Olisin kysynyt teiltä viisaammilta, kuinka selvitä tässä yhteiskunnassa, kun masennuksen takia joutuu lopettamaan toisenasteen opinnot, eikä voi hypätä työelämään ja jonka seurauksena ei voi enää asua vanhempien luona?
Mitä tukia silloin täysi-ikäinen on oikeutettu saamaan? Täytyisi saada oma asunto ja rahaa ruokaan. Voiko tässä maailmassa häviäjät/heikommat selvitä?
(PS. Olisi hienoa, jos joku kokenut voisi jättää MSN(mese) osoitteen, jotta voisin kysyä tarkemmin etc.)
Mitä tukia silloin täysi-ikäinen on oikeutettu saamaan? Täytyisi saada oma asunto ja rahaa ruokaan. Voiko tässä maailmassa häviäjät/heikommat selvitä?
(PS. Olisi hienoa, jos joku kokenut voisi jättää MSN(mese) osoitteen, jotta voisin kysyä tarkemmin etc.)
Vastaukset 38
Vanhimmat
Hengissä pysyy hyvin. Lääkäriltä ilopillereitä naamaan ja takaisin kouluun. Ei ole mitään järkeä ryhtyä yhteiskunnan elätiksi täyspäiväisesti. Niin masentunut et taatusti ole. Täysi-ikäisenä saattaa olla mahdollisuus tehdä hyvää tiliä prostituoituna. Ei sovi kaikille, mutta niille joille sopii se on unelmahomma.
On niin perus, että suomalaisilta tulee tällasia vastauksia. Eivät kykene muutakuin mollaamaan huono-onnisempia ja vähättelemään heitä. Sitten ihmetellään, kun sukulaiset ja tutut hyppäävät narun jatkeeksi.
Miten se menikään... On lottovoitto syntyä Suomeen? Kokemuksieni ja muiden kokemuksia kuulleena voin vain todeta, että se on enemmänkin kirous.
Kiitos Suomi.
On selvästi eräältä lopetetulta mielenterveyspalstalta tuttu psykopaatti tai ainakin hyvin paljon hänen kaltaisensa. Kyseinen henkilö pyysi siellä apua aina kaikenlaiseen yhteiskunnan ja toisten ihmisten vedättämiseen ja häikäilemättömään hyväksikäyttöön. On saman täälläkin itsestään kertonut. Toisile ihmisille hänellä on kuitenkin täysin toiset standardit kuin itselleen. Suosittelee myös kaikille naisille aina hyvänä vaihtoehtona prostituioiduksi ryhtymistä, ilmeisesti on kyllästynyt käyttämiinsä huoriin ja siksi haluaa lisää tarjontaa alalle.
Eikö siellä oppilaitoksessa tai sen kautta ole järjestettynä minkäänlaista terveydenhuoltoa? Voisitko käydä juttelemassa siellä masennuksestasi ja sen mahdollisista syistä? Yleensä ei kyllä kannata tehdä liian hätäisiä ratkaisuja masentuneessa tilassa (opiskelun lopettaminen kokonaan), kai sairaslomakin olisi mahdollinen?
Lopetitko jo koulun? Älä vielä lopeta koulua. Opiskelijan on helpompi saada asunto kuin työttömän. Laita lehteen ilmoitus että opiskelija haluaa vuokrata kämpän. Sitten kun olet saanut sen, lopeta koulu jos siltä tuntuu. Sitten laitat hakemukset kelaan (asumistuki, sairaspäiväraha) ja sossuun (toimeentulotuki, lääkekulut, sairaalamaksut). Muista pyytää myös rahaa huonekaluihin. Saat n. 150e. (Sain itse tuon summan).
En lopettanut vielä koulua, mutta syön lääkkeitä ja käyn psykologilla ja nyt tuntuu siltä, että tarvitsen tauon opiskelusta ja muutenkin tällä hetkellä siitä ei ole hirveästi hyötyä jos pystyy vain hankkimaan juuri ja juuri läpäistyjä arvosanoja. Asunnon ajattelin hankkia toisesta kaupungista, joten en usko että onnistuu jos hakee opiskelijana..
Mutta jos lopettaisin koulun ja hakisin asuntoa muualta niin miten se käytännössä menee? Ilmoittaudun työttömäksi? TIetääkseni tuossa samalla yritetään löytää töitä, mutta mitä jos ei pysty masennuksen takia tekemään töitä?
Olisin kiitollinen jos voisin keskustella jonkun kanssa mesessä.
Jos tarvitset lomaa niin hae sitä. Opiskelijalla on myös oikeus sairauslomaan. Sairaspäiväraha on ensimmäiset 55 päivää saman verran kun opintotuki, jonka jälkeen nousee. Asumislisä pitää myös vaihtaa yleiseen asumistukeen. Ohjeet menettelyyn löytyy täältä: http://www.kela.fi/in/internet/liite.nsf/NET/280109101742HL/$File/opiskelijan_sairauslomaSU09VERKKO.pdf?OpenElement
Sitten lähdet puoleksi vuodeksi johonkin lämpimään maahan niin alkaa se elämäkin taas maistumaan. Syö D-vitamiinia. Näinä päivinä opiskelija saa varmasti niin paljon sairaslomaa kun pyytää, täällä on koulusurmattu jo ihmisiä aivan tarpeeksi...
Paikkakunnan vaihtoon ei saa mitään avustuksia, jollei ole mitään pätevää syytä siihen, eli työ tai koulu paikka toiselta paikkakunnalta.
Jos lopetat koulun, saat karenssia siihen asti että täytät 25, sitä ennen et tule siis työkkärin rahaa saamaan, jollet hanki ammatillista koulutusta ja sen jälkeen jää työttömäksi.
Ammatillista koulutusta vailla olevilla alle 25-vuotialla ei ole oikeutta työmarkkinatukeen.
Sossusta voit saada toimeentulotukea, mutta vanhempien tulot otetaan huomioon 20-vuotiaaksi asti, vaikka asuisit omassa asunnossakin. Aika jännää, kun elatusvelvollisuus kuitenkin päättyy 18 vuotiaaseen.
Jos lopetat koulun ja menet työttömäksi työnhakijaksi, mitä sosiaalitoimisto edellyttää myöntääkseen toimeentulotukea, sinun pitää myös osallistua työkkärin sinulle parhaaksi katsomiin koulutuksiin ja työllistämistöihin. Jos näistä kieltäytyy, katkeaa myös toimeentulotuki. tai ainakin siitä miinustetaan 40%.
Olisikohan se sairasloma kuitenkin paras vaihtoehto? Saisit ihan rauhassa mietiskellä juttuja muutaman kuukauden, ennenkuin menisit tähän tukien, käsittelyjen ja muun hullunmyllyn pyörteisiin. Sairaseläke on varmaan myös yksi vaihtoehto, mutta siltä on hankala päästä pois jos joskus haluaisi takaisin "normaaliin" elämiseen.
"On niin perus, että suomalaisilta tulee tällasia vastauksia. "
Mene kysymään sitten joltain ulkomaalaiselta, jos heiltä tulisi vaikka parempia vastauksia!
Sulla taitaa olla pelkkä asennevamma.
Kokemuksen mukaan on tullut rakentavampaa kommenttia ulkomaalaisilta verrattuna suomalaisiin rasistisiin kateellisiin elämään kyllästyneisiin ja töihin kyllästyneisiin ihmisiin. Ikävä kyllä ulkomaalaiset eivät tiedä Suomen systeemeistä hevonvittua joten turha ehdottaa, että kysyisin heiltä.
Ja kyllä, minulla saattaa olla asennevamma, mutta ihminen muokkaantuu ympäristön mukaan, so deal with it. Tulin kysymään apua/neuvoja täältä, joita kiitos kyllä sain, mutta se millainen vittupää minä mahdollisesti olen ei pitäisi estää saamasta asiallisia vastauksia vai? Vähän suvaitsevaisuutta kiitos.
On tavattoman tärkeää, että jaksat jatkaa. Tiedän mitä se on. Olen joutunut itsekin käymään läpi sen. Sain tutkinnon suoritettua ilman että siitä olisi ollut minulle varsinaista taloudellista hyötyä. ainoa hyöty oli henkinen :) Jos haluat voit kirjoittaa minullekin osoitteeseen astrale @ hot .ee
ja siellä mielellään otsikolla maiju92. En tiedä voinko paljonkaan auttaa, mutta ehkä jotain sentään.
Vituttaako kun -92 syntynyt nuorukainen kyykyttää sinua verbaalisesti mennen tullen? Mikä on muuten oma ikäsi? Henkisesti olet tuskin kymmentäkään.
Vanhempana ihmisenä voin neuvoa, että ihminen selviää uskomattoman vaikeista tilanteista, ja jonkinlainen masennus kuulunee nuoruuteen, koska se on epävarmaa ja tuskallista aikaa.
Kuinka monelta ihmiseltä pyysin apua kun itse olin nuori, enkä saanut. Kun viimein sain asiat kuntoon, ei pahansuopuus loppunut sittenkään.
Ikävä sanoa, mutta jollet hyväksy pirullisuutta suomalaisuuden yhtenä osana, et pysty täällä asumaan.
Nuorena pahoittaa mielensä sitten se alkaa huvittaa, ikäiseni viisikymppiset ovat yhtä keskenkasvuisia kuin 30-40 vuotta sitten.
Mitä saisimmekaan aikaan, jos käyttäisimme energian, joka kuluu kaverin tähden kärsimiseen, johonkin hyödylliseen, kaikki olisimme fiksuissa ammateissa?
Takaisin "normaaliin" elämiseen? Eihän tuon ikäinen ole sellaista vielä ehtinyt edes kokea... Nyt ensin lääkitys opiskelijaterveydenhuollon kautta kuntoon ja kiireesti takaisin koulunpenkille niin johan mielikin paranee kun on ihan oikeaa tekemistä kattoon syljeksimisen sijaan. Opintojen kesken jättäminen ei tänä päivänä anna ihmisestä kovin hyvää kuvaa.
Tiedän kokemuksesta ettei näin pitkälle pötkitä. Kaupungin/kunnan asuntoja saa jonottaa kuukaustonkulla, koska ne vetoaa että asut vanhempien luona niin ei ole mikään kiire saada omaa kämppää. No sitten jää vaihtoehdoksi yksityinen vuokranantaja, niillä on useimmiten vuokrat kalliimmat eivätkä vuokraa asuntoja työttömille ja jos on koulukin keskeytetty. Sossustahan saa ekaan vuokraan ja takuuvuokraan rahaa, sekä sähkölaskuun vesilaskuun.. ja saisitko satasen verran kuussa ruokarahaa koska kelan päivärahaa et saa koska sulla ei oo ammattia. Näin se vaan menee. Tiukille menee. Kannattaa yrittää hommata jotain töitä, vaikkapa ilta ja viikonlopputöitä, että sais ees vähän tuloja, mutta sitten jos on työtuloja ei saa sossusta mitään. :S
Viu viu, nyyh ja kyynel. On niin vaikeaa ja angstia ja kaikkea. Ja suomalaiset on niin juntteja rasisteja. Väyy ='(
Osa on - osa ei. Ja kaikki on tietysti yhteiskunnan syytä. Ja rasististen suomalaisten kuten Maiju hyvin tietää...
Toiset ovat herkempiä, kaikilla meillä oma paikkamme. Minulla ei ainakaan alahuuli väpätä, puhuin asiasta itsestäänselvyytenä kuten kylmästä talvesta.
Kyllä sinullekin voi tulla heikko hetki.
Yhteiskuntaa ei voi syyttää, mutta yhteiskunta maksaa lopulta virkamiestensä laiminlyönnit.
Hakeudu jossain vaiheessa oppisopimuskoulutukseen.
Siinä opiskelu & koulussa istuminen on suhteessa eripainotteista.
Pääsääntöisesti 80 % opiskeluajasta ollaan työpaikalla oppimassa ammattia, josta sinulle maksetaan palkkaa ja n. 20 % ajasta ollaan koulunpenkillä teoriaa opiskelemassa, josta saa opintososiaalisia etuja.
Oppisopimuskoulutuksessa opiskelijan ei tarvitse ottaa (opinto)lainaa elääkseen.
Klikkaa allaolevaa linkkiä:
http://www.oppisopimus.net/html/opiskelijalle.html
En ole itse kokenut tuota kuin sinä, joten omia kokemuksia ei asiasta ole lainkaan. Työni on sellaista että saan kuulla paljon ihmisten kokemuksista . . . .
Mulla on itseäni paljon nuorempi työkaveri, jolla oli samanlaista kuin sinulla nyt. Hän on opiskellut, mutta aina välillä joutui jättämään opiskelut masennuksen vuoksi, kun ei yksinkertaisesti pystynyt siihen. Hänen tiensä oli pitkä ja kivinen. Välillä eteenpäin ja taas stoppi. Kuin jojon liikettä.
Hänellä oli siinä suhteessa loppujen lopuksi hyvä tuuri kun sai sairauden diagnisoinnin jälkeen asiansa osaavan ja asiakasta kuuntelevan sosiaalivirkailijan, joten hänen ei tarvinnut masennuksen ollessa pahimmillaan hakea jatkuvasti uudelleen ja uudelleen tukia . . . ..
Tällä hetkellä hän on erittäin pystyvä työssään ja valtavan pidetty meillä.
Ensimmäinen teko sulla olisi nyt lähteä kunnollisen lääkärin luokse ja saada viralliseksi sairaudeksi tuo masennus..
Eli vastaukseni sinulle on että tässä maassa voivat heikot selvitä sekä pärjätä. Toivoisin sinunkin löytävän ymmärtäväisen sosiaaliviranomaisen, jolla on kyky kuunnella sinua ja lukätä tarvittaessa etiäpäin, ja olisi yhteudessä sinua hoitavaan lääkäriin.
Tsemppiä sulle
Sossun kautta asuntoa hankkimaan! Niiden on pakko maksaa sulle perustoimeentulo. Etsin vain seuraa tänne jumittamaan mun kanssa :P Just tommoinen 92 olis hyvä ;) Tarkoitus olis muuttaa omakotitaloon tästä vuokralle mahdollisimman pian!
Jätä sähköposti osoitteesi niin voimme keskustella lisää sillä kiinnostaisi.
Joo kylla sä saat asunnon, rahaa (400/kk), sun muuta, että pystyt elää ihan hyvin tekemättä mitään. Masennukseen on kyllä helppo vedota, jos sulla on lääkärintodistukset (mielellaan b) sun muu. Joku tossa aikaisemmin mainitsi perusosan alentamisella sossussa, jos ei oo pätevää syyta. Masennus on.
Mutta älä helkkarissa ala tohon. Tein itse saman ja 4 vuotta on nyt menny, enkä oo saanut mitään aikaseks. Eli olen enemmän masentunut, kuin alussa. Kopikseen oon yrittanyt takas viimeset 2 vuotta, mutta ei vaan onnistu. Tähän elämään jumahtaa liian pahasti. Enkä mä enää osaa ees kuvitella mitään ns. normaalia elämää itselleni.
En tietenkään sun masennuksen tilasta, mutta yritä sitä koulua (, jos oot -92 niin ei pitas olla paljon jäljelläkään). Tsemppiä.
Joo oon -92. Jäljellä olis 1.5 vuotta, jota en mitenkään tällä hetkellä jaksa. Olen ajatellut jatkaa myöhemmin, jos siltä tuntuu, mutta tällä hetkellä tarvitsen lomaa.
Ja voisitko mitenkään jättää tänne jotain millä saisin yhteyttä sinuun, että voisin kysyä tarkemmin miten käytännössä toimii ja muita kokemuksia? (esim. IM MSN Skype etc.) Kiitos. ^_^
Eipä tuo nyt niin ennenkuulumattomalta kuulosta, että haluaa pitää välivuoden :)
Ite jätin aikoinani koulun kesken ja jäin sossun rahoille. Olin silloin 18-vuotias. Onneksi oli silloin mukava sossutäti, joka ei koskaan moittinu tai haukkunu mua, vaan oli tosi ymmärtäväinen ja mukava. Silloin ei ollu vielä tätä nykyistä etuuskäsittelyjärjestelmää vaan joka kuu piti käydä pyytämässä rahaa siltä sossutädiltä.
Mulla oli kyllä jo silloin oma asunto kun olin muuttanu opiskelujen takia toiselle paikkakunnalle. Rahat kävin hakemassa kerran kuussa ja asumistukea sain. Työmarkkinatukeen ei ollu oikeutta ku keskeytin koulun. Myöhemmin kouluttauduin aikuiskoulutuksen kautta. Ihan hyvin on menny elämä.
Tosi monet jättää kouluja kesken, pitää välivuosia jne.
Sun pitää tietysi nyt hoitaa tuo sun masennus. Uskoisin että opiskelijaterveydenhuollon kautta saat paremman avun kun terveyskeskuksen.
Mutta siis minkä takia et voi enää asua kotona jos lopetat koulun? Heittääkö sun vanhemmat sut ulos sen takia? Jos näin on, niin kyllä sen asunnon saa nopeastikkin. Alle 25-vuotiaat ovat vielä "erityissuojelun" piirissä, joten eiköhän se asunto irtoa viikon sisään. Silloin pitää tietty hyväksyä ihan mikä tahansa luukku.
Kyllä, eivät vanhemmat jää kattelemaan luuseria, joka ei pysty edes töitä tekemään, eikä koulua käymään.
Ja miten sen asunnon saamisen kanssa on? Kuinka kalliin asunnon he ovat valmiita kustantamaan? Katsoin asuntoja paikkakunnaltani ja ei siellä alle 600€ mitään lähtenyt, mutta tuntuu vaan tosi typerältä, että he maksaisivat noin kalliita asuntoja pummeille. O_o
taitaa olla n. 400e vuokran maksimi mitä sossu kustantaa yksinasuvalle. Vai maksavatko pääkaupunkiseudulla enemmän?
Kaupungin vuokra-asuntoja kannattaa siis hakea. Mene vaikka käymään paikanpäällä, niin kertovat mitä liitteitä hakemukseen tarvitset ja mistä ne saat. Tulo- menotiedot, opiskelutodistukset yms. Sitten voit täyttää hakemuksen johon laitat maksimivuokran, neliömäärät jne. toiveita alueestakin voi laittaa. Ja selität miksi on kiire saada oma asunto. Kun käyt paikanpäällä niin saat heti tietää mitkä mahdollisuudet sulla on saada asunto ja onko niitä vapaana. Isommilla paikkakunnilla niitä on aina vapaana ja jos on hyvä perustelu, pääsee jonon ohi.
Voit kysellä sitä vuokraa yms. Sosiaalitoimistosta. etsit netistä tai puhelinluettelosta paikkakuntasi sosiaalitoimiston ja kohdan "Asiakkaan ohjaus ja neuvonta". Sieltä voit kysellä tuota vuokraa, takuuvuokraa ja muuttoavustusta ja muutenkin kaikkea tilanteeseesi liittyvää. Osaavat varmasti sieltä antaa tarkempia ja luotettavampia neuvoja kuin tällä palstalla.
No joo...
Näyttää masennus olevan ihan hirveä kun täällä nettipalstoilla on kuitenkin energiaa kysellä apua ja sosiaalisuus riittäisi mesettämiseenkin. Itse kun joskus oikeasti masentuneen tavannut ja kyseinen henkilö ei jaksanut nousta sängystä kuin vessaan. Pari viikkoa meni nukkuessa ja ruokaa ei syönyt vaikka se kannettiin sänkyyn.
En nyt halua mitenkään liian kylmältä kuulostaa, mutta kyllä se on ihan tunnettu asia sekin, että masennus ruokkii itse itseään. Niin kauan kun vielä virtaa riittää tällaiseen nettijutusteluun, voisi sen virran käyttää hyödyksikin. Älä kysele täältä kuinka voisit alkaa pummiksi, vaan kysele opinto-ohjaajalta kuinka voisit suorittaa koulusi loppuun. Onko olemassa rakenteita, jotka helpottaisivat koulutyötä silloin kun on vaikeaa. Ja puhu vanhemmillesi. Jos ovat kerran sinua ulos heittämässä tulee väistämättä mieleen, ettei väitteesi masennuksesta oikein kanna. Kyllä vanhemmat lapsensa tuntevat ja auttavat, jos tilanne sitä oikeasti vaatii.
Ei todellakaan kannata heittäytyä elämästä syrjään vielä tässä vaiheessa. Takaisin raiteille pääsy ei ole ihan helppoa enää myöhemmin. Ensimmäiseksi sun pitäisi hommata diagnoosi ja lääkitys. Tämä on sellainen asia, jonka olisi pitänyt jo tapahtua jo aikaa sitten. Vasta sen jälkeen kun on lääkitys kunnossa voit alkaa miettiä miltä elämä näyttää ja tarvitseeko masennuksen takia oikeasti lopettaa elämä.
Olisi pitänyt laittaa enemmän taustatietoa itsestäni, jotta vältyttäisiin tällaisilta syytöksiltä.
Anyway, masennus ja sosiaalisten tilanteiden pelko kulkevat käsi kädessä ja on diagnoosit sun muut ja käyn psykologilla ja useita lääkkeitä käyty läpi. En halua mitenkään kylmältä kuulostaa, mutta, haista paska. (Tiedän kyllä, ettet ollut tietoinen taustoista.)
Välillä tuntuu olevan vaikea saada vastauksia kysymyksiin elämässä. Ideaalisesti se menisi niin, että kun kysyt kysymyksen, niin saat vastauksen. Mutta hyvin usein saat vain paskaa niskaan ja ihmiset keksivät erilaisia syitä vittuilla sinulle ja todistaa sinut vääräksi ja kertovat mitä pitäisi tehdä ym. ja tämän kaiken keskellä jää kaivattu vastaus saamatta. En yritä syyttää tässä ketään tiettyä vaan yleistää.
Vihatkaa, ystäväiseni.
Muistutan vielä, että masennusta on eri tasoista.
Kuten sanoit, masennus ruokkii aina itse itseään, aluksi se on pieni, mutta se kasvaa kasvamistaan. Päätin olla kuitenkin oma-aloitteinen ja hakea apua vielä kun sitä itse pystyn hakemaan.
Ja ei nettijutustelu vaadi hirveästi energiaa. Muutama napin painallus and that's it, ei edes sängystä tarvitse nousta eikä kusella käydä kun hankit pullon viereen ja läppärin syliin. Tuo on joku aikuisten harhaluulo ettei kipeänä/masentuneena jaksa edes kirjoittaa esim. mesessä. En syytä teitä kuitenkaan, sillä elämme suomessa, jossa tapana on tehdä työtä ja taistella niin kauan kuin maasta vielä ylös pääsee. Tuo hieno taito on kuitenkin katoamassa tällä hetkellä, koska elämästä on tullut helpompaa minun sukupolvelleni, josta kiitän heitä, jotka raatoivat meidän eteemme.
Tämä on tietenkin tuonut joitakin ongelmia ja kotiläksyksi jokainen voi miettiä millaisia ongelmia.
Kiitos edelleen kultaisille ihmisille, jotka ovat vaivautuneet vastaamaan.
ei psykologi määrää lääkkeitä
Hei, olen 37-vuotias nainen. Olen saanut työkyvyttömyyseläkettä 24-vuotiaasta ja saan edelleen, vaikean masennuksen takia. Olen opiskellut työkyvyttömyysaikanani yliopistossa ja valmistunutkin. Opiskelu ei ole kiellettyä jos saa työkyvyttömyyseläkettä. Jossain määrin voisi myös tehdä töitä ja ansaita rahaa. Ainakin näin kansaneläkkeellä, se on noin 580 e/kk.
Sanon sinulle tosissani: älä jätä opiskelua. Pidä tauko, jos siltä nyt tuntuu. Siis jos ala yhtään kiinnostaa sinua, jos ei, niin vaihda alaa. On olemassa myös erilaisia koulutus työ -paikkoja.
Ihmisellä pitää olla jotain tekemistä! Työtä, opiskelua, lastenhoitamista, hyväntekeväisyystyötä, harrastuksia, jotain! Masennut vain pahemmin jos jäät sängyn pohjalle makaamaan, vaikka miten se sängyn pohja houkuttaisi. Toki tulee päiviä jolloin ei päse ylös sängystä eikä jaksa mitään, mutta älä anna niiden päivien hallita.
Saatkohan sinä jo sairasuspäivärahaa. Sitä myönnetään määräaikaisesti tai päätöksellä toistaiseksi (="pysyvä").
Sinulla on vasta elämä edessä. Voimia!
En aikonut lopettaa koulua kokonaan, vaan jatkaa sitä aikuislukiossa tarpeellisen pituisen tauon jälkeen. Enkä myöskään aikonut jäädä makaamaan sängyn pohjalle, vaan tehdä jotain masennuksen/sos. tilanteiden pelon eteen, mikä on vaikeaa jos joudut käymään töissä/opiskella.
Voimia sinulle 37-vuotias nainen.
En ymmärrä näitä tyyliin:
Kasva aikuiseksi11.1.2011 09:38
Viu viu, nyyh ja kyynel. On niin vaikeaa ja angstia ja kaikkea. Ja suomalaiset on niin juntteja rasisteja. Väyy ='(
Mistä heitä oikein sikiää? Onko heillä elämä kunnossa ja silti vaivautuvat tulemaan tänne vittuilemaan oikeasti sairaille ihmisille, joilla luultavasti koko elämä tulee olemaan yhtä tuskaa?... Vai onko heilläkin elämä päin vittua ja haluavat kostaa sen? Jos näette nälkiintyvän afrikkalaislapsen niin menettekö hänen luo ja näytätte ruokaa ja hymyilette ja sanotte että: "Hey go get a job or sell your body so you can have this stuff called food too =)"
En tykkää olla julma ihmisille, mutta välillä toivon, että nämä ihmiset joiden elämä on hyvin ja josta he voivat nauttia ja silti vaivautuvat käyttäytymään niin kuin tuon esimerkin Itkuparku, saisivat masennuksen ja kokisivat saman kuin miljoonat muut ja katotaan sitten naurattaako.
Huomatkaa jo ihmiset, että kaikki eivät ole yhtä onnekkaita, kuin he jotka syntyvät malleiksi ja normaalia kauniimmiksi ihmisiksi ja muita "paremmiksi". Ne, joita te ette huomaa ja jotka te poljette jalkoihinne saadaksenne hyvän elämän eivät hirveästi nauti elämästä, mikä on nimeltään _masennus_ eikä mikään helvetin angsti vyyh vyyh. Kasvakaa aikuisiksi heikot onnelliset ihmisparat.
Otetaan vielä yksi esimerkki, jos tyhmemmät ihmiset eivät vieläkään tajunneet pointtia.
Henkilö A = Komea ja karismaattinen mies.
Henkilö B = Ruma ja introvertti.
Henkilö A menee baariin, jossa hyvännäköiset ja terveet ihmiset tapaavat ja seurustelevat ja johon henkilöillä tyyliin B, ei ole mitään asiaa. Henkilö A nappaa sieltä perus teinihoron ja vie hänet puistoon panolle ja siitä syntyy romanttinen suhde joka kestää useita vuosia.
Kuvitellaanpa tilanne, jossa henkilö B yrittäisi samaa saman naisen kanssa. Teinihorohan antaisi hänelle turpaan ja nauraisi kavereiden kanssa hänet pihalle baarista ja henkilö B olisi entistä rumempi. Henkilö B ei päässyt panolle eikä hänellä myöskään ole onnellista suhdetta tulevaisuudessa.
Pitäisikö henkilö B:n vain niellä tämä ja olla pokkana onnellinen? Eikö hänen pitäisi tässä tilanteessa tuntea olonsa hyvin paskaksi ja "angstiseksi"?
Soveltakaa tätä esimerkkiä tuhansiin eri tilanteisiin ja ymmärrätte, mitä masennus on. Ehkä(?).
Huomenia kaikille.
Itse luen tuon itkuparkukommentin kritiikkinä tuota omaa, kieltämättä lapsellista ja teiniangstista (isänmurha), ulkomaalaiset vs. suomalaiset rasistit -ajatelmaasi kohtaan. Angstia taas on vaikeaa mieltää masennukseksi. Jos jotain niin se on enemmänkin tämän vastakohta. Ahdistuneella henkilöllä tappele/pakene -reaktio lyö yli ja stressioireet aiheuttavat sen, että on vaikeaa, kun taas masentunut ei koko reaktiota koe, vaan kaikki on yhdentekevää. Pääsääntöisesti syyt saamattomuudelle ovat siis hyvin erilaiset. Toiselle puuhaan tarttuminen on vaikeaa koska työsarkaa on liikaa ja maailma kaatuu päälle. Toiselle puuhaan tarttuminen ei onnistu koska millään ei ole mitään väliä.
Sitten kokonaan toinen asia on se millaisia tuntemuksia mikäkin viesti ihmisissä aiheuttaa. Täytyy muistaa ettei kukaan tällä palstalla pysty sinua diagnosoimaan tai muuten ottamaan kantaa sairauteesi. Tai siis kantaa voi ottaa esim. toivottamalla paranemisia ja tsemppiä, mutta se voi tuntua tyhjältä eleeltä. Osa lukijoista väistämättä tulkitsee avauksesi niin, että kysyt siinä ensisijaisesti kuinka ja mitä avustuksia saat. Tällöin he vastaavat tähän oleelliseksi tulkitsemaansa kysymykseen sen mukaan mitä ovat asiasta mieltä. Masentuneisuus ei ole "lieventävä asianhaara" sen enempää kuin alkoholismikaan. Toisaalta samat ihmiset voisivat masennus- (tai alkoholismi) palstalla vastata hyvin eri tavalla ja osoittaa empatiaa ihan vain sen takia, että se tulkitaan näillä palstoilla ensisijaiseksi kysymykseksi.
Ja osa ihmisistä on ihan aidosti kusipäitä. Ei siitä kannata yllättyä tai ottaa nokkiinsa. Myöskin maailmankatsomukset ovat hyvin erilaisia, minkä tulet elämäsi aikana vielä huomaamaan.
Hyvää päivänjatkoa sinulle!
Kiitos asiallisesta kommentista.
Jäin kuitenkin miettimään mitä sanoit siitä että:
"Ahdistuneella henkilöllä tappele/pakene -reaktio lyö yli ja stressioireet aiheuttavat sen, että on vaikeaa, kun taas masentunut ei koko reaktiota koe, vaan kaikki on yhdentekevää. Pääsääntöisesti syyt saamattomuudelle ovat siis hyvin erilaiset. Toiselle puuhaan tarttuminen on vaikeaa koska työsarkaa on liikaa ja maailma kaatuu päälle. Toiselle puuhaan tarttuminen ei onnistu koska millään ei ole mitään väliä."
Erikoista on, että esimerkiksi sos. tilanteiden pelkoa ei ole yleisesti ilman masennusta(?) ja sama pätee useiden muidenkin ahdistus- ja paniikkihäiriöiden kanssa. Toki masentunut ei sellaista koe, jos hänellä ei sitä ole, mutta mielestäni on väärin väittää, että masentunut ei voi kokea tappele/pakene -reaktiota. Mielestäni puhuit hyvin kärjistetyistä(?) tapauksista ja sait sen kuulostamaan siltä, että mitään tuolta väliltä ei ole olemassa, mutta en tiedä, ehkä olen väärässä.
Itseäni vertaisin jokseenkin maanis-depressiiviseksi, mutta niin että mieliala ei kuitenkaan kohoa mihinkään edes normaalille onnellisuus-tasolle, mutta yhtäkkiä saattaa iskeä(usein) erittäin syvä masennus etten pääse sängystä melkein ylös. Masennuksen olen kuitenkin saanut diagnoosiksi sos. tilanteiden ohella.
Toivottavasti luet tämän ja vastaat.
En ole psykiatri, joten...
Hieman ihmeelliseltä kuitenkin kuulostaa väitteesi siitä, että ahdistusoireisiin aina tai useimmiten liittyisi masennus. Itse asiassa samanaikaista masennusta potee n. puolet ahdistuspotilaista. Asiaa on tutkittu Suomessa itsemurhatutkimusten yhteydessä (samanaikainen masennus ja ahdistuneisuus on erittäin suuri riskitekijä). Itsekin kärsin sosiaalisten tilanteiden pelosta ja saan paniikkihäiriöitä, jos joudun esimerkiksi pitämään esitelmää yleisölle. Pari kertaa hyperventiloituani ja rytmihäiriöitä julkisesti saatuani ratkaisin ongelman alkamalla käyttää runsaasti alkoholia, mikä johti alkoholismiin ja lopulta oireiden pahenemiseen. Nykyään en pysty enää muodostamaan katsekontaktia kaupan kassan kanssa. Seikka, joka vähän vituttaa. Minkäänlaista masennusta minulla ei kuitenkaan ole koskaan ollut. Luultavasti riski siihen sairastua on kohonnut samoin kuin muidenkin mielisairauksien kohdalla. Lähipiirissäni on kaksi kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä kärsivää, joilla molemmilla taudin puhkeamiseen on hyvin voimakkaasti liittynyt alkoholismi.
Ylipäätäänkin aivojen ongelmat tuntuvat kulkevan kimpassa ainakin siltä osin kun kyse on kemiallisista epätasapainotiloista. Alkoholin ja huumeiden käytön tiedetään vaikuttavan tähän tasapainoon, mikä selittää yhteyttä. Kun tasapaino järkkyy voi oireita tulla paljon. Samaten mielialalääkkeet vaikuttavat aivoihin. Ahdistuksen hoidossa käytettyjen lääkkeiden tiedetään myös aiheuttavan masennusta minkä johdosta neuroosidiagnoosi usein myöhemmin muutetaan depressiodiagnoosiksi. Itse ajattelen niin, että hullu saattaa helposti masentua hulluudestaan. Myös itsemurhan tehneiden masennus/ahdistuspotilaiden kohdalla on havaittu, että masennus on useimmiten alkanut neuroosidiagnoosin jälkeen.
Masennus tuntuu olevan sellainen yleissairaus, josta on tullut koko kansan hupia. Aina en ole ihan varma onko diagnoosi mennyt oikein kun törmään masentuneisiin, jotka tuntuvat olevan ihan kunnossa. Osa jopa ilman lääkitystä. En halua mitenkään vähätellä, mutta pakosta tulee mieleen, että asiaan on vaikuttanut tämä nykyinen burnout-villitys. Samalla tavalla kuin jokainen poikalapsi tuntuu nykyään olevan adhd, tuntuu jokainen kyllästynyt kotiäiti olevan masentunut. Ja toisaalta jokainen pienestä kahvikuppineuroosista kärsivä on omasta mielestään, ja joskus jopa lääkärin mielestä, paniikkihäiriöinen.
No joo, en tosiaan halua vähätellä sinua henkilökohtaisesti tai masennusta sairautena. Kunhan lämpimikseni kirjoitan.
En harjoita yksityisviestintää kenenkään tälle foorumille kirjoittavan kanssa, joten en todellakaan laita sinulle omia yhteystietojani - muutenkin haluan olla rauhassa, mutta muuten aloituksen kysymyksiin voin yrittää vastata.
Mietin, että onko toi aloitus kenties jotakin melisairasta vittuilua. En tiedä vanhempien luona asumisesta, koska itse muutin lapsuuden kodistani alaikäisenä ja sen jälkeen olen yhteensä yli puoli elämääni, eli melkein kaksikymmentä vuotta, asunut omillani...Toki tietysti minä muutin aika nuorena - monet asuu vanhempiensa luona jopa parikymppiseksi. Diagonoosit tuskin sanelee, että missä tyyppi voi asua. En ole koskaan sellaisia tukia nauttinut, mutta masennukseen tms. vakaviin mielenterveydenongelmiin voi käsittääkseni saada kuntoutustukia. Jokainen ihminmen on viimekädessä oikeutettu perustuloon, eli jos olet ala- ikäisenä vanhempiesi kanssa siinä esimerkiksi sosiaalisessa tilanteessa, ettet joko halua tai esimerkiksi voi, omassa kotonasi asua, yhteiskunta kustantaa sinulle asunnon ja ruoan. En tiedä iästäsi, mutta puhuit toisen asteen koulutuksesta, eli sillä perusteella päättelen tuossa. Masennuksesta kärsivän kannattaisi hakeutua psykologille. Luulen, että lukioissa ja peruskouluissa ja ammattikouluissakin nykyisin on sellaisia, tms. edes jokin ammattikorkeakoulukuraattori, jolta voit kysyä neuvoa.
En tiedä luitko vastauksia ollenkaan tai tuleeko se näissä viesteissä selville, mutta käyn psykologilla ja on lääkkeeitä ja on ikää. Kiitos ehdotuksista ja neuvoista kuitenkin.