Ajanhenki on liiallinen järjen käyttö uskon asioissa. Miksi pitää kyseenalaistaa kalliit armoneuvot?
Miksei voi uskoa lapsen lailla?
Voiko korvakoruttomuus tai telvesiottomuus nousta jollekin uskomisen esteeksi? Eikö olisi hyvä näissäkin asioissa uskoa ja luottaa siihen mitä seurakunta äiti neuvoo? Miksi pitää kapinoida ja kuunnella maailmallista musiikkia? Kuinka joku voi ottaa Jumalan valtuudet päättämällä kuka saa syntyä ja kuka ei? Miksi joidenkin pitää napista tästä pappisviran hoitamisesta? Se on aina ollut miehen tehtävä. Eikö tässä homokysymyksessäkin voida vain yksinkertaisesti uskoa, että näin on paras? Miksi joku haluaa käydä Kärppien peleissä, vaikka se tekee vahinkoa uskonelämälle? Näistä asioista pitäisi siionissa keskustella enemmän!
Miksei voi uskoa lapsen lailla?
Voiko korvakoruttomuus tai telvesiottomuus nousta jollekin uskomisen esteeksi? Eikö olisi hyvä näissäkin asioissa uskoa ja luottaa siihen mitä seurakunta äiti neuvoo? Miksi pitää kapinoida ja kuunnella maailmallista musiikkia? Kuinka joku voi ottaa Jumalan valtuudet päättämällä kuka saa syntyä ja kuka ei? Miksi joidenkin pitää napista tästä pappisviran hoitamisesta? Se on aina ollut miehen tehtävä. Eikö tässä homokysymyksessäkin voida vain yksinkertaisesti uskoa, että näin on paras? Miksi joku haluaa käydä Kärppien peleissä, vaikka se tekee vahinkoa uskonelämälle? Näistä asioista pitäisi siionissa keskustella enemmän!
Vastaukset 24
Vanhimmat
sanana on absurdi. Armo ja laki samassa sanassa. Tuo sanaa raiskaa todellisen armon, ehdollistaa, alistaa...
Elävässä Kristillisyydessä on aina annettu ja vastaanotettu armoneuvoja, joista tärkein on kehoitus parannuksen tekoon. Miksi tämäkin asia pitää kyseenalaistaa?
Asioita ja käsitteitä on syytä kyseenalaistaa. Usein tämä johtaa parempien termien käyttöön.
Voiko korvakoruja käyttävä ihminen tehdä parannuksen? Jos ei, niin mikä sen estää? Tai voiko iskelmiä Pookista kuunteleva ihminen tulla uskoon? Rajaako Jumalan armo nämä ulos armosta ja pelastuksesta? Vai rajaako SRK nämä ihmiset ulos pelastuksesta ja Jumalan armosta?
Muistan kaiholla noita nuoruuden aikoja 70-luvulla ja 80-luvulla. Silloin oli asiat paljon paremmin. Ihmiset olivat minusta onnellisempia. Haluttiin noudattaa ja kuunnella seurakunnan ohjeita. Oli paljon hyviä harrastuksia tarjolla, vaikka ei ollut tietokoneita eikä nykyisenlaista elektroniikkakrääsää. Eikä matkustettu ulkomailla. Radiosta silti riitti hyviä ohjelmia kuunneltavaksi. Kirjastosta lainattiin kirjoja ja kirjoja myös ostettiin. Netin sijasta luettiin tietosanakirjoja. Käytiin joskus pelaamassa jääkiekkoa koulun kaukalossa illalla. Oltiin joskus telttaretkellä metsässä. Hiihdettiinkin. Kesällä tietysti suviseurat. Mutta nuorisotoimintaa taisi olla muuten vähemmän ry:n piirissä. Eikä niitä kerhoja muutenkaan ollut paljoa tarjolla lapsille ja nuorille. Mukavasti sitä vaan aika kului. Kyläreissuja tehtiin kyllä nykyistä enemmän. Sukulaisten, tuttavien ja naapurien luona vierailtiin olivatpa he uskomassa tai eivät.
Iso veli:
Ihanat nostalgiset muistot nousivat kirjoituksestasi! Jotenkin uskominen oli silloin helpompaa. Veljeä tai sisarta neuvottiin ja nostettiin jos oli mennyt vikaan. Joskus oikein porukalla, kun oltiin oikein huolissamme. Oli se vaan ihanaa aikaa!
Vaikka Sielunvihollinen oli kavala jo silloin. Muistan kuinka meidän kylällä yksi uskovaisen kodin poika oli joutunut Sielunvihollisen turmelemaksi ja kävi kirjastossa lukemassa Seura- ja Suosikki lehtiä. Olipa joku nähnyt hänen korvalaput korvilla kirjaston musiikkihuoneessa, mitä lie kuunteli.
Maailmaan meni tuo veli, oli sen verran kovat houkutukset. Sen jälkeen häntä nähtiin jopa tanssipaikoillakin kuulemma.
http://www.saarnatuoli.net/saarnat/Viksten, Mauri/Yksittaisia/Mauri Viksten - Evankeliumin Kaste 17.2.1980.mp3
pitää tehdä parannus ja uskoa Jeesukseen ja ottaa kaste.
Mikäs henki on kohtuullinen järjenkäyttö?
Taidat olla kyselyikäinen, mutta koetan kärsivällisesti vastata listaasi.
1) Kyseenalaistaminen on yleensä kehityksen tae.
2) Kuka ei voi?
3) Miten korvakorut ja televisio voivat sen paremmin auttaa uskomisessa...
4) Ei, ehdottomasti ei. Mutta jokainen meistä voi neuvoa, myös seurakuntaisää.
5) En tiedä. Maailmallinen musiikki on määrittelemätön käsite.
6) Kuka mahtaa tehdä päätöksiä tuolla tasolla? Kirurgi sairaalassa?
7) Miten niin pitää? Kyseessä on oikeus; huonosta hoidosta tulee antaa negatiivista palautetta.
8) No miksei, estääkö joku uskomistasi?
9) No enpä tiedä! Onko Sinulla tieteellistä näyttöä vahingonteosta?
Miksi ei voi vain olla hiljaa eikä mennä pilaamaan yhteisön mainetta?
Tämä liiallinen järjenkäyttö ja avoimuus vie yhteisöltä vaivalla rakennetun maineen.
Tieto ja järjenkäyttö vieroittavat elävästä uskosta.
Raamatun perinpohjainen tuntemus on ihmisen elävän uskon totuus ja perusta. Jollei tunne Jumalan sanaa, niin sellainen on kuin lastu laineilla, tuulen vietävissä mihin suuntaan vain.
Jaak.1.
5 Mutta jos joltakin teistä puuttuu viisautta, anokoon sitä Jumalalta, joka antaa kaikille alttiisti ja soimaamatta, niin se hänelle annetaan.
6 Mutta anokoon uskossa, ollenkaan epäilemättä; sillä joka epäilee, on meren aallon kaltainen, jota tuuli ajaa ja heittelee.
7 Älköön sellainen ihminen luulko Herralta mitään saavansa,
8 kaksimielinen mies, epävakainen kaikilla teillään.
Näin ainakin ennen Päivämiehessä julistettiin, että jos tulee mieleen joku epäilys syntilistoja tai höpöoppeja kohtaan, pitää ottaa järki vangiksi ja uskoa "pienen paikalta" kaikki mitä maanviljelijäsaarnaaja seuroissa sanoo.
Veli puhuu asiaa.
Lisäisin vielä, että miksi kasvattaa partaa kun se on maailmallista ja synnillistä.
Se liikkuvan kuvan riettaus. Äläkää hyvät lapsukaiset menkö siihen syntiin.
oli ja on parta, myös Jeesuksella, juutalaisen tavan mukaan. Onko parta esteenä parannukselle SRK:ssä?
Lappix esitti kysymyksen, että voiko korvakoruja käyttävä ihminen tehdä parannuksen. Oma vajavainen ajatteluni tässä asiassa menee näin: kukaan ihminen ei voi omin voimin tehdä parannusta. Parannus on Jumalalta ja siinä on kyse lahjavanhurskaudesta, Jumalan antamasta armolahjasta jonka Kristuksen sovitustyö on mahdollistanut niille jotka uskovat niinkuin Henki opettaa. Joka tällaisen lahjan saa omalle kohdalleen ja haluaa sen vastaanottaa, voi tehdä parannuksen ja saada syntinsä - joista epäusko on suurin- anteeksi, oli hänen ulkoinen habituksensa millainen tahansa.
Kun ihminen on päässyt sisään Jumalan valtakuntaan, hän on saanut niin suuren lahjan, että tällaisilla korvakoru tai muilla maailmallisilla hömpötyksillä ei ole enään mitään arvoa. Niistä haluaa luopua. Haluaa kuulua laumaan, olla yksimielinen lauman kanssa.
On oikeastaan järkyttävää lukea pohdiskeluanne. Kieltämättä lapsenomaiseen sävyyn keskustelette asiasta, joka on moniulotteinen muutenkin kuin Uskon/En usko-akselilla.
Kysymys on siitä, mitä se OIkea Usko vaatii.
Mitä asioita on tehtävä, jotta osoittaisi uskovansa Oikein?
Seuraavaksi päättelyketjussa pitäisi pohtia sitä, MIKSI noita asioita ylipäätään olisi tarpeellista tehdä. Miksi joku on nuo asiat lisännyt niiden asioiden joukkoon, joita se Oikea Usko edellyttää?
Jos päättelyketjua rohkenee jatkaa, voi mennä seuraavalle askeleelle: ovatko jotkut tietyt käyttäytymispiirteet uskon kannalta ehkä olennaisia vai ovatko ne vain keino säädellä ihmisten toimia?
Viimeisellä portaalla olisi ehkä syytä tutkiskella Raamattua ja sitä, mikä olisi ollut Jeesuksen toimintatapa samassa tilanteessa. Onko Raamattu ollut se perustelu, jolla jokin asia on synniksi leimattu?
Ja JOS Raamattu ei ole ollut perusteluna, mistä IHMEESTÄ se ohje on tullut? Ei kai jonkun tavallisen ihmisen mielestä?
korvakorut tai värjätyt hiukset Jeesuksen vastaanottamisen elämäänsä. Jos estää, niin mikä on raamatullinen peruste siihen? Nythän te voitte esittää ne perusteet tällä palstalla julkisesti. Minä odottelen mitä VL-oppineet vastaavat.
VL-oppineet eivät vastaa täällä tai muuallakaan mitään tuon kaltaisiin kysymyksiin.
Vanhoillislestadiolaisuuteen ei kuulu asioiden pohtiminen monimutkaisesti. On uskottava sokeasti, tai sitten ei enää uskossa ole. Kun ihminen jo pienestä aivopestään tiettyihin "totuuksiin", on kivuliasta kritisoida niitä.
Tämä korvakoru asia on uskonasia. Ei se ole opillinen kysymys. Tämän voi ymmärtää vain uskovainen ihminen. Ei kaikki uskon asiat tarvitse perustelua. Riittää kun uskoo. Miksei voi vain uskoa?
Kirjoitat.
"Kun ihminen on päässyt sisään Jumalan valtakuntaan, hän on saanut niin suuren lahjan, että tällaisilla korvakoru tai muilla maailmallisilla hömpötyksillä ei ole enään mitään arvoa. Niistä haluaa luopua. Haluaa kuulua laumaan, olla yksimielinen lauman kanssa."
Kun Jumalan valtakunta on Raamatun määritelmän mukaan Kristuksen tänne maanpäälle tuoma ja perustuu uskoon Kristukseen:
"Jumalan valtakunta
Aamenesta öylättiin - kirkon ja uskon sanasto
Uudessa testamentissa Jumalan valtakunta on yksi Jeesuksen julistuksen pääkäsitteistä. Sen kiertoilmauksena käytetään käsitettä taivasten valtakunta. Vanhassa testamentissa ilmaisu merkitsee Jumalan kuninkuutta kaikkien inhimillisten valtakuntien vastakohtana.
Jeesuksessa se Jumalan valtakunta oli tullut lähelle, jota jo Johannes Kastaja julisti. Jeesuksen toiminta (parannusteot ja syntien anteeksiantaminen) on todistus Jumalan valtakunnan voitosta ja pimeyden valtakunnan häviöstä. Jeesuksen mukaan ”Jumalan valtakunta on nyt keskuudessanne.”
Jeesus korosti, ettei hänen valtakuntansa ole tästä maailmasta. Uuden testamentin mukaan Jumalan valtakunnan lopullinen tuleminen tapahtuu historian lopussa: ”Halleluja! Herra, meidän Jumalamme, Kaikkivaltias, on ottanut kuninkuuden.” (Ilm. 19:6) "
Evankeliumin julistuksen puhtaus määrittää osaltaan seurakuntaa. Puhtaaseen evankeliumiin ja Raamatun sanaan ei kuulu ihmisten harhaoppiset lisukkeet kuten korvakorut. Niillä vain halvennetaan Jumalan sanaa, joka pohjautuu Raamattuun. Heitä jo pois harhaoppisi ja palaa Kristinuskoon tai jos haluat uskoa korvakoruihin älä vaadi sitä muilta.
Tämä on kärjekkäästi sanottu, mutta kun en ole korvakoruoppiin syntynyt, en sitä myöskään ole omaksumassa. Kun korvakorut on sallittu Venäjälläkin, ei niillä ole mitään tekemistä synnin tai Jumalan tahdon noudattamsien kanssa vanhoillislestadiolaisuudessakaan. Todellinen synti on syntiä joka maassa. Kulttuuri ei ole synti. Kulttuuria on myös suomessa, on kansallista kulttuuria vl maaseututukylien ulkopuolellakin. Toteat itsekin sen mikä on niiden asema uskon kannalta: "korvakoru tai muilla maailmallisilla hömpötyksillä ei ole enään mitään arvoa". Niillä ei ole mitään arvoa uskon sisällölle ja siten niiden vaatiminen johonkin kuulumisen ehtona on Kristinuskon mukaan harhaoppia.
Eikä minulla ole korvakoruja, koska en niistä pidä. Uskoni on kiinni Kristuksen ristissä. Eikä ole syytä lähteä esittämään, että siellä ristillä tai sen juurella ei ole ketään. Seurakuntaakaan ei ole olemassa ilman ristiä (=Kristuksen sovitustyötä), ja risti lienee jokaisessa rukoushuoneessakin juuri sen takia. Olisin luopunut kristinuskosta, jos pakanalliseen korvakoru-uskoon uskoni kiinnittäisin. Jo Luther ja tunnustuskirjatkin tuomitsevat tällaisen kansanuskon harhaoppina.
Kristityn sydämessä tulee asua rakkauden, joka ei ole toisten ulkonäön vahtimista. Rakkauden, joka kohdistuu kaikkiin lähimmäisiin näiden uskosta riippumatta. Aloittamaan lähes jokainen joutuu omista perheenjäsenistään ja lähisuvustaan eli niistä, jotka eivät usko. Ulkonäkö, joka on "huorahtava", on eri asia kuin ne irralliset käsittämättömät asiat, joita kaipaat. Niistä on tekemällä tehty kapinallisen käyttäytymisen symboleja niille, jotka ovat syntyneet vl-perheisiin Suomessa, mutta ne ovat täysin merkityksettömiä muille missään symbolimielessä.
"Jumalan valtakunta" on lestadiolaisten käyttämää Kaanaan kieltä. Se on sydänten valtakunta joka on jo täällä ajassa. Jumalan valtakuntaan kuuluu uskovaiset ihmiset. Jumalan valtakunnan rajat menevät sydämestä sydämeen. Tämä on tällaista kaunista kuvakieltä joka on hyvin tyypillistä vl-herätysliikkeessä.
Jumalan valtakunta = uskovaiset ihmiset.
Kun ko. termille haetaan teologista määritelmää, silloin puhutaan siitä valtakunnasta jonka Kristus perustaa kun hän saapuu toisen kerran.
Olen pahoillani jos järkytin jonkun mielenrauhaa käyttämällä epäselvästi määrittelemääni termiä. Meidän uskomme ei ole terminolgian hallinnassa. Miksi pitää takertua terminologiaan? Eikö keskustelussa voi pysyä asiassa?
Korvakoruista, meikeistä, viihteestä jne. keskusteleminen on sekundaarista itse uskomisen ja Jeesuksen sovitustyön rinnalla. Näitä asioita voidaan perustella puolesta tai vastaan raamatulla tai ilman raamattua. Korvakorut eivät tee kenestäkään epäuskoista se on varma, niin paljoa valtaa ei näillä killuttimilla ole. Eikä korvakoruttomuus tee kenestäkään uskovaista, sekin on varma. Kun ihminen on sydämenkristitty, eivät nämä ajalliset pikku kysymykset ole ongelmia. Miksi niistä pitää tehdä uskomisen esteitä?
ja miksei kaikki voi olla yhtä tyhmiä kuin lessukat?
anna seurakunnan neuvoja, sanoi Hänninen.
Ei SRK ole koskaan mitään omia neuvoja antanut. SRK:n johtokunta on Suomen eri siioneista koottu elin. Johtokunnassa on "niputettu" seurakunnista Pyhän Hengen vaikuttamana noussut viisaus. SRK on tästä Hengen viisaudesta laatinut ohjeistuksia. Eli nämä ohjeet eivät ole SRK:n itsensä keksimiä, vaan ne ovat nousset Jumalan seurakunnasta ja ovat Pyhän Hengen vaikuttamia.
Ei SRK:n rooli tässä tule muuttumaan.