.
Meidän välimme eivät ole hirveän hyvät. Minun puuttumiseni hänen asioihinsa aiheuttavat sen. Olen todella naivi ja tiedän, että käytökseni vaivaa myös häntä. Uskon, että jollain tavalla teen hänen elämästään helvettiä. En tiedä mistä olen tällästa saanut edes päähäni. Olenko täysin hullu?. Tiedän, että olen ainakin ahdistava ihminen.
Veljeni on 15-vuotias. Ikinä mitään varsin konkreettista ei ole tapahtunut. Hän on tosi poikamainen. Varmaan suurin osa(ellei kaikki) kaverit hänellä on poikia ja hän harrastaa urheilua. Voi olla, että hänellä on joskus ollut jotain juttua joidenkin tyttöjenkin kanssa. Jotenkin otan aina mitä pienimmistäkin asioista vihjeen, että hän olisi homo. Seuraan hänen elämäänsä todella tarkasti ja minä saatan jopa lukea tämän tekstiviestejä. Saatan keksiä aivan jonkun typerän asian ja ottaa siitä äärimmäisen suuren stressin. Tiedän jotenkin, että hän ei ole homo, mutta keksin aina muka uusia todisteita.
Olen kysellyt veljeltäni tästä usein ja hän vetää siitä suuret pultit(ymmärrettävää). Hän pitää minua varmasti vähän tärähtäneenä ja typeränä. En tiedä mikä minulla on. Miten tästä hänen "kiusaamisestaan" pääsee eroon. Hän on asian takia itkenytkin ja sanoo, että minä ahdistan häntä kun kyselen niin paljon. Hän on minuun ollut hyvin hyvin loukkaantunut ja ymmärrän kyllä miksi. Tämä on minulle liian suuri ongelma. Hän pitää minua varmaan osittain mielisairaana.
Meidän välimme eivät ole hirveän hyvät. Minun puuttumiseni hänen asioihinsa aiheuttavat sen. Olen todella naivi ja tiedän, että käytökseni vaivaa myös häntä. Uskon, että jollain tavalla teen hänen elämästään helvettiä. En tiedä mistä olen tällästa saanut edes päähäni. Olenko täysin hullu?. Tiedän, että olen ainakin ahdistava ihminen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Pelkäät alitajuisesti, että ITSE OLET homo. Yrität löytää toisesta piirteitä joita haluat piilottaa itsessäsi.
kärsin itsekkin pakkoneuroosista!
-Olen jo sinua yli puolet vanhempi, mutta itsellä oli aikoinaan samanlaisia ongelmia josta tuli ihan loppuelämää haittaavia lisäongelmia, Kuvittelin aikoinaan että isäni oli homo, en osaa sanoa mitenkä olin niin tyhmä että aloin kuvittelemaan, mitään sellaista joka oikeasti viittaisi siihen suuntaan ei ollut.
Koin jotenkin että oma seksuaalisuus muuttuisi siinä mukana, eli mitä kovemmin luulin isäni olevan homo, "koin" itsekkin olevani homo, ja jos taas aloin ajattelemaan hänen olevan hetero, koin samanlaisia ajatuksia. Tämmöinen seksuaalisuuden muuttuminen noin yllättäen ei ole mahdollista.
Siinä oli kaikkea muutakin mistä kuvittelin, mutta ei mitään sellaista mistä oikeasti voisi tälläistä olettaa.
Kärsin silloin monista ongelmista mitkä myöhemmin olen tajunnut pakkoneuroosin oireiksi, mitkä veivät paljon aikaa ja olivat todella ahdistavia, olen ajatellut jotta olisivatko nämä sumentanut minun järkeäni että se olisi mahdollistanut tuollaisen kuvittelun, mutta en usko.
Voisiko se olla minun tapauksessa jollain tavalla homoseksuaalisuuden pelkoa, eli pidän kyllä naisista mutta entä jos jonkinverran pitäisin miehistä, mutta en tohdi sitä edes itselle myöntää, tätä olen miettinyt, mutta en itse pystyisi ajattelemaankaan minkäälaista seksuaalista kanssakäymistä miehen kanssa, mutta voisihan se olla jotain paljon pienempääkin ihastumista, mitä ei pysty kumminkaan myöntämään itselleen.
(Voi olla että olen tässä asiassa täysin väärässä) ja kyse olikin puhtaasti pakkoneuroosista.
Olin myös silloin kun tämä alkoi n.16v ja minulla on pakkoneuroosi.
----
Oma mielipiteeni: Sinun varmaan ei kannattaisi kiusata veljeäsi tuollaisilla kysymyksillä, vielä kun mitään siihen viittaavaa ei edes ole. Ajattelet vaikka, veljesi on mitä on, ja kyllä se myöhemmin sitten tulee ilmi, ja eihän se sinuun vaikuta millään tavalla mikä on veljesi, eli mitä sinä murehdit, sinä kumminkin olet hetero, niin mitä tuosta murehtimaan. Antaisit vain asian olla.