Noh, Millaisena muistat hänet?

sinun kaltainen veijari oli.

Kiehtovana, persoonallisena ihmisenä vähän sellaisena oman tiensä kulkijana. Hän vaikutti myös suoralta ihmiseltä joka uskaltaa sanoa ja kysyä asioita suoraan. Veikkaisin hänen olevan myös itsepäinen ihminen. Tälläisen ensivaikutelman hänestä sain. Ja on hän myös mielestäni erittäin komea ilmestys.

hän.

monilahjakas oli ja oikein sympaattinen persoona
Ikävä kyllä meistä jokainen tekee virheitä.

tien kulkija omana itsenään.

jos kaikki on jo ohi.

tässä hautajaisia vielä vietetä??

On kyllä kova tahti siinä tapauksessa :P

koko ketjun luettuani, saa elävältä haudata, vaikka hyvinvointivaltiossa kuoleva ei ole paljonkaan arvoinen

,.,.,.,.....................,.,.,

sanoa ,olkoon herran rauhassa !

tuppisuuna, salaperäisenä möhkönä, joka ei vastaa kun kysytään, ei osaa keskustella, ei arvosta
naista, koska kaikki hänen epäonnistumisensa ovat naisten syytä. Mustasukkainen ja ilkeilevä.
Ei koskaan kysele kuulumisia, ei ole kiinnostunut kuin siitä että on AUTO ja rahaa.
Ruikuttaja, joka ei ole vielä kasvanut aikuiseksi.

Ylimielinen ja röyhkeä. Täydellisesti toisen tunteista piittaamaton ihminen ja siitä mitää muille tekee.

huumorintajuinen, intohimoinen, välillä jörö, mökötävä ,itsepäinen, puhelias, taitava, avulias , lämpöinen ja iloinen pilkesilmäkulmassaan,ikuinen leikkivä ja pelleilevä "pikkupoika" ... loppujen lopuksi huippu tyyppi, pikkasen liikaa vain loppujen lopuksi alkoholi kuvioissa , muutoin lähes kymppi.

Opin häneltä paljon yhteisinä vuosina, rakastuin heti ensisilmäyksellä, sain elää hänen kanssaan monta vuotta, olisin toki toivonut meille yhteisiä vuosia lisääkin .

Hän on mies jota tulen aina kaipaamaan vaikka hän särkikikin sydämeni pieniksi siruiksi , juuri silloin kun en osannut sitä odottaa, arvostin ja rakastin aivan liikaa , omalla tavallani varmaan vieläkin.

Lämmin, kiltti ja hellä, tuikkivat silmät, toi hymyllään auringon sisälle asti. Sellaisena muistan hänet nyt, katsotaan minkälaisia muistoja tulee kun seuraavan kerran törmäillään.

En muista häntä enää. Hänestä on jäänyt jäljelle tunne, joka on möykky sisälläni. Hänen äänensä kyllä ajoittain muistan. Jos niitä silmiä ajattelen niin ne olivat tutkivat, kysyvät, etsivät ja hakevat Mutta hän ei ollut siis eksyksissä :). Erityisesti muistan hänen olemuksensa kun hän keskittyi johonkin asiaan. Hänessä oli sellainen jännä piirre, että kun hän oli yksin jossakin niin hän oli jotenkin yksin mutta ei kuitenkaan ollut..hän oli erilainen. Kiva muistella ja näin sekavasti vielä. Jos hän oli suuremmassa porukassa niin hän tiesi heti oman paikkansa siinä -vai tiesikö? ainakin hän sen otti.

Muistan hänet 16 vuoden takaa, rakastin mutta jouduin tukahduttamaan nuo tunteet silloin.
Viimeksi kun vuosien jäkeen jouduttiin samaan tilaan ne tunteet tulivat sanattomasti ympärille, se sanomaton kasvava tunne jonka näki vain toisen silmistä kasvoi ja kasvoi kunnes pääsi kuin varkain käsistä, se oli jotain mitä ei voi sanoin kuvailla..

Tahtoisin nähdä hänet uudelleen, toivon sitä, haluan sitä, ihan vain istua iltaa..