Eli ongelmana kertakaikkiaan ujous joka rajoittaa ihmisiin tutustumista yms. Ja todennäköisesti tyttöystäväkin jää saamatta, haluaisin tyttöystävän ja läheisyyttä, mutta sitten tosipaikan tullen en vain kertakaikkiaan kykene toimimaan vaikka halu olisi kova.... Tämä on niiin rasittavaa, ujous! = (
Eikä suhteestakaan luultavasti mitään tulisi, kun ei "osaa/kykene/pysty" menemään seuraavalle tasolle. Kaiken syy on ujous. Tämä ei todellakaan kivaa ole, tämä luonteenpiirre on kyllä huono juttu. Ei se vaan millään pois lähde, paitsi jos alkoholia hiukan ottaa, mutta siihen on sorru.
Eikä suhteestakaan luultavasti mitään tulisi, kun ei "osaa/kykene/pysty" menemään seuraavalle tasolle. Kaiken syy on ujous. Tämä ei todellakaan kivaa ole, tämä luonteenpiirre on kyllä huono juttu. Ei se vaan millään pois lähde, paitsi jos alkoholia hiukan ottaa, mutta siihen on sorru.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ei se varmaan koskaan lähdekään pois, mutta kokemuksen kautta osa siitä voi karista pois. Kannattaa yrittää mennä vähitellen sellaisiin tilanteisiin, joissa ujous ottaa vallan, aloittaen niistä kaikkein helpoimmista. Ja jos tuntuu, että ujous todella rajoittaa elämää, kannattaa mennä juttelemaan psykologille. Asioiden sanominen ääneen ja se, että joku ymmärtää eikä tuomitse, on yllättävän vapauttavaa. Eihän sekään mitään ihmeparannusta tarkoita, mutta asioihin voi oppia suhtautumaan eri tavalla, tavalla joka helpottaa elämää huomattavasti. Trust me.
Kaipa se on vaan tiettyjen ihmisten kohtalo elää yksin (omassa tapauksessani ei ole edes kavereita). Iän myötä ujous naisia kohtaan vain kasvaa, kun itseluottamus on täysi nolla totaalisen kokemattomuuden takia. Kun alkaa miettimään, niin esteitä kumppanin löytämiseen on aivan liikaa:
1. Pitäisi löytää henkilö, johon ihastuu JA joka ihastuu sinuun
2. Pitäisi uskaltaa tehdä aloite!
3. Pitäisi uskaltaa olla avoin treffeillä eikä vain hiljaa
4. Pitäisi uskaltaa koskea toista ja harrastaa seksiä
.
.
.