Peruskysymyksiä

Itse olen aloittanut laskettelun viime talvena, ja aika aloittelijalta tuntuu vieläkin, mutta tässä vastauksia omien kokemusten pohjalta.
1. Laskettelukeskukset tarjoavan kauden kuluessa testipäiviä, jolloin on mahdollista testailla eri valmistajien suksia, kannattaa seurailla keskuksien ohjelmatarjontaa esim Himos.
2. Aloittelijana turvauduin myyjän ammattitaitoon, jos myyjä tuputtaa 1000 euron suksea heti alkajaisiksi voi puheet unohtaa. Itse ostin myyjän suosituksella harrastajan 162 pitkät Rossingit (oma pituus 175) joihin olen ollut tosi tyytyväinen, tosin nälkä on alkanut kasvaa.
3. Monojen hankinnassa ei kannata kitsailla, koska jalan on "viihdyttävä" monossa. kannattaa kokeilla useita monoja, koska niissä on eri lestikokoja. mitä sopivampi lesti sitä kalliimpi mono, näin ainakin minulle kävi.
4. en tiedä, mutta tuo kuvaus laskutavasta on aika osuva :)
5. Punaiset mäet ovat minulle sopivan haastavia, mustassa mäessä käydään vain kokeilun vuoksi, tai tosiasiassa vasta tänä talvena ekan kerran kun testasin tuolihissiä eikä alas ei päässyt kuin mustaa rinnettä pitkin, ehjänä ollaan edelleen,, ainakin fyysisesti.

No, muutamaan kohtaan vastauksia...

Monoista: ne harrastajien monot ovat yleensä leveitä, pehmeitä ja mukavia. Yleensä liian leveitä kunnon kontrolliin ja liian pehmeitä agressiivisempaan laskuun. Ja sitten vielä ostetaan pari numeroa liian isot, kun aloitetaan sopivan koon etsiminen muuntotaulukoiden perusteella (omasta monokoostani valmistaja sanoo, että se vastaan kokoa 36½ - kengänkokoni on 38). Aivan sama mitkä sukset siihen laittaa alle, kun hallinta on kuitenkin onnetonta joka suuntaan liian isojen monojen vuoksi.

Carving on nykyään se "normi laskutapa". Ainakin niin kauan kuin puhutaan sileistä hoidetuista rinteistä. Ja kaikki modernit sukset ovat "carving-suksia", jopa vähän sinne päin ne naurettavat puoli metriä leveät keinutuolinjalakset, joita on ruvennut ilmestymään hoidettuihin rinteisiinkin (juu, ei niillä oikein siellä voi laskea, mutta näyttää porukka yrittävän). Vuokraamon tyrkyttämät Rossit on luultavasti ihan hyvät leikkaavan käännöksen opetteluun. Opetteluvaiheessa kapeavyötäröiset sukset on selvästi helpommat kuin leveävyötäröiset. Ennemmin 6-7 cm kuin >8.

Musta ja musta on niin eri asia. Suunnilleen joka keskuksessa vaikein (tai vaikeimmat) rinteet luokitellaan mustiksi ja joko ne ovat "oikeasti" mustia tai jossain muualla ne luokiteltaisiin punaisiksi ja musta on jotain aivan muuta.

Vauhdissa pystyssä pysyminen saa olla tuurista kiinni, mutta kyky pysähtyä ja väistää ei! On uskomatonta, kuinka odottamattomia liikkeitä hitaammin laskevat saattavat tehdä ja millaisissa paikoissa (=keskellä rinnettä töppyrän takana eli täysin näkymättömissä) istuu matalana itsemurhahakuisia lumilautailijoita.

Rinnepäiviä on nyt 5 takana, joista 3 omilla suksilla.

1. Ekan tai toisen kerran jälkeen, jos innostui hommasta.

2. Itse ostin 170 cm pitkät Rossignol Zenith Z3. 10 kertaa paremmat kuin ne vuokraamon sukset! Vasta kun saa kunnon sukset ja terävät kantit alle, voi oppia laskettelemaan IMO. Vuokraamot tuntuvat antavan aloittelijalle ihan liian lepsut sukset ja vääntävät dinit liian löysälle, tosin täysin ymmärrettävistä syistä...

3. Tästä en tiedä vielä mitään, paitsi eri jäykkyysasteista, säädöistä ja lesteistä. Ei tuntunut halvemmissa monoissa olevan esim. kävelyasentoa. Ise ostin Headin monot sieltä halvemmasta päästä (229 €, tarjouksessa 129 €). Kokeilin paljon kalliimpia monoja, mutta nämä olivat yksinkertaisesti parhaimmat jalkaan ja nyt 3 laskettelukerran ja n. 20 tunnin jälkeen pidän niistä vieläkin.

4. Normi laskutapa on suksen väkisin vääntämistä, eli suksen perä heittää ja suksi luisuu alas, ei liu'u. Carving on hoidetuille rinteille ehdottomasti se mukavempi ja nautinnollisempi tapa. Kyllä, osaan tämän jo aika hyvin.

5. Omalla kohdallani viidennellä kerralla. Ennen oli ongelmana miten saan vauhtia hidastettua, nyt on ongelmana, että miten pääsen lujempaa ja miksei nuo jotkut voi hiihtää sivussa hiljempaa :D Vasta kun opin kunnolla carvaamaan, painamaan kanttia lumeen, seisomaan keskellä suksea ja luottamaan sokeasti suksen ominaisuuksiin opin myöskin laskemaan lujaa ja tasapainoisesti. Enimmät kaatumiset sattuu hiljaisessa vauhdissa, lujassa vauhdissa olen kaatunut vain kerran.

Aivan loistava harrastus! Olen onnellinen, että aloitin tämän, mutta surullinen aloitin tämän nyt vasta!