Minulla on ahdistuneisuushäiriö ja, lisäksi sydämen lisälyöntejä, jotka todennäköisesti ovat seurausta ahdistuneisuudesta ja paniikista. Yöt olen yleensä nukkunut hyvin ja päivätkin ovat lääkityksen ansioista ollet joaika siedetävi, paitsi taas tuntuu olevan tulossa huonompi kausi. Nyt kolmena yönä peräkkäin olen herännyt vessahätään ja mennyt uudestaan nukkumaan niin tulee sellainen ihmeellinen tunne. ihan kuin sydän ja kaikki elintoiminnot pysähtyisivät. en osaa tarkemmin selittää, mut jotenkin tuo tuntuu aika pelottavalta.
onko kellään muulla kokemuksia?
onko kellään muulla kokemuksia?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Hoitojärjestelmässämme on ollut kauan viidakon lait.Kuin poppamies oli joskus intiaanipäälliköstä seuraava hierargiassa.Kun olet luikkojen takana vieraiden hoidettavana ja heidän armoillaan.Ei silloin tunneta sinua alun paljonkaan.Tarkkailu vanhemmista ja kotiympäristöstäsi jää pienemmälle vaika onkin ollut jonkinnaikaa perhekeskeinen hoito? Se puolestaan jakaa tulosvastuuta henkilöstön jota voi olle hoitokokouksessa vaikka 10 kp ja olet yksin potilaan kanssa. Jakauma on esimerkissä epätasapainossa.Kokouksessa on mahd. vastaväitteistä huolimatta Hoitosektorin edustajat laitoksen näkemyksin sekä omainen näkeminään potilaan tarpein.Henkilökunta on tavannut potilaan ehkä ensimmäisen kerran kun tämä on astunut laitokseen ja hänen vanhempansa nähnyt hänet syntymästään saakka. Jos vanhemmat ovat samankaltaisia kuin potilaskin geeneeineen siirtyy auttaminen laajemmalti.Yleensä heikompi osapuoli muuttaa potilaaksi ja hieman parempi luistaa sairauksineen.Jos potilas on havaittu jo eräänlaiseksi kroonikoksi vuosikymmenniä,ei asian pitäisi olla hänelle viimeinen tuomio lukkojen taakse taikka haukan silmin naulittuna joka askeleellaan ja -teoillaan,koska ei ole mikään rikollinen.Vaikka olisikin puolustuskyvytön henkisesti kyllä hän silti havaitsee ja tuntee käsittämänsä väärinkäytökset itseään kohtaan.Ihmissoikeuksien ja mielisairauslain lain puitteissa tulisi potilasta suunnata laitoshoidosta avohoitoon ja ymmärrettävästi sielläkin ihmissarvoiseen kohteluun.On varmaan itsekkyyksissä vaikeaa tajuta ettei potilas ole mikään palloteltava naurunkohde.Näin on koska ei ole alalla juuri mitään valvontaa, ja muut ihmiset täysin välinpitämättömiä kyseisiä potilaita kohtaan.Kun oma aika koitaa ja olet siellä,niin naamasi on aivan yhtä apaattinen kuin heillä nyt? Mahtaako tajussasi silloinkaan enää välähtää,mitä jätit silloin tekemättä kun olisit viellä voinnut? Tuskinpa vaan,koska olet ehkä siinä kunnossa jolloin ihminen on kuvainnollisesti aikapaljon sitä velliä mitä aamuisin laitoksissaan syö,kuten vanha viisaus suurinpiirtein tuo ilmi.Älkää silloin enää valittako kun kerran ette ole mitään hyvää ennenkään lähimmäisillenne tehneet.Sen puolen täytyy hoitohenkilöstöäkin ymmärtää että hoitavat ansionsa mukaan.Täytyy jossain hoitaa ihmisten pahatkin teot,koska muualla on taas neljäntähden hotellinsa joissa voi sovitta jos haluaa.