Voikukka ja ahomansikkahan ne siellä.
Onko joukossa meitä montakin vanhan oppikoulun käyneitä, joiden piti eka ja toka luokalla kerätä kasveja?
No, kerrotaan niille jotka eivät kasviprässiin joutuneet...
Silloisen opetussuunnitelman mukaan piti koululaisen kerätä kahtena ensimmäisenä opetusvuonna lukumääräisesti 120 kasvia, sekä perehtyä niiden latinalaiseen sanastoon.
Niinpä niin, mutta ei se niin helppoa ollut.
Alussa oli toki intoa. Tavallinen kissankäpälä Antennaria dioeca näkyy litistyneen kasviprässin alle jo 2.6.1967
Ja oikeastaan ensimmäisenä vuonna tasatahtiin ne vaaditut 59 muutakin
Onko joukossa meitä montakin vanhan oppikoulun käyneitä, joiden piti eka ja toka luokalla kerätä kasveja?
No, kerrotaan niille jotka eivät kasviprässiin joutuneet...
Silloisen opetussuunnitelman mukaan piti koululaisen kerätä kahtena ensimmäisenä opetusvuonna lukumääräisesti 120 kasvia, sekä perehtyä niiden latinalaiseen sanastoon.
Niinpä niin, mutta ei se niin helppoa ollut.
Alussa oli toki intoa. Tavallinen kissankäpälä Antennaria dioeca näkyy litistyneen kasviprässin alle jo 2.6.1967
Ja oikeastaan ensimmäisenä vuonna tasatahtiin ne vaaditut 59 muutakin
Vastaukset 27
Vanhimmat
Meidän ainakin oli opeteltava ulkoa, jos halusi paremman numeron.
Kasin sai jos osas muuten, ysiiin ja kymmppiin piti osata latinalaiset nimet.
Voi jummi jammi, siinä sitä olikin viäntämistä.
Mutta 9,5 näkyy kasviston loppuarvosana olevan...
Mutta alkoi olemaan siirtymävaihe peruskouluun. Ei meillä kerätty enää kasveja. Biologian opetus opetus oli kuitenkin muuten kyllä mun käsittääkseni oikeinkin korkeatasoista, opena oli reksi, joka oli viimmesen päälle luontoihminenkin. Katottiin älyttömästi filmejä ja sen sellaista. Mutta kasveja ei kerätty enää. En muista, mutta ylimmillä luokilla olivat käsittääkseni vielä keränneet.
Mun mielestä huono juttu. Vaikka tässä jonkin sortin luontoihmisenä itseeni pidänkin, kasvien tuntemus kehno. Tokikin erotan sentään koivun männystä. Mutta piti ostaa mökille kasvikuvasto, kun aloin tutkia, mitä kaikkea siellä oikein loppujenlopuksi kasvaa. Siis mä usein poimin onkun rehun a tutkin sitten kirjasta, mikä ihme tämäkin lienee. Niin, noloin oli kai yks risu, mitä ihmettelin. Se osoittautui nuoreksi tuomeksi :(
Se, että ei ollut latinaa, se ei ole harmittanut, ei sitä kasvisanastoa olisi mihinkään tarvinnut ikinä. Siitä sen sijaan olen tyytyväinen, että englanti alkoi kansakoulun kolmannella, siitä on ollut valtavasti hyötyä kaikkinensa.
Mun mielestä vanhanajan koulusysteemissä oli hyvät puolensa. Oppikouluunkin piti pyrkiä ja oli pääsykokeet, ei sinne kävelty sisään. Ja koulu tosiaan oli yleissivistävä. Jäi kaikenlaista kaikenlaista kaikenlaisesta mieleen, ainakin hämärästi. Nykyäänhän mennään jonnekin musiikki leikkikouluuun muutaman vuoden ikäisenä ja odotus on, että lopuksi valmistutaan Sibelius.akatemiasta. Varmaan hyviä musiikin tuntijoita, mutta miten lie yleissivistys? Ja toinen on tietenkin kaikki urheilulukiot, urheiluintteineen. Joopa joo tennikseen erikoistunut joukkueenjohtaja sotatilanteessa...
=DW=
Hiukan toista mieltä. Kyllä latinan oppimisesta on nimenomaan hyötyä muita kieliä opiskellessaan.
Omalta kohdaltani tietenkin ja kymppikesäisenä alkanut ornitologian harrastus toi lisää puhtia asiaan.
Parus majoria likinäköisillä silmillä tihrustaessaan jäi sekin talitintistä mieleen.
Englantihan on kapulakieli, jota tarhatasollakin jokainen osaa, perustuu muuten pitkälti latinaan sekin.
Kas, Rooman pojathan ne Hadrianuksen vallin kivesivät...
Latina on sammunut kieli, sitä ei puhu kukaan äidinkielenään. Vaikka se onkin romaanisten kielten perusta. Joskus nakrattanut YLE.n latinankieliset uutiset. Maailmanlaajuinen kieli, mutta ei taida hirvittävästi kuuntelijoita olla kuitenkaan :DD
Toisekseen, koska latina on kuollut kieli, ei siitä ole muussa apua kuin muitten kielten opiskelussa. Sitäpaitsi, minkähän verran teitsikään puhuu latinaa? Kun kieli on muutakin kuin ulkoa opeteltua kasvissanastoa.
Englanninkieli tietenkin voi jonkun mielestä olla joutavaa ja helppoa. Ihme kyllä, vaikka ei olekkaan maailman puhutuin kieli, se on levinnyt moniin muihin kieliin. Erinomaisen huvittavaa on venäjän kieli. Käytännössä kaikki tsaarin ajan älkeen tulleet uudissanat perustuvat englanninkieliseen alkumuotoon. Tietokone on kompjuutter. Miten tietokone käännetään latinaksi? Latinan kieli elää lähinnä sanastona, jossain luonnontieteissä, ei muuten. Englanti on elävä kieli. Sitäpaitsi, täynnä vivahteita. Nimenomaan puhuttuna. Latinan vivahteet jääneet ainakin mulle täysin epäselviksi, sitä kun ei tosiaan puhu juuri kukaan.
Ja kuten oppikoulussa ope aikanaan sanoi, mandariinin kiinaa kannattaa opetella. Nykyään huutava pula kiinankielen osaajista. Enpä taida alkaa opiskelemaan, oletan, että kiina ei ehdi elinaikanani tulla valtakieleksi euroopassa :DDDD
=DW=
ylioppilaskirjoituksiesi kokonaisarvosana?
Improbatum :))
sinähän et tainnut lukioon päästäkään/mennäkään?
Olisin kyllä päässyt, mutten lähtenyt. Menin amikseen ja sieltä Tekuun.
Muttei sitä tietoa lukiossa opita, se opitaan lukemalla, siis lukemalla.
Hävettää oikeastaan esim. vanhemman puolesta jolla on kolme tutkintoa eri yliopistoista.
Sekä suomesta, että ulkomaita. Mutta kuitenkin ihan käytännön asioissa harkitaan.
Osataan tietty lukusektori, toisten suunnittelema joka ei korreloi tätä hetkeä millään tavoin.
Yleensä kuka on opettaja?
Heh, muistan todellakin, että keräilin innolla kasveja, pistin prässiin ja pikkuruisilla teipinflätiköillä liimasin ne siististi kansioon. Kansion kansi oli valkoinen, jossa sikinsokin erilaisia kasvin kuvia.
En yhtikäs ollenkaan muista, että niitä kasveja olisi pitänyt kerätä kahtena vuotena.
Mielestäni me keräsimme vain yhtenä kesänä. Ja kaiken kukkuraksi muistelen, että niitä piti kerätä kansakoulussa, eikä oppikoulussa. Mutta siinä asiassa varmaan muistini pettää.
Latinalaisia nimiä ei pitänyt opetella ulkoa.
Kovasti tykkäsin värkätä koulussa tuon kaltaisia asioita.
Historian muistiinpanovihko oli intohimoni, no kyllä maantiedonkin vihko, joo ja biologia.
Piirsin niihin kuvia ja värittelin ne niin hyvin, kuin vain suinkin kykenin.
Monesti opettaja otti vihkoni ja kiersi luokan käytävää pitkin, sivu aukinaisena hänen kädessään
ja näytti niitä muille oppilaille. Ehkä kannustuksena, että muutkin innostuisivat ja tekemisen
kautta ehkä asiat jäisivät paremmin mieleen.
Minun motiivini ei ollut niinkään asioiden oppiminen, vaan pelkästään niiden kuvien piirtäminen ja värittäminen. Olin intohimoinen piirtäjä.
Oih, sori liukastuin asian sivuun.
Missähän tuo kasvikansio onkaan. Jossakin kätkössä se taitaa vielä olla.
Voi kun oisit ollut miun tytön pianonope sen murjottavan siaan...
Lahjakkuus kytkeytyy usein moneen, jos on hyvä soittaja/laulaja osaa myös piirtää.
Itseäni pelottaa, onko kyky hävinnyt.
1978 on lyijykynätyö Pekka Halosen piiasta. Kehyksissä tosin.
Äiti maksoi minulle 10 mk, kun piirsin hänelle kurjesta lyijykynätyön.
Kai se sitten onnistui.
Myönnän olevani aika hyvä kopioimaan, mutta eävään malliin ei koskaan rohkeus riitä...
kyl lyseossa.
Ja useampana kesänä, tavoite oli aika suuri 60-100, olisko ollut?
Ainahan se kesän saldo meinas jäädä vähiin.
Kaks viikkoa kun piti kuivattaa aina mustepaperin sisällä, jotta hyvä tuli.
Oon tullut siihen tulokseen, että käden työskentely kynän kera vajoaa suohon, ellei sitä kynäilyä pidä yllä.
Ainakin mun kohdalla on niin. Joo, ottaa päähän hirvittävästi. Hyvin pienestä lapsesta pitäen piirtelin Joka päivä kaikkia piirroksia. Sitten aikuisena se piirteleminen hiipui, kun tuli kaikkea muuta tekemistä.
Nyt kun yritän piirtää jotakin, niin harvemmin saan aikaseksi semmosta, joka vastaisi mun pään sisällä olevaa mietittyä kuvaa. Siiiiiis inhottavan inhottavaa:(
Kopioida osaan minäkin ja suurentaa pienestä kuvasta ison. Semmonen kaiketi onnistuisi vieläkin, mutta en ole koskaan oikein tykännyt kopioida. Tahdon ihan Itte minä-minä-minä-itte teen tämän ja tämän :)
Heh, kurjen minäkin oon lapsena piirtänyt ja onnistui niin hyvin, että en varmasti semmosta ikinä osaisi enää.
Muistan myös punatulkun. Sekin oli hyvä.
Ja vielä yksi "teos" kansakoulussa. Piirsin syksyisen Koivun ja se oli opettajan mielestä niin hyvä, että käski mun äitiäni sitä katsomaan. Koivu oli laitettu seinälle. Äitini meni innoissaan tätä koivua katsomaan ja odotti näkevänsä Toooooooosi hienon koivun.
Jälkeen päin äitini kertoi, miten pettynyt oli ollut :)
-Ihan tavallinen koivu, mitää erikoista siinä ei ollu. Kyllä sä olisit paremmankin saani aikaseksi
Munkaan mielestä se ei ollut mitenkään hyvä.
Niin, että tälleen se meni.
Äitini opetti varjostukset ja perspektiivin ja kaikkea muuta kivaa.
Suorasanainen äitee-muori tyrmäsi heti virheet, jos niitä näki.
Kehui myös, jos olin onnistunut.
(teksti on typistetty Uuden Vuoden kunniaksi:)))
En alaskele väittelemään vastaan, kun en nyt muista niin en muista.
Voisin kysästä asiaa mun 90v. äiteeltä, mutta en viitsi,
koska hän kuitenkin sanoisi, että Ekkö sä nyt helevetti Tuotakaan asiaa muista.
Usein toruu, kun hänen mielestään en muista ikinä yhtään mitään:)
Koskahan tuo kasvien keräily lopetettiin. Niin, en tietenkään sitäkään muista.
Tulipas vaan mieleen, että josko kenties se olisi lopetettu juuri silloin, kun meikäläinen kasveja tälläili. Tarkoitan, että jos enää toisena kesänä niitä ei tarvinnut kerätä.
Jos tuossa asiassa annan periksi, että niitä kerättiin oppikoulussa, eikä kansakoulussa,
niin siinä asiassa pistän hanttiin (ainakin pikkasen), että jouduimme keräämään niitä vain yhtenä kesänä eikä kahtena.
Kun äitee soittaa (kenties pian), niin jos tohdin, niin kysäsen asiaa häneltä.
Kyllä äitit aina tietää:)
Kuulun siihen joukkoon joka keräsi ja tykkäsi kerätä kasveja, latinoitten pänttääminen ei niin mukavaa sitten ollutkaan.
Ensin keräsin omani kahden kesän aikana ja sitten jatkoin keräämistä vuotta nuoremmalle veljelleni,
ihan itse ehdotin, itse hän sai kuitenkin latinansa päntätä.
Se oli hauskaa puuhaa ja vielä nytkin saatan vanhojen entisaikaisten paksujen puhelinluetteloiden väliin suikkata jonkun kukkivan kasvin tai ihanan lehden, käytän niitä sitten korteissa tai joissain muissa näperryksissäni.
Olen sitä mieltä, että elämä osana suomen luontoa on mukavampaa kun tietää ja tuntee kasveja, omakohtainen kasvien kerääminen oli oiva keino oppia niitä, nykyisin voi ilahtua harvinaisuuksista tai ihmetellä kuinka atuokin kuivan kankaan kasvi on tänne eksynyt jne
terveisin Tussilago farfara tai jotain sinnepäin.
kevään ensimmäinen
Lyskan vastapäisestä. No nythän me olemme jo Museo...
Selvityksenä: poikalyseossa oli noin 1000 oppilasta, tyttölseossa vastapäätä liekö saman verran.
Siinä sitä aidoilla keikuttiin, taisi nesteet virrata puolin et toisin. Lukemattomia suhteita solmittiin.
ne kaikki tyttölyseot olivat, joka kaupungissa
jotain tästä päiv'stä. Menneet on menneitä, eivät palaa enää koskaan, muualla, kuin muistoissamme.
On minullakin kasvio jäljellä. Vanhoja, hapertuvia, haalistuvia kasveja, irtilähteneissä teipeissään.
Mihinhän minäkin sitä säästän?
Miksi?
Olen ajatellut itsekin, että kehystäisin jonkun säilyneen Polygonum avicularen, pennuille.
Nyt kyllä heittää päässä tyhjää, miks hitossa muistaa jotain hiton latinalaisia nimiä, joilla ei ole todellakaan mitään merkitystä. Olis varmaan aivoilla muutakin duunia:))
sangen hauskaa opetella latinan kieliset nimet. Kääntämällä niitä pääsi paremmin perille kasveista, mm. niiden kasvupaikoista.
Samat näyttää muillekin jääneen takaraivoon ulkoa, nimet, siis.
Oliko sinulla kahta väriä kissankäpälää, ja kissankelloa, entä musta-apilaa?
Latinaa ei meillä opetettu, tosin myöhemmin lääkealalla työskennellessäni, olisi se ollut hyväksikin.
Kai niitä valkoinen on?
Jo botaniikka vai mikäseoli, liittyy lintuharrastukseen,siinä on asioiden kanssa kaksin.
Tosiaan. pentuna piti neljältä muuttolintuja Höytiäisen kanavalle katsomaan ja sitten saunan lauteille nukkumaan.
Opet herättelivät finninaamaista teiniä.
Farmaseutti on varma seitti
Pelto, Kuusvaara 21.7 1967.
Mitä ihminen tiesi silloin.
12v ja silleen...
Rutistunut kuiva heinä pomijastaan, raikkaasta tytöstä on enää jäljellä.
Kuiva heinä enää...
Sitä vaan tulin sanomahan, että kylläpäs nauratti:)
Samaa mieltä tuon edellisen kehujan kans, että sinulta onnistuu tuo tuollainen.
Ei haittaa, vaikka pistäsit pari lisää. Täälä on niin pirun kylymä, etten mihinkään
viitti lähtiä ja mitään en jaksa ruveta tekemään. Kyseessä lorvi-lorvimis-päivä.
Vois aikansa kuluuksi naureskella. Käy sekin voimistelusta, kun huuliaan pitää
niin leviällä, että reunat takaraivon puolella yhtyvät.:)
Nainen joka äänin tulee sydämiinn.
Mie onneton ko kävin vain tyttölyseon , ei meillä mittää kukkasia kerätty (ruusuja oltiin ihan ite) , saati , että ulkoa olis opittu ! Ainut mitä kerättiin , niin oli piikkilanka aidan toisella puolella olevan poikalyskän poikien silmäyksiä (joskus jotain muutakin...) . Harmi kyllä , olis mukava tuntea muukin ko voikukka ja horsma! Nykyään taas on alettu keräämään kasveja kouluissa, edistystä vai taantumaa , hyvä kuitenkin!MOIPS!
Siusta huokuu lämmin sydämmellisyys, kannanottosi edellyttävät hieman muutakin kuin jonkun yo- tutkinnon.
Elämän tuomaa karismaa, ei ihan teinijuttuja