Olen lukenut tällä palstalla tarinoita uusperheestä. Sanoma on lähes täysin se, että elämä uusperheessä on täynnä ongelmia, ristiriitoja, kurjuutta, taisteluja ja suorastaan helvettiä. Minun oli pakko kirjoittaa tänne oma tarinani, jotta voisin luoda toivoa ja uskoa nykyisille ja tuleville uusperheille.
Olen seurustellut mieheni kanssa 3,5 vuotta. Yhdessä olemme asuneet lähes kaksi vuotta. Miehelläni on edellisestä suhteesta kaksi tyttö 10 ja 16 vuotiaat. Vanhempi tyttö asuu meidän kanssamme ja nuorempi on meillä joka toinen viikonloppu ja joskus myös viikolla ja tietysti lomilla. Minulla itselläni ei ole lapsia. Kun aloin seurustella mieheni kanssa, niin mieheni exä oli todella ikävä minua kohtaan. Exällä on narsistinen persoonallisuushäiriö. Hän haukkui ja mustamaalasi minua lapsille ja sukulaisille. Tuntui todella pahalta joutua saada niskaansa katkeroituneen exän syytöksiä milloin mistäkin. MInä olin oiva syntipukki hänen omalle pahalle ololleen. Mieheni exän käytös meni siihen malliin, että mieheni katkaisi kokonaan välit exäänsä. Jokainen, joka on ollut narsistin kanssa tekemisissä, tietää sen, että ainoa keino pelastaa elämänsä on katkaista välit tällaiseen ihmiseen. Tätä nykysin mieheni on exänsä kanssa sen verran väleissä, että tekstiviestillä voidaan sopia lapsiin liittyviä asioita.
Ensimmäinen neuvo: Älkää antako kummankaan exän tulla sotkemaan suhdettanne. Katkeroitunutta exää ei pidä päästää temmeltämään teidän perhekuvioon. Älkää kuitenkaan puhuko pahaa lasten kuullen lasten äidistä tai isästä, koska lapsella on oikeus rakastaan kumpaakin vanhempaa. Antakaa anteeksi katkeroituneelle ja huonosti käyttäytyvälle exälle, koska muuten menetätte oman mielenrauhan.
Laatikaa perheellenne omat säännöt. Perheen aikuisten tehtävä on ohjata perhettä. Perheen säännöt voivat olla muun muassa seuraavanlaiset:
1) Perheen aikuisia tulee kunnioittaa. Perheen aikuisten neuvoja, ohjeita ja käskyjä noudatetaan.
2) Jokainen siivoaa omat sotkunsa ja laittaa tavaransa paikoilleen
3)Toisten tavaroita ei oteta ilman lupaa
4) Pyydetään anteeksi, kun toista on loukattu ja satutettu
5) Sääntöjen rikkomisesta seuraa huomautus. Rikkomisesta voi seurata seuraavanlaisia asioita, muun muassa jäähy, televisiokielto, tietokonekielto, kännykkäkielto, ylimääräinen kotityö, viikkorahan osittainen tai kokonaan menetys.
Kun perheellä on säännöt, niin kummatkin perheen aikuiset vaativat niitä lapsilta. Suurin ongelma sekä ydin että uusioperheissä on se, että lapset eivät kunnioita aikuisia. Tämä on tärkein asia, joka lapsen tulee oppia. Lapsi kunnioittaa aikuista, joka on rakastava, oikeudenmukainen ja laittaa lapselle oikeat rajat eli osoittaa, että lapsella on lähellä turvallinen aikuinen/aikuiset, jotka ohjaavat perhettä.
On hyvin tärkeätä muistaa myös tämä asia, uusioperheen äitipuoli tai isäpuoli ei voi olla auktoriteetti perheen lapsille, jos hän on tullut lasten elämään sen jälkeen, kun lapset ovat täyttäneet 5 vuotta! Meidän perheen selkäranka on siis minun mieheni, joka johtaa perhettä. Me yhdessä keskustelemme asioista ja hän laittaa asiat käytäntöön. Toki lapset tottelevat ja kuuntelevat minuakin pitkälti, mutta on olemassa sellaisia asioita, jotka ovat mieheni aluetta. Biologisen vanhemman tehtävä on myös tehdä lapsille selväksi, että lasten tulee KUNNIOITTAA, ARVOSTAA JA TOTELLA PERHEEN TOISTA AIKUISTA! Jos biologinen vanhempi ei tee tätä, niin silloin uusiovanhemalla ei ole mitään mahdollisuutta saada arvostettu asemaan ja kunnioitusta perheessä.
Kun uusiovanhemmilla on ongelmia, niin ÄLKÄÄ KOSKAAN PUHUKO NIISTÄ LASTEN KUULLEN! Älkää luoko lapsille stressi riitelemällä heidän aikanaan ja älkää myöskään vähätelkö tai mitätöikö toista lasten kuullen, koska silloin annatte lapselle mallin siitä kuinka tätä toista aikuista tulee kohdella. Ongelmat tulee keskustella kahden kesken. Jos lapset pyytävä jotakin tai ette tiedä kuinka toimia, niin lapsille voi sanoa, että puhun asiasta perheen toisen aikuisen kanssa.
Kun menee uusioperheeseen, niin tulee olla kärsivällinen. Ero biologisesta perheestä on raskas kaikille osapuolille. Lapset tarvitsevat aikaa sopeutua uuteen tilanteeseen ja uuteen isän/äidin kumppaniin. Olisi hyvä, jos uusia lapsia ei tehtäisiin useampaan vuoteen. Tähän on olemassa useampikin syy: 1) Perheen nykyiset lapset tarvitsevat aikaa sopeutuakseen uuteen tilanteeseen ja uuteen perheen jäseneen 2) uusiovanhempi saa aikaa rakentaa mahdollisimman läheiset suhteet perheen lapsiin. Uuden vauvan tuleminen liian varhaisessa vaiheessa voi olla hyvin haitallista kaikille osapuolille. Nykyiset lapset saattavat jäädä syrjään ja kokea itsensä ulkopuolisiksi. Äitipuoli keskittyy vain omaan lapseensa ja alkaa syrjiä toisen lapsia.
Olen seurustellut mieheni kanssa 3,5 vuotta. Yhdessä olemme asuneet lähes kaksi vuotta. Miehelläni on edellisestä suhteesta kaksi tyttö 10 ja 16 vuotiaat. Vanhempi tyttö asuu meidän kanssamme ja nuorempi on meillä joka toinen viikonloppu ja joskus myös viikolla ja tietysti lomilla. Minulla itselläni ei ole lapsia. Kun aloin seurustella mieheni kanssa, niin mieheni exä oli todella ikävä minua kohtaan. Exällä on narsistinen persoonallisuushäiriö. Hän haukkui ja mustamaalasi minua lapsille ja sukulaisille. Tuntui todella pahalta joutua saada niskaansa katkeroituneen exän syytöksiä milloin mistäkin. MInä olin oiva syntipukki hänen omalle pahalle ololleen. Mieheni exän käytös meni siihen malliin, että mieheni katkaisi kokonaan välit exäänsä. Jokainen, joka on ollut narsistin kanssa tekemisissä, tietää sen, että ainoa keino pelastaa elämänsä on katkaista välit tällaiseen ihmiseen. Tätä nykysin mieheni on exänsä kanssa sen verran väleissä, että tekstiviestillä voidaan sopia lapsiin liittyviä asioita.
Ensimmäinen neuvo: Älkää antako kummankaan exän tulla sotkemaan suhdettanne. Katkeroitunutta exää ei pidä päästää temmeltämään teidän perhekuvioon. Älkää kuitenkaan puhuko pahaa lasten kuullen lasten äidistä tai isästä, koska lapsella on oikeus rakastaan kumpaakin vanhempaa. Antakaa anteeksi katkeroituneelle ja huonosti käyttäytyvälle exälle, koska muuten menetätte oman mielenrauhan.
Laatikaa perheellenne omat säännöt. Perheen aikuisten tehtävä on ohjata perhettä. Perheen säännöt voivat olla muun muassa seuraavanlaiset:
1) Perheen aikuisia tulee kunnioittaa. Perheen aikuisten neuvoja, ohjeita ja käskyjä noudatetaan.
2) Jokainen siivoaa omat sotkunsa ja laittaa tavaransa paikoilleen
3)Toisten tavaroita ei oteta ilman lupaa
4) Pyydetään anteeksi, kun toista on loukattu ja satutettu
5) Sääntöjen rikkomisesta seuraa huomautus. Rikkomisesta voi seurata seuraavanlaisia asioita, muun muassa jäähy, televisiokielto, tietokonekielto, kännykkäkielto, ylimääräinen kotityö, viikkorahan osittainen tai kokonaan menetys.
Kun perheellä on säännöt, niin kummatkin perheen aikuiset vaativat niitä lapsilta. Suurin ongelma sekä ydin että uusioperheissä on se, että lapset eivät kunnioita aikuisia. Tämä on tärkein asia, joka lapsen tulee oppia. Lapsi kunnioittaa aikuista, joka on rakastava, oikeudenmukainen ja laittaa lapselle oikeat rajat eli osoittaa, että lapsella on lähellä turvallinen aikuinen/aikuiset, jotka ohjaavat perhettä.
On hyvin tärkeätä muistaa myös tämä asia, uusioperheen äitipuoli tai isäpuoli ei voi olla auktoriteetti perheen lapsille, jos hän on tullut lasten elämään sen jälkeen, kun lapset ovat täyttäneet 5 vuotta! Meidän perheen selkäranka on siis minun mieheni, joka johtaa perhettä. Me yhdessä keskustelemme asioista ja hän laittaa asiat käytäntöön. Toki lapset tottelevat ja kuuntelevat minuakin pitkälti, mutta on olemassa sellaisia asioita, jotka ovat mieheni aluetta. Biologisen vanhemman tehtävä on myös tehdä lapsille selväksi, että lasten tulee KUNNIOITTAA, ARVOSTAA JA TOTELLA PERHEEN TOISTA AIKUISTA! Jos biologinen vanhempi ei tee tätä, niin silloin uusiovanhemalla ei ole mitään mahdollisuutta saada arvostettu asemaan ja kunnioitusta perheessä.
Kun uusiovanhemmilla on ongelmia, niin ÄLKÄÄ KOSKAAN PUHUKO NIISTÄ LASTEN KUULLEN! Älkää luoko lapsille stressi riitelemällä heidän aikanaan ja älkää myöskään vähätelkö tai mitätöikö toista lasten kuullen, koska silloin annatte lapselle mallin siitä kuinka tätä toista aikuista tulee kohdella. Ongelmat tulee keskustella kahden kesken. Jos lapset pyytävä jotakin tai ette tiedä kuinka toimia, niin lapsille voi sanoa, että puhun asiasta perheen toisen aikuisen kanssa.
Kun menee uusioperheeseen, niin tulee olla kärsivällinen. Ero biologisesta perheestä on raskas kaikille osapuolille. Lapset tarvitsevat aikaa sopeutua uuteen tilanteeseen ja uuteen isän/äidin kumppaniin. Olisi hyvä, jos uusia lapsia ei tehtäisiin useampaan vuoteen. Tähän on olemassa useampikin syy: 1) Perheen nykyiset lapset tarvitsevat aikaa sopeutuakseen uuteen tilanteeseen ja uuteen perheen jäseneen 2) uusiovanhempi saa aikaa rakentaa mahdollisimman läheiset suhteet perheen lapsiin. Uuden vauvan tuleminen liian varhaisessa vaiheessa voi olla hyvin haitallista kaikille osapuolille. Nykyiset lapset saattavat jäädä syrjään ja kokea itsensä ulkopuolisiksi. Äitipuoli keskittyy vain omaan lapseensa ja alkaa syrjiä toisen lapsia.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Olet ajatellut aika paljon asioita...
Olen osittain samaa mieltä kanssasi, ja osittain samaa kokenut. Paria asiaa kuitenkin ihmettelen. Ensinnäkin miksi isä- tai äitipuoli ei voi olla auktoriteetti lapsille, jotka ovat jo täyttäneet 5 vuotta? Tuleehan lapsille uusia vaikuttavia auktoriteetteja esimerkiksi mahdollisesti opettajasta tai harrastusvalmentajasta vanhemmalla iälläkin. Jopa jotkut aikuiset kokevat pomon auktoriteettina. Tätä ikärajaa en siis ymmärrä. Mieheni lapset olivat 6v ja 8v kun muutimme yhteen ja taatusti olen heille auktoriteetti tänä päivänä. Oma lapseni oli vasta 1v ja mieheni on auktoriteetti myös hänelle.
Meillä on myös yhteinen lapsi, joka syntyi reilun vuoden yhdessä elämisen jälkeen. Lapsen syntyessä perheen muut lapset olivat haltioissaan. He nauttivat uudesta sisaruksesta kovasti. Toki joskus niitä sisarusten kahnauksia ja mustasukkaisuutta... mutta hyvin pientä, ei mitään ydinperheestä poikkeavaa.
Nyt yhteiseloa on takana jo 6 vuotta. Edelleenkään ongelmia ei ole neljännen lapsen myötä tullut vanhempien lasten suhteen. Lasten sopeutuminen uuteen perheeseen tapahtui nopeasti, koska olimme paljon lapsille läsnä, kuitenkin niin että emme "paaponeet". Alusta asti lapsille oli samat säännöt, toki ikä huomioiden.
Miehen exä on yhä kiukkuinen ja katkera. Sille emme mahda mitään. Joskus on parempia kausia, joskus huonompia. Ihmeellistä kyllä, se ei ole vaikuttanut esimerkiksi minun ja miehen lasten väleihin.:) Ei myöskään minun ja mieheni väleihin. Vain mieheni jaksaminen on ollut välillä kovalla koetuksella, mutta ei auta kuin tsempata vuodesta toiseen.
Vastaus tähän auktoriteetti asiaan. Olen lukenut tätä asiaa kirjoista ja kuullut siitä muun muassa teeveestä Dr Philin ohjelmasta. Dr Philissä oli muun muassa perhe, jossa oli isäpuoli, äiti, äitin kolme murrosikäistä poikaa (13-17 vuotiaita) ja pariskunnan yhteinen 2 vuotias lapsi. Perheen äiti oli passiivinen, eikä hän osannut pitää kuria ja rajoja lapsille. Isäpuoli hoiti kurinpidon määräämällä ja käskemällä. Pojat eivät totelleet, vaan väittivät vastaan. Pojilla ja isäpuolella oli hirveitä riitoja, joissa käytiin ihan käsiksi toiseen osapuoleen. Perheen äiti saattoi puuttua tilanteeseen tulemalla väliin. Toisinaan moitti isäpuolta.
Dr Phil sanoi, että isäpuoli ei voi olla ensisijainen auktoriteeti pojille, koska hän ei lasten biologinen isä ja on tullut poikien elämään sen verran myöhäisessä vaiheessa. Ensisijainen auktoriteetti on perheen äiti. Hän on biologinen vanhempi ja hänen tulee olla perheen selkäranka lasten suhteen. Isäpuoli ja äiti voivat yhdessä miettiä perheen säännöt, mutta äidin tulee olla se, jonka tulee osoittaa, että sääntöjä tulee totella. Äitin tulee myös tukea isäpuolta osoittamalla arvostusta isäpuolta kohtaan ja osoittamalla lapsille, että isäpuolta tulee myös totella. Vanhemmilla tulee olla yhtenäinen linja. Jos isäpuoli ja äiti vetävät eri kasvutuslinjaa, niin lapset tottelevat äitiänsä.
Meidän perheessä olen huomannut, että asia pitää paikkaansa. MInä tulin lasten elämään, kun vanhempi oli 12 vuotias ja nuorempi 6 vuotias. Vanhempi asuu meidän kanssamme. Hän kyllä kuuntelee minua ja totteleekin. Mutta tosiasia on se, että mieheni on se, joka pitää hänelle kurin tietyissä asioissa. Tyttö saa viikkorahaa kotitöistä, jotka hän kirjoittaa ylös. Jos hommia ei ole tehty, niin viikkorahaa ei tule tai tulee vähemmän. Jos hän ei tule kotiin ajoissa tai hänellä on ongelmia jossakin, niin kyllä se on mieheni joka pitää ne puhuttelut ja osoittaa rajat ja tarvittaessa pidättää jotain etuisuuksia. Minä olen tottakai vaikuttamassa mieheni päätöksiin miten hän toimii lasten kanssa, mutta tämän vanhemman suhteen huomaan, ettei minulla ole samanlaista auktoriteettia kuin miehelläni.
Nuoremman kannssa tilanne on erilainen, vaikka hän asuukin äidillään. Olen enemmän auktoriteetti nuoremmalle tytöllä, mutta toisaalta meillä ei ole sellaisia asioita käsiteltävänä kuin vanhemman tytön kannssa.
On kiva kuulla, että teidän perhekuvio sujuu mukavasti. Se kertoo, että olette henkisesti kasvaneita ihmisiä ja teillä on kypsyyttä olla vanhempina. Exät ovat joskus hyvin katkeria. Mieheni exä ei ole pystynyt hyväksymään eroa. Hän ei ole pystynyt käsittelemään eron pintaan nostattamia tunteita. Hänellä on selvä persoonallisuushäiriö.Alussa oli hyvin vaikeaa suhtautua kaikkiin syytöksiin ja valheisiin, joidenka kohteeksi jouduin. Nyt kun en ole ollut vuosikausiin tekemisissä, niin hyvin menee. Lapset ovat isoja. He voivat liikkua paikasta toiseen ilman, että meidän tarvitsee pitää yhteyttä. Mieheni lähettää tekstarin, jos jotain asiaa on tarve tiedustella. Exäkin on ilmeisesti huomannut, että hänelläkin on parempi olla kun ei näe minua. Minun näkemiseni nostaa hänellä pintaa katkeruutta ja vihaa. On tuskaista nähdä, että joku muu nauttiikin niistä luontaiseduista, jotka kuuluivat aiemmin hänelle. Ja että joku toinen nainen asuu hänen entisessä kodissaan. Exällä on uusi mies (siis neljäs mies), joka on ihan hyvä. Hänen energiansa suuntautuu jonnekin muualle kuin minuun. Vaikkakin varmasti haukkuu ja arvostelee minua edelleenkin takanapäin. Mikä taas on ihan yhdentekevä asia. MInä uskon, että se paha mitä ihminen lähettää maailmaan, palaa takaisin. MInä haluan antaa anteeksi, ymmärtää ja unohtaa, koska Itse haluan kokea mielenrauhaa, iloa ja onnellisuutta.
Ja juuri siksi ei olla missän tekemisissä hänen ex-perheensä kanssa.Mahdotonta.....ei jakseta enään laukata oikeudenkäynnistä toiseen.Tuo narsistiämmä kun veteli meitä valehteluillaan jatkuvasti oikeuteen.Homehtukoon nyt rauhassa hometalossaan.
Totuus on se, ettei narsistin kanssa voi olla tekemisissä. Narsisti haluaa jatkaa riitelyä loputtomiin. Hän haluaa pilata toisten elämän. Jos ajattelet 2 vuotiasta lasta. Tämän ikäisen lapsen ymmärryskyky ei ole kovin suuri. Narsistin ymmärryskyky ja tunne-elämä on todella kehittymättömällä tasolla. Narsisti elää oman kuplansa sisällä, jossa on hänen oma maailmansa. Vaikka 10 ihmistä sanoisi jotain muuta, narsisti pysyy omissa käsityksissään kiinni. Narsisti on vakuuttava puheissaan, koska hän näkee maailman ja asiat sellaisina kuin hän ne ilmaisee. Narsisti todella uskoo siihen mitä hän puhuu. Juuri tämän takia hän on niin uskottava ja vakuuttava.
Narsistille tulee laittaa tiukat rajat. Hänen ei tule antaa tulla uuteen perheeseen tekemään tuhojaan. Narsisti on kuitenkin oman menneisyytensä uhri, joten oman mielenrauhan takia on viisaampaa ymmärtää ja antaa anteeksi kuin kantaa vihaa häntä kohtaan.
Valitettava tosiasia on se, että narsisti ei yleensä muutu. Jos hän ei saa vastakaikua ja hänelle laitetaan rajat, niin narsisti etsii uuden kohteen itselleen.
Omat lapsetko ovat olleet noin avuttomia että pitää kostaa toisten lapsille omat erheet? Onneksi teitä ei oo paljon, ja säälin noita lapsia, jotka joutuu pakolla elämään paikassa missä joutuvat katkeran ihmisen silmätikuksi. Huh