Joo toi otsikko kertoo aika paljon mä oon aina vihannut esitelmien pitämisiä, mua jännittää ihan hirveesti. Oon tosin nytt päässyt tosta jännittämisestä kun viimesimmät eitelmät on menny ihan hyvi ja kun tänne itsetunto palstalle usein kirjotetaan omista ongelmistaan niin mä ajattelin kirjottaa jotain mikä ei enään oo ongelma. Tavallisesti mulle esitelmät on ollu täyttä paniikkia ensin on jännittänyt, hikoilluttanut, tärisyttänyt, ääni on vapissut ja paperi on tärissy niin että oon ollu ihan varma sititä että kaikki näkee sen.
Sitten ku oon esitelmää piäny oon takellellu sanoihin ja vaikka oon vannomalla vannonnu että en ikinä sanö ööö... tai jaa... tai niiinkuun.... oon mä aina onnistunut sanomaan ne kaikki yhessä lauseessa moneen eri otteeseen. Sitte meille pidettiin (koulupuolesta) sellanen luento missä opetettiin "miten pitää esitelmä itse varmasti" tärkeintä oli kuullemma ettei ajattele "kunnon sressaavaa" tai "onks tää pakko pitää?" vaan piti ajatella mä saan mennä tonne eteen, saan pitää esitelmään, saan puhua rauhallisesti. ME kunnon naurettiin mun kaverin kaa sillon tolle, ei tollanen voi onnistua, se on lian yksinkertaista! No kun mun viimeks piti pitää esitelmä mä olin ihan paniikissa (Alux) sitten mä päätin kokeilla noita ja ne ihan oikeesti toimii :) Esitelmä meni hyvin täysi kymppi tuli , ja mä en takelellu sanoissa, oikeestaan mä en kattonut koko paperiin vaan muistelin kaiken päästä, katsoen aina niitä ihmisiä silmiin joiden reaktioita (ilkeitä kommentteja yms.) mä pelkäsin. esitelmän lopuks ne kaikki oli tosi kilttejä jotkut tuli ihan kysyy oikeesti kiinnostuneina jotain aiheesta. Mun oma itsetunto nousi kohisten kun huomasin että voin olla ihan yhtä hyvä pitää esitelmän kun kuka tahansa muukin. Mä toivon että tää viesti auttais joitain muitakin mutta josse ei just sua kosketa niin ole kiltti ja jätä ne ilkeät kommentit jonnekkin muualle ja mee lukemaan jotain mikä koskettaa ja kiinntstaa just sua! :) hyvää illan jatkoa teille kaikille
Sitten ku oon esitelmää piäny oon takellellu sanoihin ja vaikka oon vannomalla vannonnu että en ikinä sanö ööö... tai jaa... tai niiinkuun.... oon mä aina onnistunut sanomaan ne kaikki yhessä lauseessa moneen eri otteeseen. Sitte meille pidettiin (koulupuolesta) sellanen luento missä opetettiin "miten pitää esitelmä itse varmasti" tärkeintä oli kuullemma ettei ajattele "kunnon sressaavaa" tai "onks tää pakko pitää?" vaan piti ajatella mä saan mennä tonne eteen, saan pitää esitelmään, saan puhua rauhallisesti. ME kunnon naurettiin mun kaverin kaa sillon tolle, ei tollanen voi onnistua, se on lian yksinkertaista! No kun mun viimeks piti pitää esitelmä mä olin ihan paniikissa (Alux) sitten mä päätin kokeilla noita ja ne ihan oikeesti toimii :) Esitelmä meni hyvin täysi kymppi tuli , ja mä en takelellu sanoissa, oikeestaan mä en kattonut koko paperiin vaan muistelin kaiken päästä, katsoen aina niitä ihmisiä silmiin joiden reaktioita (ilkeitä kommentteja yms.) mä pelkäsin. esitelmän lopuks ne kaikki oli tosi kilttejä jotkut tuli ihan kysyy oikeesti kiinnostuneina jotain aiheesta. Mun oma itsetunto nousi kohisten kun huomasin että voin olla ihan yhtä hyvä pitää esitelmän kun kuka tahansa muukin. Mä toivon että tää viesti auttais joitain muitakin mutta josse ei just sua kosketa niin ole kiltti ja jätä ne ilkeät kommentit jonnekkin muualle ja mee lukemaan jotain mikä koskettaa ja kiinntstaa just sua! :) hyvää illan jatkoa teille kaikille
Vastaukset 2
Vanhimmat
Hienoa kun kerroit tänne, itse olen 15v poika ja esityksissä jännitän tosi paljo et rupee sattuu mahaa (sillee et pitäs käyä vessas, tiiiät kyllä mitä meinaan) ja sit ääni menee iha oudoks ja nieleskelen koko aja...Mul tulos taas esitelmä mut pitää vaa yrittää kestää se
Pfffft ite pelkään esiintymistä nii paljon, että en suostu panostamaan koko hommaan sitte yhtään. >.< Ja lintsaan esityspäivänä. Mää mitään esitelmiä ala pitään, ei edes kiinnosta, huvita osata ja uskaltaa...
Mutta on varmaan mahtavaa, kun pääsee esiintymiskammosta eroon. onneks olkoo