Olen nyt päätynyt tilanteeseen, jota en koiraa ottaessani osannut ennakoida. Eli olen masentunut ja koira on nyt 8kk, haastavassa iässä siis. Oma energia ei oikein riitä koiran kouluttamiseen. Lähinnä olen pyrkinyt nyt vain siihen, että pidän kiinni vanhoista säännöistä, minkään uuden opettamiseen oma kärsivällisyys ei nyt riitä. En haluaisi pilata koiraani huonolla ja epäjohdonmukaisella koulutuksella.
Suuri ongelma on nyt hihnakäytös. Olen tehnyt eron vierellä kulkemisen lyhyellä hihnalla ja vapaan välillä, seuraamisen alkeiden opettelun ennätimme myös aloittaa, mutta se harjoittelu on nyt jäissä. Aika usein saa mennä nykyisin vapaalla pitkässä hihnassa... vierellä kulkiessa kun vetää ja omat hermot ei nyt kestä jatkuvaa pysähtymistä, jatkamista, pysähtymistä. Nyt tilanne on vielä sikäli huonontunut, että koiralla on juoksuaika enkä ole voinut päästää sitä metsässä irti purkamaan energiaansa.
Toinen ongelma on yksinolo. Olen ollut kotona sairaslomalla ja siis aika paljon koirani seurassa. Aiemmin oli ongelmitta yksin kotona koko työpäiväni ajan, nyt jos jää yksin pariksi tunniksi, niin tekee tuhojaan. En tiedä johtuuko siitä, että on nyt tottunut siihen, että olen kotona vai siitä, että saa aiempaa vähemmän aktivointia koulutuksen muodossa iän vuoksi tarve siihen olisi kasvanut. Vai kaikista näistä tekijöistä.
Olo alkaa olla hieman epätoivoinen. Tarkoituksena kun oli kouluttaa koira hyvin ja harrastaa sen kanssa. Onko kellään vinkkejä, miten tässä tilanteessa olisi viisainta toimia? En halua tosiaan pilata koiraani. Enkä mielelläni myöskään luopuisi siitä. Saa minut kuitenkin monta kertaa päivässä ylös sängystä ja ulkoilemaan. Ja on muutenkin hieno koira.
Suuri ongelma on nyt hihnakäytös. Olen tehnyt eron vierellä kulkemisen lyhyellä hihnalla ja vapaan välillä, seuraamisen alkeiden opettelun ennätimme myös aloittaa, mutta se harjoittelu on nyt jäissä. Aika usein saa mennä nykyisin vapaalla pitkässä hihnassa... vierellä kulkiessa kun vetää ja omat hermot ei nyt kestä jatkuvaa pysähtymistä, jatkamista, pysähtymistä. Nyt tilanne on vielä sikäli huonontunut, että koiralla on juoksuaika enkä ole voinut päästää sitä metsässä irti purkamaan energiaansa.
Toinen ongelma on yksinolo. Olen ollut kotona sairaslomalla ja siis aika paljon koirani seurassa. Aiemmin oli ongelmitta yksin kotona koko työpäiväni ajan, nyt jos jää yksin pariksi tunniksi, niin tekee tuhojaan. En tiedä johtuuko siitä, että on nyt tottunut siihen, että olen kotona vai siitä, että saa aiempaa vähemmän aktivointia koulutuksen muodossa iän vuoksi tarve siihen olisi kasvanut. Vai kaikista näistä tekijöistä.
Olo alkaa olla hieman epätoivoinen. Tarkoituksena kun oli kouluttaa koira hyvin ja harrastaa sen kanssa. Onko kellään vinkkejä, miten tässä tilanteessa olisi viisainta toimia? En halua tosiaan pilata koiraani. Enkä mielelläni myöskään luopuisi siitä. Saa minut kuitenkin monta kertaa päivässä ylös sängystä ja ulkoilemaan. Ja on muutenkin hieno koira.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Älä suotta stressaa harrastusten aloittamisesta koirasi kanssa. Ehdit oikein hyvin vanhemmankin koiran kanssa harrastamaan, kunhan olet saanut itsesi kuntoon. Olen itsekin sairastanut pitkähkön masennuskauden muutama vuosi sitten ja vaikka silloin koirat tuntuivat taakalta, olen jälkeenpäin huomannut niiden olleen minulle pelastus. Jos minulla ei olisi ollut koiria tuskin olisin vaivautunut ulos senkään vertaa, tuskin olisin sängystä noussut. koira kuitenkin tuo velvoitteita, jotka on hoidettava.
Hihnakäytöstä sinun tosin kannattaa harjoitella, on huomattavasti vaikeampaa antaa koiran nyt riekkua hihnan päässä ja yrittää myöhemmin korjata käytös, kuin puuttua siihen samantien. Voit ajatella asiaa myös siltä kantilta, että kouluttaminen on aktivointia, se kuluttaa koirasi energiaa huomattavasti paremmin kuin pelkkä hihnalenkki. Otat ihan oman jaksamisesi mukaan, käyt vaikka useamman 10 min lenkin päivässä ja koulutat samalla hihnakäytöstä, jos voimasi eivät enempään riitä.
Myös sisällä koiraa voi aktivoida vaikka piilottamalla nameja/leluja, nenänkäyttö on koiralle paitsi mieluista myös hyvin väsyttävää.
Yksinolo-ongelmat todennäköisesti johtuvat vähän kaikista mainitsemistasi asioista, kuten jo olet osannut epäilläkin. Oikotietä onneen ei ole, mutta toisaalta yksinolon opettaminen aikuiselle käy samoin kuin pennulle.
Jos tuntuu, että koirasi hyvinvointi kärsii liikaa sairaudestasi, ei ole väärin pyytää apua. Olisiko sinulla ystävää, joka voisi käyttää koiraasi lenkillä kerran pari viikossa tai tuttavia joilla myös koiria, jos he voisivat viedä omaa koiraasi juoksemaan omien koiriansa kanssa?
voimia sinulle, kyllä tämäkin sairaus on voitettavissa.
Siitä, että et muuta suhtautumistasi koiraan. Sen olet vähintään sille velkaa. Koiralla on parannusta tukeva merkitys jos sille antaa vain mahdollisuuden. On koettu saman kaltaista, mutta en ole sen antanut vaikuttaa siihen miten koiraani suhtaudun. Koirasi ongelma on tuo muutos.
"Tarkoituksena kun oli kouluttaa koira hyvin ja harrastaa sen kanssa."...miksi ressata tuosta. Käytä kaikki joutava aika siteen ylläpitämiseen ja lujittamiseen. Muuten täytyy tehdä muu ratkaisu koiran suhteen.
Koira oppii hyvin myös vanhempana. Tsemppiä
minusta tärkeintä on, että pidät kiinni siitä normaalista hyvästä perusarjesta. Unohda muu, sen kyllä ehtii. Tärkeintä on hyvä suhde koiraan ja se syntyy ihan arkipäivän elämästä, ei niinkään kouluttamalla kouluttamisesta.
Tsemppiä, kyllä se siitä.
Pari viikkoa takaperin juttelin erään puolitutun kanssa ja hän sanoi, että sairastuttuaan työperäiseen uupumukseen (mistä en tiennytkään), hänen kettuterrierinsä oli ainoa syy, miksi jaksoi aamulla nousta. Koiraa hän ei ole kouluttanut millään tavoin, mutta sen avulla pysytteli rutiineissa kiinni, mikä varmaan hänen osallaan pelasti tilanteen. Masennuksen hoitoon ei natsat riitä neuvomaan, mutta koiran tapauksessa suosittelen unohtamaan kaikki tavoitteelliset asiat ja keskittymään siihen, että teette sellaisia asioita, jotka tuntuvat mukavalle. Kyllä vanhepaakin koiraa voi peruskouluttaa aivan mainiosti, mutta mitään kisatykkiä siitä tuskin enää sitten tulee ja mitä sitten vaikkei tulisikaan? Siinä sinulla on kuitenkin ystävä, joka on taatusti iloinen ja onnellinen Sinusta jokaikinen aamu, päivä ja ilta. Niitä on yleensä aika harvassa :)
Rotua ei mainittu,mutta yksi vaihtoehto on,että jos on kyseessä "ei vaikeammasta päästä",niin voisi kysyä vaikka 4H kerhosta,jotain joka olisi kiinnostunut vaikka touhuamaan enemmänkin koiran kanssa,vähän kouluttamaan ja harrastamaan.Voisitte sitten keskenään sopia pelisäännöt,miten haluat koirasi kanssa toimivan ja vaikka aluksi,vähän yhdessä.Jos nyt tuntuu siltä,että on kyse koirasta,jolla olisi virtaa niin paljon,että se osaltaan vähän hankaloittaa yhteisoloa tässä tilanteessa.
Jos nyt ei mistään ihan virtapiirikoirasta ole kyse,niin kyllä se koira kestää vähän vähätoimintaistakin elämää,ainakin jonkun aikaa.Riippuu niin koirasta.Mutta pääasia,että pidetään niistä rutiineista kiinni.ja ollaan jämptejä,siinä miten mennään,varsinkin tuon ikäisen kanssa.Jos näyttää,että tuntuu ongelmaiselta koiran käytös,niin voisi ottaa yhteyttä johonkin koirankouluttajaan,esim.yksityiseen,joka voisi tulla paikan päälle antamaan vaikka muutamia yksityistunteja.Ongelmakoirakouluttajista niitä myös löytyy.Eli sitten vaan mietit,minkä tyyppisellä tapaa haluat koirasi työstää,ja koetat löytää siihen sopivan.
Ei ne koirat niin helposti pilalle mene,ja on teillä jo pohjia,mistä pitää kiinni ja jatkaa,miten jatkattekin.
Tsemppiä !
Kiitos kaikille kannustavista neuvoista. Olette varmaankin oikeassa siinä, että parasta nyt unohtaa tavoitteellinen kouluttaminen ja harrastaminen, ja keskittyä niihin perusasioihin.
Ensimmäiset kaksi viikkoa sairaslomalla olivat kyllä sellaiset, etten jaksanut muuta kuin kävellä koiran kanssa horroksessa pakolliset lenkit ja sisällä vain nukkua. Sikäli tilanne on nyt hiukan parempi, että jaksan jo huomioida koiraa ja ne harvat hetket päivässä, joina olen iloinen, liittyvät koiran kanssa peuhaamiseen. Peuhataan lumihangessa, kaivetaan kuoppia, leikitään vetoleikkejä. Päivinä joina energia on todella vähissä, laitan patjan lattialle, otan puruluun ja pidän siitä kiinni ja annan koiran järsiä ja kiskoa sitä samalla kun itse makaan...
4-H kerhon dogsittereitä mietin, mutta koiran rodun vuoksi hylkäsin ajatuksen. On siis saksanpaimenkoira.
skp on rotu muiden joukossa. Aivan vieraan ulkoilutettava rotu..=D
takapakkia, varaudu niihinkin. Mene sen mukaan kuin jaksat, mutta älä ota tavoitteita. Huonossa kunnossa treenaaminen ei tee kummallekkaan hyvää. Päinvastoin. Arkipv:n rutiineissa voit tehdä huomaamatta pieniä harjoituksia, ilman että ne ovat varsinaisia tavoitteita, jos siltä tuntuu.
Lähinnä siksi, että olen ymmärtänyt dogsittereiden olevan aika nuoria, siis yläasteikäisiä suunnilleen? Toki jos vanhempia dogsittereitä löytyy, niin sitten se vaihtoehto voisi olla hyvä.
parempi on hoitaa ulkoilu itse jo oman itsesi takia...siitä se lähtee ja eikun kevättä koti..
niin huomaatkin jaksavasi, tee se edes koirasi vuoksi :) Muistan hyvin miten valtava ponnistus uloslähtö oli sairaana ja inohosin sitä, että vastaantulijat pysähtyvät juttelemaan. Onneksi löytyi aina tie jonne väistää tai sanoin nopeasti, että meillä on kova kiire nyt.
kiitos, toivotaan että lähtee...:)
Ja lähdenkin nyt ulos!
Kyllä ainakin joidenkin piireissä on vanhempiakin.Kannattaa kysyä ja toki tarkoin selvittää,jos sopivaa vaikka löytyisi.Itsellä ei kokemusta,mutta olen kuullut,että on löytynyt ihan päteviä ja sitä kautta pitkä-aikaisiakin apulaisia.
Masennusta nähnyt syvältä.On hyvä neuvoa ja asettaa paineita silloin kun ihminen on sairas hän tuppaa ottamaan joka neuvosta pikkusen ohjeeksi ja paine kasvaa.Siinä apua pyytävä jo mainitsi nekin päivät,jona ei jaksa seisoa,eli ottaa patjan lattialle ja yrittää viihdyttää koira siinä.Nykyään tähänkin sairauteen on hyvät lääkkeet,mutta kun nekään eivät osu heti kohdilleen ja ennenkuin ne alkavat edes vaikuttaa vie oman aikansa ,sitten kun niitä vaihdellaan moneen kertaan apu vaan pitkittyy.Kyllä sinuna olisin valmis kokeilemaan tuota neuvoa 4-H neuvoa,ettei koirasi jää ulkopuolisia kontakteja vaille.Laita vaikka joku tuttu kyselemään,jollet saa itse aikaiseksi
Pieniä harjoituksia tehdään kyllä, siis yksittäisiä "temppuja" jotka koira osaa (istua, mennä maahan, kiertää ympäri selän takaa). En nyt sitten yritä mitään sen pitkäjänteisempää.
Välillä tulee tosiaan noita makaamispäiviä, mutta tänään oli vaihteeksi hyvä päivä. Ollaan ulkoiltu ehkä yhteensä kolme tuntia tänään ja nyt koira on rauhallinen ja nukkuu. Mutta joo, takapakkiakin varmaan taas tulee.
Ok, voisin yrittäää tarkistaa sitten täkäläisen tilanteen...
koirakin voi olla jonain pv:nä väsyneempi ja seuraavana taas tekee halukkaammin. Älä yhtään stressaa siitä, pääasia että oikeasti välität ja huolehdit sen perustarpeista, muu on hienoa plussaa.