Osa 2..
Minä olen elänyt uusioperheessä useamman vuoden. Meidän elämä on hyvin onnellista. Kodissame vallitsee rauha ja rakkaus.Minun välit mieheni lapsiin ovat hyvät ja rakastavat. Suhteet ovat rakentuneet pikkuhiljaa. Mitään ei rakenneta väkisin, vaan rakkaudella ja ajan kanssa suhteet rakentuvat sellaisiksi kuin ne rakentuvat. Tätä asiaa ei voi etukäteen tietää.
Mieheni on ollut suojakilpeni ja hän on osoittanut lapsille minun paikkani. Meillä puhutaan asioita. Meillä pyydetään anteeksi. Meillä opetetaan lapsille hyviä arvoja ja periaatteita. Lapset eivät muun muassa kiroile meillä, vaikka lasten äiti kiroilee hyvin paljon.
Uusperhe on antanut minulle kaiken tämän: Olen saanut ihanan, rakastavan ja luotettavan miehen, joka pitää minusta huolta myös taloudellisesti. Minulla on kaksi lasta, joita voin rakastaa ja nauttia heistä. Tämä vanhemmuus on niin helppoa, koska se on vain osa-aikaista.
Saan asua kauniilla maaseudulla, isossa kylässä. Aikaisemmin asuin kerrostalossa, nyt asun tilavassa omakotitalossa. Minulla on lenkkipolut ja harrastusmahdollisuudet lähellä. Saan toteuttaa itseäni ja elämääni. Miehelläni on yritys, mutta hänen ei tarvitse tehdä töitä kovinkaan paljon. Minä käyn töissä hänellä ja teen satunnaisia töitä myyntialalla. Minulla on vapaa aikaa enemmän kuin koskaan. Olen riippumaton ja vapaa. Pidän huolta kodista ja teen ruokaa. Nautin tästä, sillä minulla ei ole juuri koskaan mitään kiireellisiä aikatauluja.
Minulla ja miehelläni on paljon yhteistä aikaa. Me lenkkeilemme, hiihdämme, asuntoautoilemme, mökkeilemme, pyöräilemme ja jne. En olisi ikinä voinut kuvitella, että kaikki tämä on mahdollista kun ihminen on perheellinen. Nykyisen elämäni vuoksi olen vakuuttunut, että uusioperhe elämä on helpompaa kuin ydinperhe elämä. Nykyinen elämäni on kaikkea sitä mitä toivon. Tässä yhdistyy tietyllä tavalla sinkkuelämän parhaat puolet ja perhe-elämän parhaat puolet.
Yhteisestä lapsesta olemme puhuneet, mutta juuri nyt se ei ainakaan tunnu ajankohtaiselta. Minulla ei ole vauvakuumetta. En ole varma haluanko omaa lasta. Joskus kyllä näen mielessäni sen oman lapsen, mutta en taida vielä olla valmis siihen. Annan ajan näyttää, että onko minulla tarkoitus olla biologinen lapsi.
Omalta kohdaltani voin sanoa, että uusioperhe on parasta mitä minulle on koskaan tapahtunut. Mieheni rakkaus on eheyttänyt minut. Ensimmäistä kertaa elämässäni voin sanoa, että hyväksyn itseni täydellisesti ja rakastan itseäni. Olen täynnä iloa, valoa ja rakkautta. Perheen lapset ovat saaneet aikaan sen, että Olen kasvanut omaan voimaani ja olen se vahva ja rakastava aikuinen, jota he tarvitsevat elämäänsä. Kun vielä näen, että kuinka paljon hyvää olen tuonut tähän perheeseen, niin koen suurta onnistumisen ja ilon tunnetta.
Minä olen elänyt uusioperheessä useamman vuoden. Meidän elämä on hyvin onnellista. Kodissame vallitsee rauha ja rakkaus.Minun välit mieheni lapsiin ovat hyvät ja rakastavat. Suhteet ovat rakentuneet pikkuhiljaa. Mitään ei rakenneta väkisin, vaan rakkaudella ja ajan kanssa suhteet rakentuvat sellaisiksi kuin ne rakentuvat. Tätä asiaa ei voi etukäteen tietää.
Mieheni on ollut suojakilpeni ja hän on osoittanut lapsille minun paikkani. Meillä puhutaan asioita. Meillä pyydetään anteeksi. Meillä opetetaan lapsille hyviä arvoja ja periaatteita. Lapset eivät muun muassa kiroile meillä, vaikka lasten äiti kiroilee hyvin paljon.
Uusperhe on antanut minulle kaiken tämän: Olen saanut ihanan, rakastavan ja luotettavan miehen, joka pitää minusta huolta myös taloudellisesti. Minulla on kaksi lasta, joita voin rakastaa ja nauttia heistä. Tämä vanhemmuus on niin helppoa, koska se on vain osa-aikaista.
Saan asua kauniilla maaseudulla, isossa kylässä. Aikaisemmin asuin kerrostalossa, nyt asun tilavassa omakotitalossa. Minulla on lenkkipolut ja harrastusmahdollisuudet lähellä. Saan toteuttaa itseäni ja elämääni. Miehelläni on yritys, mutta hänen ei tarvitse tehdä töitä kovinkaan paljon. Minä käyn töissä hänellä ja teen satunnaisia töitä myyntialalla. Minulla on vapaa aikaa enemmän kuin koskaan. Olen riippumaton ja vapaa. Pidän huolta kodista ja teen ruokaa. Nautin tästä, sillä minulla ei ole juuri koskaan mitään kiireellisiä aikatauluja.
Minulla ja miehelläni on paljon yhteistä aikaa. Me lenkkeilemme, hiihdämme, asuntoautoilemme, mökkeilemme, pyöräilemme ja jne. En olisi ikinä voinut kuvitella, että kaikki tämä on mahdollista kun ihminen on perheellinen. Nykyisen elämäni vuoksi olen vakuuttunut, että uusioperhe elämä on helpompaa kuin ydinperhe elämä. Nykyinen elämäni on kaikkea sitä mitä toivon. Tässä yhdistyy tietyllä tavalla sinkkuelämän parhaat puolet ja perhe-elämän parhaat puolet.
Yhteisestä lapsesta olemme puhuneet, mutta juuri nyt se ei ainakaan tunnu ajankohtaiselta. Minulla ei ole vauvakuumetta. En ole varma haluanko omaa lasta. Joskus kyllä näen mielessäni sen oman lapsen, mutta en taida vielä olla valmis siihen. Annan ajan näyttää, että onko minulla tarkoitus olla biologinen lapsi.
Omalta kohdaltani voin sanoa, että uusioperhe on parasta mitä minulle on koskaan tapahtunut. Mieheni rakkaus on eheyttänyt minut. Ensimmäistä kertaa elämässäni voin sanoa, että hyväksyn itseni täydellisesti ja rakastan itseäni. Olen täynnä iloa, valoa ja rakkautta. Perheen lapset ovat saaneet aikaan sen, että Olen kasvanut omaan voimaani ja olen se vahva ja rakastava aikuinen, jota he tarvitsevat elämäänsä. Kun vielä näen, että kuinka paljon hyvää olen tuonut tähän perheeseen, niin koen suurta onnistumisen ja ilon tunnetta.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Kuten monissa muissakin perheissä. Rakkaushan aina alkuunsa juuri eheyttää. Odotahan kuinka silmäsi vasta aukeavat niin kuin monilla muillakin vasta hankkiuduttua paksuksi ja varsinkin sen jälkeen.
Meillä on uusperhe-elämää takana seitsämän vuotta, en HANKKIUTUNUT PAKSUKSI kuten ilmeisesti sinä aikoinaan teit, vaan rakastan omaa ja miehen lapsia. Ja nautin siitä että kun lapset on suht isoja voin keskittyä parisuhteeseeni, ja pitää mieheni tyytyväisenä ja onnellisena toisin kun sinä pystyit.
Mahtaa elämäsi olla todella paskaa kun on muokannut sinusta noin katkeran ja halpamaisen.
ja täys nolla olet
Meidän kohdalla ei ole kyse mistään alkuhuumasta. Olemme olleet yhdessä 3,5 vuotta, josta olemme asuneet yhdessä noin 2 vuotta. Luehan molemmat tekstini.. Onnellinen uusperhe osa 1 ja onnellinen uusperhe osa 2. Tekstit tulivat aluksi allekkain, mutta valitettavasti ne ovat nyt erillään ja muiden alotteita on tulltu väliin. Kun luet kummatkin tekstit, niin saat kokonaisvaltaisen käsityksen asioista. Oman kokemukseni ja kirjojen kautta olen oppinut, että miten homma saadaan toimimaan.
Jos luit tarkkaan tekstini, niin kirjoitin, että uusia lapsi ei kannattaisi tehdä liian varhaisessa vaiheessa, koska se vaikeuttaa suhteiden rakentumista.
Onko sinulla uusperhe? Jos on, niin mikä teillä on ongelmana? Ehkä voisin avata sinulle näkökulmia, jotka voisivat auttaa sinua :)
pitää mainostaa ja korostaa!
Elät kulisseissa ja pidät niitä pystyssä vaahtoamalla täällä että olet olet olet... onnellinen!!
Ei onnea tarvitse korostaa ja sitä kehua ja rietostella.
hoitoon ITSE
sitten nekään jotka kirjoittavat ikävistä asioista, eivät ole oikeasti onnettomia, koska se pitää julistaa koko maailmalle, se paska? Jos on oikeasti asiat huonosti, lapset vinksahtaneita ja eksät kusip--ä....niin siitä pitää olla hiljaa....jos tänne kirjoittaa paskasta, onkin IHAN oikeesti sitten ONNELLINEN!
En korosta, enkä mainosta mitään. Kerron tarinani ja näkemykseni, jotta voisin auttaa muita uusperheitä. Jos luit tarinan kummatkin osiot ja sinulla on normaali järki päässä, niin huomaat kyllä, että tarinassani on paljon viisautta, joka voi auttaa muita uusperheita.
Mikä on sinun ongelmassasi? Vaikutat todella vihaiselta ja katkeroituneelta ihmiseltä. Sinun näyttää olevan mahdotonta ymmärtää, että tässä maailmassa on onnellisia ihmisiä, jotka haluavat jakaa iloaan ja valoaan muille. Onnelliset ihmiset ovat tiennäyttäjiä, sillä jokaisen meidän perusoikeus ja jopa velvollisuus on tehdä elämästämme mahdollisimman onnellista. Kun onnellisten ihmisten määrä lisääntyy, niin maailma muuttuu kaikille paremmaksi paikaksi elää.
Niin,juuri tämä meidän ikiaikainen ongelmamme.Kel onni on ,sen kätkeköön,ettei vaan kukaan tule kateelliseksi.Minkä ihmeen takia ei ihminen saisi olla onnellinen ja miksei sitä vaan saa sanoa ääneen.Ihan kiva tälläkin palstalle lukea jotain jostakin ihmisestä,joka sattuukin olemaan tyytyväinen elämäänsä,mutta eihän sitä vaan ääneen saisi sanoa,vai?Täällä saa kaiken aikaa lukea ruti,ruti-kirjoituksia,miten kaikki on niiiiiin huonosti ja ihan perseestä.Joskus näinkin päin,onneksi....
lapsen perheen ja erottaa isän ja äidin sekä erottaa vielä lapset isästä, niin voiko semmoinen ihminen olla onnellinen oiekesti? Ei voi. Pelkkää katkeruutta se on.
Semmoinen ihminen ei ole ansainnut miestä, jolla on lapsia ja joka hylkää omat lapset siksi että uusikko niin sanoo ja toivoo ja on siitä vielä onnellinen.
Onkomies onnellinen että häntä vaaditaan hylkäämään omat lapset ja vihaamaan lastensa äitiä? Aika omituinen mies, jos hyväksyy ulkopuoliselta naiselta moisen tavan. Ei semmoista miestä voi edes kaivata eikä kutsua isäksi. Ei olla missään tekemisissä, jos mies vähät vlittää lapsistaan.
ei jokainen uusperhe ole syntynyt niin, että se uusikko olisi jotain rikkonut. Valtaosa uusperheiden puolisoista on ollut eronneita ja pitkään.
Mikä on katkeruutta? Sinun vuosien tilitykset täällä siitä kuinka teidät erotettiin?
Ota nyt jo viimeinkin laput silmiltäsi ja kohtaa totuus. Teitä ei erotettu, vaan ex-miehesi ei enään rakastanut sinua, niinkuin puolisota rakastetaan. Hän halusi pois luotasi ja sinä maksatat hänellä siitä kovan hinnan, ei SAA tavat lapsiaan.
Sinähän se katkera olet täällä.
Ketään ei voida pakottaa tekemään mitään, ei lähtemään, ei jäämään, ei hylkämään....jokainen tekee omat valintansa itse.
ja pahasti saanut ison lolauksen, jos mun ex mieheni oli näyttänyt meidän yhtieset lapset uudelle naiselleen! Sitä en olisi äitinä kestänyt. Meillä ei ole ollut heille tarvetta enkä minä ole tarvnnut uusia kahvittelukavereita. En myöskään avaa ovea täysin tuntemattomille ihmisille enkä anna lasteni nähdä täysin tuntemattomia vieraita ihmisiä.
Olisin erittäin pahoillani lasten puolesta jos olisivat joutuneet pieninä moiseen rääkkiin isän toimesta. Mutta koska lasten isä on sen verran fiksu, piti naiset poissa meiltä ja poissa minun ja lastemme simistä.
Lapset ovat meidän ei heitä riepotella kenen tahansa luokse, eikä heille ole koskaan ollut minkäänlaista uhkaa, haukkumisia ym kamalaa isän naisten taholta.
Ei lapset itsekkääno le kiinnostuneita isän naisista olleet. Päinvastoin naureskelemme moisille koukkunokille.
Olemme saaneet elää rauhallista lapsiperheen elämää aina, ja nyt aikuina lapset ovat minulle erittäin läheisiä, mutta ies siinä menetti kaikki lapsensa ja lastenlapsensakin.
Olisin aikoinani kärsinyt niin paljon jos mies olisi ruman tempun tehnyt, että pakolla olisi vienyt lapsensa vieraan naisen kotiin... siinä olis äidin sydän särkynyt, kun ongelmia olisi tullut roppakaupalla.
Olen kuullut että ex mieheni naiset minun jälkeeni ovat kaikki olleet työttömiä, lapsettomia, huonoilla teillä...itsekkäitä, rumia ja jne...
on meidän lapsemme säästyneet monilta ikäviltä asiilta, kun pätimme, että heidän lapsuuttaan ei uhkaa mikään ulkopuolinen eptoivoinen ja lapseton naikkonen. Mies on sanansa pitänyt, niin paljon rakastaa vieläkin minua ja lapisa, että ei tahdo mitään onglemia meille.
myös lapsen kannalta. Siksi se useimmiten halutaankin rikkoa jos itsellä ei sitä ole.
En ksitä, miksi joillekin ydinperhe voi olla niin tuskainen, että väkisin väännetään se nurin. Ei siinä paljon lapsia ajatella, mutta eihän niillä rikkojilla yleensä olekkaan omia lapsia, tai sitten ne on eronneita jotka ei muita miheiä saa. Luulisi ettei halua mitään pahaa lapsille, ei omille eikä toisten.
Minusta ydinperheet pitää jättää rauhaan. Lakimuutos oli paras, että uudestaan ei saa muuttaa yhteen kenenkään kanssa, kunnes lapset ovat täysi ikäisiä. Muuten lapset ovat heitteillä lähtijän puolella. Ei se ole lapsesta sama että isä asuu kotona tai että isä asuu muualla ja hänellä on vieras ihminen ja sen lapsetkin mahdollisesti, ja hän oma lapsi joutuu olemaan ilman isää.
Aika kummallista tekstiä sinulle on!!" Ydinperhe on paras perhe myös lapsen kannalta. Siksi se useimmiten halutaankin rikkoa jos itsellä ei sitä ole" Jos ydinperhe on niin täydellinen kun kirjoitat, niin miten oikein selität, että lähes puolet avioliitoista päätyy eroon? Jos ydinperhe on täydellinen, niin silloin se on myös niin vahva ja rakkauteen perustuva, ettei kukaan ulkopuolinen voi tulla siihen väliin. SE mikä on vahvalla pohjalla, sitä ei voi vääntää väkisin nurin. Kai itsekin tajuat, että sellainen suhde ei ole vahvalla pohjalla! Jos joku ulkopuolinen voi tulla ja vietellä kumppanisi, niin silloin suhde on jo valmiiksi heikolla pohjalla.
Ja toiseksi läheskään kaikkien erojen taustalla ei ole uutta kumppania, vaan sinun täydellinen ydinperhe päätyy eroon, koska siinä on niin paljon ongelmia, joita ei osata ratkaista. Ydinperheissä on ihan yhtä lailla ongelmia kuin uusperheessä. Perhekuvion onnistumisessa ei ole kyse siitä onko se ydinperhe vai uusperhe. Kyse on siitä, että kuinka henkisesti kasvaneita perheen aikuiset ihmiset ovat ja kuinka hyvät kasvatusvalmiudet heillä on. Jos ihminen on rikkinäinen ja epäkypsä kaikilla tasoilla, niin se on ihan täysin yhdentekevää, että onko parisuhde ydinperhe vai uusperhe. ON sanomattakin selvää, ettei siitä tule mitään.
äläkä vastaa tuolle idiootille. Hän hokee tuota samaa mantaraa jo vuodesta 2004 eikä osaa raukka edes kirjoitta. Olisi parempi kun kaikki osaisivat ohittaa hänen provo kirjoituksensa kommentoimatta.
päättyy eroon, kun kolmas osapuoli rikkooo onnellisen perheen. Ei kukaan mies päätä liittoaan ellei kukaan siihen usuta ja painosta. Ilman muuta se lapseton nainen on parempi kuin omat lapset ja vaimo. ON vapaus ja rahaa enemmän kuin mitä on perheessä.
Miehelle on raha tärkeempää kuin oma perhe lapsineen.
Miksi muuten olisi niin paljon itkeviä lapsia, hylättttyjä lapsia, tai kaipaavia onnettomia exiä, jos eropäätös olisi ollut yhteinen?
Kun sen joku rikkoo, se ei ole yhdessä harkittu ero.
On säälittävää että tullan rikkomaan toisetn onnellinen perhe.
mene lissu lääkäriin ja uusi lääkkeesi, ettes vallan sekoa.
Sinä joka kirjoitat, että "jos joku rikkoo katkeraa ja kamalaa"... Käsittämätön kummallista tekstiä!! Teet todella omavaltaisia johtopäätöksiä asioista. Kannattaisi ensin ottaa selvää miten asiat ja sitten vasta kommentoida asioita.
Tässä sinulle hiukan totuuksia. Minä en ole rikkonut kenenkään mieheni ja hänen exänsä parisuhdetta. Mistä ihmeestä olet saanut sellaisen käsityksen?? Mieheni exällä on narsistinen persoonallisuushäiriö. Narsisti on erittäin vaikea ihminen. Narsisti pyrkii tuhoamaan kumppaninsa itsetunnon ja alistamaan ja hallitsemaan kumppaniaan kaikin mahdollisin keinoin. Mieheni exä petti häntä ja jäi tästä kiinni. Pettäminen oli viimeinen pisara kaiken muun valehtelun ja hyväksikäytön jälkeen. Mieheni halusi eron. Narsistihan ei koskaan tule hyväksymään sitä, että hänet on jätetty. Mieheni ja minä tapasimme noin puoli vuotta sen jälkeen kun ex nainen oli muuttanut pois.
Mieheni ei vihaa exäänsä, mutta jokainen joka on ollut tekemisissä narsistin kanssa tietää tämän totuuden, että mitä etäisemmät välit, niin sitä parempi. Jätetty narsisti ei tule koskaan antamaan eroa anteeksi, vaan tekee tuhoaa, jos hänen vain sallii niin toimia. Jos jotain siellä muutat yrität väittää, niin et ymmärrä lainkaan millaisia tämmöiset ihmiset saattavat olla.
Ja mitä lapsiin tulee, niin tämä tilannehan on loppujen lopuksi heidän pelastuksensa (varsinkin sen lapsen, joka asuua meidän luonamme). Narsisti ei pysty olemaan sellainen kypsä aikuinen, jota lapsi tarvitsee kasvunsa tueksi ja peilikseen. Mieheni ei ole hylännyt lapsiaan. Vanhempi asuu meidän kanssaan ja nuorempi on joka toinen viikonloppu ja enemmänkin, jos haluaa tulla (tai jos äiti päästää). Me emme puhu äidistä pahaa lasten kuullen, emmekä myös estä ja rajoita vanhempaa lasta käymästä äidillään. Hän käy siellä silloin kun haluaa mennä. Joskus on pitkiä välejä, ettei mene ja sitten käy useammin. Tämä on hyvin ymmärrettävää, koska äiti ei ole maailman helpoin ihminen.
Suosittelisin sinulle, että katsoisit sisimpääsi ja miettisit hiukan, että mistä nämä kommentit tulevat. Et ole ilmeisesti edes lukenut tekstejäni, koska teet ihan omavaltaisia päätelmiä asioista. Oletko tosiaan sitä mieltä, että ihmisen kuuluu kärsiä huonossa parisuhteessa elämän loppuun asti? Lastenko takia? Mitä luulet, että tekeekö lapsille hyvää kuunnella riitelyä ja elää kodin tulehtuneessa ilmapiirissä? Joo ei todellakaan. Parempi on kaksi kotia, jossa on rauha kuin yksi koti, jossa on jatkuvaa riitaa.
Tottakai lapselle on paras vaihtoehto se, että hänellä on onnellinen koti biologisten vanhempiensa luona. Kukaan ei ole varmaan koskaan yrittänyt muuta väittääkään. Enpä usko, että kukaan sinkku nainen tai mies tietoisesti etsii kumppania, jolla on jo ennestään lapsia. Niin vain sattuu käymään, kun ihminen rakastuu. Tosiasia on myös se, että jos lapseton sinkku on 30-40 vuoden väliltä, niin hänen on tosi vaikea löytää kumppania jolla ei olisi lapsia.
"Mulla on äitiys kärsinyt.." kirjoittajalle.
Tekstistäsi päättelen, että miehesi lähtö on ollut sinulle tosi kova paikka. Sinut on hylätty ja jätetty. Ehkä miehesi oli petturi, joka ei arvostanut sinua. Ehkä hän oli huono mies tai ehkä hän ei ollut huono mies. Minä en tiedä mitkä ovat ne syyt, jotka ovat johtaneet eroon. Sinä et kuitenkaan ole vieläkään päässyt asian yli. Olet vihainen ja katkera. Sinun mielesi on myrkyttynyt näistä negatiivisista tunteista. Nämä tunteet ylettyvät miehen uusiakin kumppaneitä kohtaan. Onko joku nainen tullut teidän väliin? Kenties näin on käynyt. Olen pahoillani puolestasi. On ikävää, jos olet joutunut kokemaan tällaisen lopun parisuhteellenne.
Menneelle ei kuitenkaan voi enää mitään. Sitä ei takaisin saa. Mutta tässä hetkessä olisi tärkeintä, että voisit antaa anteeksi miehellesi, itsellesi ja tälle naiselle/naisille, jotka ovat sinua loukanneet. Anteeksi anto vapauttaa sinut kaikista noista raskaista tunteista ja löydät rauhan sisimmällesi. Vapaudut kuormastasi ja löydät ilon elämään. Elämääsi voi myös tulla uusi ihminen ja uusi rakkaus.
Kun vanhemmille tulee ero, niin se ero ei saa ylettyä lapsiin asti. Vanhemmat eroavat toisistaan, mutta ei lapsista. Lapsi rakastaa kumpaakin vanhempaansa, niin isäänsä ja äitiänsä. Lasta ei pidä sotkea mukaan erokuvioihin. Lapsi ei saa kuormittaa vanhempien välisillä riidoilla ja negatiivisilla tunteilla. Sinä olet erottanut lapsesi isästä. Sinä olet kostanut ex miehellesi viemällä lapset hänen elämästään, mutta ymmärrätkö, että sinä olet samalla vienyt isän lapsilta? Lapsilla on sisällään tyhjiö, jonka voi täyttää vain heidän isänsä. He kaipaavat ja ikävöivät isäänsä. Sinä pakotit heidät valitsemaan puolensa. Sinä sai lapset uskomaan, että pahaa heidän isästään. Sinä teit väärin. Sinun täytyy korjata tuo asia! Voit kutsua aikuiset lapsesi luoksesi, pyytää heiltä anteeksi ja kehottaa heitä uudelleen rakentamaan suhdetta isäänsä. Koskaan ei ole liian myöhäistä korjata asioita.