Kovien äänien pelko

No, käytän imuroidessa kuulosuojaimia koska en muutenkaan tykkää imurin äänestä, samoin käytän suojaimia kun teen monitoimikoneella jotain isoimmalla teholla. Eipä siitä haittaa ole.
Jos joutuu olemaan aivan koko ajan kovassa liikenteen melussa, niin kyllä siitä VOI olla haittaa korville ja on haittaa muulle elimistölle, joten kannattaa koettaa hakeutua hiljaisempaan paikkaan ainakin välillä lepäämään.
Korva voi alkaa soida kovan äänen kuultuaan, muttei se useinkaan ole vakavaa.
Mielestäni on epämukavaa, että TV:ssä äänitaso vaihtelee niin suuresti. Jotta saisi selvää epäselvästä puheesta pitää olla tv normaalilla, sitten yhtäkkiä joku kamala ääni tai manailu ja kirkuna, lähinnä hävettää että naapurissa ajatellaan että meillä kirkutaan. Ennen oli äänentarkkailijat jotka huolehtivat, ettei semmoisia äkkiääniä ollut, mutta ikävä kyllä se oli ennen se. Tästä kannattaisi kampanjoida, vaikkei nyt korvien soimisen takia niin muuten.
Mitäpä muuta sanoisin? Kun on tehnyt tuota tavallisen elämän äänien varomista aikansa ja todennut ettei sillä ole merkitystä tinnitusvaivaan ei puoleen eikä toiseen, niin varomisesta pääsee ohi.

Iltaisin kun pistän nukkumaan ja otan kuulokojeet pois korvistani, niin alkaa hetken tinnutus. Kestää noin 5 - 15 min. Riippuu aina vähän mille äänille on päivän aikana altistunut tai kuinka tressaantunut olen. Jos olen ihan terveenä pysynyt ja muutenkin rento olo, niin tinnutusta ei juuri esiinny. Voi olla ihan fyysinen ja psykolginenkin tekijä joka laukaisee tinnutuksen?
Joskus alkaa vinkuun korvissa kun oikeen yritän keskittyä kuuntelemaan, vaikka metsässä koiran haukun ääntä, mutta muuten ei ole yleistä tinnutus vaivaa.

Pelkään/pelästyn puolikuoliaaksi jos joku vaikkapa pamauttaa ilmapallon tai ottaa esim ilmakompressorin letkun irti, vaikka näen että kohta tapahtuu tämä mikä aiheuttaa tämän äänen. Sydän hakkaa tuhatta, tärisen ja yleensä suutun jos ei minua ole varoitettu niin että olisin ehtinyt tunkea sormet korviini. Lapsena en suostunut olemaan sisällä talossa kun imuroitiin enkä uskaltanut edes vetää sisävessaa, jotka tosin silloin 70 -luvulla olivat vielä aika äänekkäitä, hiljaiseen ulkohuussiin kun olin tottunut. Puhelimeenkaan en uskaltanut vastata kuin vasta vähän alle kymmenvuotiaana, istuin vai sorment korvissa jos puhelin soi ja olin yksin kotona.
Viime vuonna kotimme lähellä järjestettiin Hornet-lentoharjoitukset, ja se oli meikäläiselle yhtä tuskaa... Jos kyläilen jossain missä on koira joka alkaa haukkua, olen jälleen sydärin partaalla. Ilmankos olenkin kissaihmisiä. Mitään tinnitusta minulla ei ole.
Toisaalta autossa saatan kuunnella mieleistäni musiikkia aika lujallakin, ja festareilla ja keikoilla olin ainakin nuorempana aina eturivissä.
Onkohan toisia yhtä hoopoja?

Toivottavasti en loukkaa pelkääjiä, en ainakaan tarkoita sellaista, vaikka nyt kirjoitankin, että "Ne on eri lääkärit kun hoitaa korvia ja eri lääkärit kun hoitaa 'korvienvälissä' tapahtuvaa"

Eli pelkotiloja ja ahdistumisia eivät taida korvalääkärit hoidella, vaan olisko hermolääkärit tai psykiatrit, joilta korvien väliin saisi apua eli pelkotiloihin ja pelästymisiin.

Itse säikyn koirien haukuntaa ja pamauksia, on todella ärsyttävää varsinkin kun ammatissani koiria on vaikea välttää.