Elämä on ollut viime vuosina kovaa. Kaikki alkoi siitä kun tulin yllättäen jätetyksi ja se romautti koko siihen asti rakentamani maailman ja maailmankatsomuksen..
Olen koittanut selvityä päivästä toiseen eteenpäin, mutta olen aina vain masentuneempi. En tiedä millä motivoida itseään eteenpäin kun vanhat elämän arvot ovat osoittaneet valheellisuutensa.´Olen suorittanut töissä ja siviili elämässä asioita joiden avulla o´len jaksanut eteenpäin. Tuntuu että aina on tehtävä uusi siirto ja viimeksi tein sen työn vuoksi ja muutin. Työni on vastuullista, mutta tuntuu että elämäni tärkein asia on selvitä siitä. Kyseessä on "projektiluonteinen työ". Olen lääkinnyt mesennustani myös huumausaineilla jotka eivät varmasti pidemmällä tähtäimellä auta minua. Mutta sen hetken ne ovat aina auttaneet eteenpäin. Koska olen muuttunut työni perässä muualle ovat harrastukseni ja suuri osa ystävistäni jäänyt pois arjesta.. Töitä jaksaa suunnilleen alkuviikon ja loppu viikosta en osaa keskittyä enää yhtään. Tuntuu että kärsin paniikkihäiriöstä ja suuri osa työajastani on tehotonta. Itseluottamus joka minulla joskus on ollut hyvä on vain kadonnut enkä pysty katsomaan enää ihmisiä silmiin.... Haluan kuitenkin päästä kuntoon ja kohti parempaa huomista tai edes sitä viimeistä seikkailua.
Kysymys kuuluu: Kuinka saan apua? Olen ajatellut mennä työterveyslääkärille kertomaan tilanteestani. En halua sairaslomaa. Haluan vain voimia joilla selvitä arjen yli vielä sopimuskauteni loppuun.. Lääkkeet eivät toki kuulllosta hyvältä vaihtoehdolta, mutta tuntuu että tuhoan koko historiani jos nyt epäonnistun tässäkin.. Tai sitten joku muu terapia tai poppakonsti josta voisin saada apua.. Entä huumausaineet? Voinko mainita niiden käytöstä mitään vai täytyykö asiasta vaieta? Enkä missään nimessä halua sairaslomaa...Asun pienessä paikassa jossa hoitoresursit ovat varmasti minimaalisia.....
Toivottavasti joku auttaa...
Olen koittanut selvityä päivästä toiseen eteenpäin, mutta olen aina vain masentuneempi. En tiedä millä motivoida itseään eteenpäin kun vanhat elämän arvot ovat osoittaneet valheellisuutensa.´Olen suorittanut töissä ja siviili elämässä asioita joiden avulla o´len jaksanut eteenpäin. Tuntuu että aina on tehtävä uusi siirto ja viimeksi tein sen työn vuoksi ja muutin. Työni on vastuullista, mutta tuntuu että elämäni tärkein asia on selvitä siitä. Kyseessä on "projektiluonteinen työ". Olen lääkinnyt mesennustani myös huumausaineilla jotka eivät varmasti pidemmällä tähtäimellä auta minua. Mutta sen hetken ne ovat aina auttaneet eteenpäin. Koska olen muuttunut työni perässä muualle ovat harrastukseni ja suuri osa ystävistäni jäänyt pois arjesta.. Töitä jaksaa suunnilleen alkuviikon ja loppu viikosta en osaa keskittyä enää yhtään. Tuntuu että kärsin paniikkihäiriöstä ja suuri osa työajastani on tehotonta. Itseluottamus joka minulla joskus on ollut hyvä on vain kadonnut enkä pysty katsomaan enää ihmisiä silmiin.... Haluan kuitenkin päästä kuntoon ja kohti parempaa huomista tai edes sitä viimeistä seikkailua.
Kysymys kuuluu: Kuinka saan apua? Olen ajatellut mennä työterveyslääkärille kertomaan tilanteestani. En halua sairaslomaa. Haluan vain voimia joilla selvitä arjen yli vielä sopimuskauteni loppuun.. Lääkkeet eivät toki kuulllosta hyvältä vaihtoehdolta, mutta tuntuu että tuhoan koko historiani jos nyt epäonnistun tässäkin.. Tai sitten joku muu terapia tai poppakonsti josta voisin saada apua.. Entä huumausaineet? Voinko mainita niiden käytöstä mitään vai täytyykö asiasta vaieta? Enkä missään nimessä halua sairaslomaa...Asun pienessä paikassa jossa hoitoresursit ovat varmasti minimaalisia.....
Toivottavasti joku auttaa...
Vastaukset 3
Vanhimmat
Lääkkeitä ei kannata pelätä.
Nykyiset mielialalääkkeet (SSRI) ovat aikalailla harmittomia. Niihin ei jää koukkuun eivätkä ne aiheuta mitään hirveitä sivuoireita tyyliin itsetuhoisuus, elinikäinen vamma tai edes lihominen.
Ihmisillä oleva huono kuva mielialalääkkeistä on peräisin historiasta, ajalta ennen SSRI-lääkkeiden keksimistä. Senaikaiset masennuksessa käytettävät lääkkeet olivat paljon "kovempia" ja aiheuttivat riippuvuutta ja voimakkaita sivuoireita.
Ensimmäisenä vaihtoehtona lääkäri tarjoaa aina kaikkein kevyimmästä päästä eli tyylin jotain sitalopraamia. Ainoat ongelmat ovat siinä, että joskus pitää kokeilla useita lääkkeitä ennen kuin sopiva löytyy (vie aikaa ja voi olla turhauttavaa) ja joskus lääkkeet aloittaessa ja lopettaessa aiheuttava pahoinvointia jne. Siksi aloitus ja lopetus vaiheissa syödään murto-osia ja nostetaan/lasketaan annosta pikkuhiljaa. Ja aina lopetetaan lääkärin valvonnassa, ei yksin seinään, moni tyhmä ei kuuntele tätä vaan lopettaa jo kuukauden päästä vaikka realistisesti voi mennä puoli vuotta ennen kuin alkaa näkyä kunnolla vaikutusta.
Masennuksen hoito siis on pitkäjänteistä puuhaa ja se pitkäjänteisyys ikävä kyllä monilta puuttuu, itsekin sen kanssa kamppailen.
Lopeta huumeet. NYT. En ole mikään kukkahattutäti, uskon että joillekin on mahdollista käyttää silloin tällöin meitoja ja ehkä vahvempiakin huumeita ilman ongelmia. Mutta sinulla on henkisiä ongelmia ja sinä et siinä tapauksessa ole sovelias käyttämään mitään päihteitä. Liian iso riski että menee itsehoidoksi (sinulla taitaa olla jo lipsahtanut sinne) ja pahaksi riippuvuudeksi.
Jos voit itse lopettaa huumeet (et ole koukussa) niin ei tarvitse kertoa. Jos et kykene lopettamaan, hae apua jostain katkaisuhoidosta.
Sinun ongelmasi alkoivat jättämisestä. Vaikka sellainen vaikeaa onkin, se on osa elämää ja se, että se on vaikuttanut sinuun niin valtavasti, voi olla merkki siitä, että laskit liian paljon toisen ihmisen varaan. "se romautti koko siihen asti rakentamani maailman ja maailmankatsomuksen" - ei maailmankatsomuksesi saa olla toisen ihmisen varassa.
Sinun on käytävä läpi tuo parisuhteen päättyminen. Terapia olisi siis hyvästä.
Mieti myös itse sitä. Jos hän jätti sinut, johtuiko se sinusta? Tai ehkä onkin niin, ettei hän välittänyt oikeasti eikä siis ansainnutkaan olla kanssasi, ja eikös silloin ole hyvä, että se päättyi? Ihmiset menevät ja tulevat. Aika muuttaa kaikkia. Ketään ei voi omistaa. Sinulle varmasti jäi hyviä muistoja. Tulevaisuudessa saat sellaisia lisää ja rakastut uudelleen ja mietit, että mitä ihmeellistä siinä edellisessä edes oli.
Olet pettynyt tiettyyn yksilöön. Älä jää siihen ansaan, että ajattelet tämän paljastaneen jonkun totuuden maailman tilasta. Pettäjiä ja valehtelijoita ja muita on maailmassa, mutta niin on hyviäkin ihmisiä.
Kiitos vastauksestasi. Se oli herättelevä ja minulla on kova halu parantua.. Huumausaineista koitan päästä eroon ja se mitä olen käyttäny eniiten on hamppu ja alkoholi. Nyt yritän jättää molemmat, mutta tänään sorruin pikku pajareihin... Aijon yrittää kuitenkin tosissani.
On totta että satsasin yhteen asiaan liian paljon koska menettäminen tuli niin raskaaksi. Mutta uskomukseni on tuon jälkeen ropissut kaikkea muutakin kohtaan. Ennen kaikkea itseäni kohtaan.. En tiedä mitä elämän tulee olla. Ne opit jotka olen nuoruudessani saanut ovat osaittaneet valheellisuutensa.... Tulevaisuus pelottaa enkä tiedä mitä minun tulisi tehdä...
Nyt väsyttää ja huomisesta selviäminen stressaa.. Mietin vaan sitä että kannattaako ja voiko lääkärissä kertoa että on käyttänyt huumauaineita? Minua myös vähän pelottaa ottaa yhteyttä lääkäriin koska kylä on pieni ja minut tunnistetaan helposti. Niin ja kuinka suuri riski on että minut työnnetään työstäni sairaslomalle tämän takia vaikka juuri sitä en halua....
Asia elämässäni mihin olen tyytyväinen on hyvä työ vaikka en siellä kaikkea itsestäni pystykkään tällä hetkellä antamaan.
Mä kävin yksityisellä lääkärillä, kun oli hirveessä kriisissä ja halusin siihen apua nopeasti, mutta en sairaslomaa. Sain apua ja sairaslomaa ehdottivat, mutta ei sille nyt kukaan pakota. Sanot vaan painokkaasti, että koet kykeneväsi töihin ahdistusoireista huolimatta. Lääkärillä on vaitiolovelvollisuus, joten siinä mielessä voi kertoa myös huumeista. Mutta todennäköisin vastaus lääkäriltä on, että lopeta heti huumeet. Tuntuuko susta siltä, että pystyt lopettamaan ne omin voimin?
Uskoisin, että voit mennä huoletta lääkärille myös pienellä paikkakunnalla, koska lääkärillä on vaitiolovelvollisuus ja se on kyllä aika pyhä asia heille. Se on paha ammatillinen moka, jos juoruilee. Sulla on selvästi kriisi, mutta kyllä siitä selviää. Parisuhteen päättyminen usein johtaa kriisiin. Se on kauheeta aikaa, mutta kasvattavaa. Pitää niin moni asia käydä läpi itsensä kanssa. Sitä niin helposti ripustaa onnensa, tulevaisuutensa ja toiveensa toisen varaan.
Sulla on hyvä työ ja tahto parantua. Vaikuttaa siis varsin hyvältä. Tsemppiä ja voimia! Ole armollinen itsellesi, salli itsellesi vähän lusmuta töissä jos mahdollista. Korvaat sitten parempana aikana. Ihmisiä me vaan ollaan eikä mitään koneita.