Kaikille liikalihaville laitetaan ylipainon määrästä riippuva pakollinen vero joka pitää maksaa kuukausittain.
Näillä verorahoilla ostetaan sitten herkkuruokia kaikille alipainoisille.
Kaikista tulee terveitä ja normaalipainoisia :)
Näillä verorahoilla ostetaan sitten herkkuruokia kaikille alipainoisille.
Kaikista tulee terveitä ja normaalipainoisia :)
Vastaukset 19
Vanhimmat
Eli 100EUR sakko /kk per 1 ylikilo kaikille ylipainoisille henkilöille, jonka voi vaihtoehtoisesti suorittaa vankilassa erikoisruokavaliolla.
Alipainoisille kuuluu määrätä korillinen kaljaa viikonloppuisin ja pizzaa aina halutessa (tietysti kaikkia muita mielivaltaisia herkkuja valinnaisesti, jotta paino saadaan terveelliselle tasolle).
Tai jospa määrättäisiin alipainoisille salillakäyntiä painon kohottamiseksi? Lihasmassaa hankkimaan, sehän painaa tuplasti sen mitä läski :)
Painon sijasta tuijotettakoon rasvaprosenttia. Normaalipainoinen ihminen voi olla hyvinkin läskinen, mikäli ei omaa lihasmassaa nimeksikään. Ja se rasvan määrähän ihmisen terveyteen vaikuttaa, ei se kilomäärä mitä vaaka näyttää.
Kaikille anorektikoille laitetaan pakollinen vero jokaisesta kuukaudesta, jonka viettää sairaalassa pakkosyötössä yhteiskunnan varoin. Niillä kertyneillä veroilla maksetaan niiden nuorien ylipainoisten hoitoa, jotka jätetään anorektikoiden rinnalla hoitamatta. Silloin tartutaan todelliseen ongelmaan.
Laitetaanko myös masentuneet, skitsofreenikot, maanisdepressiiviset ja muut mielensairauksista kärsivät verolle? Vai etkö todellakaan tajua että anoreksia on sairaus? Minua suoraan sanottuna vituttaa kun ihmiset käyttävät anorektikkoa laihan ihmisen synonyyminä. Anorektikko on vakavasti sairas ihminen, eivätkä kaikki laihat sairasta anoreksiaa.
Etkö sinä siis tiedä että anoreksia on mielen sairaus, vai vihjaatko kirjoituksellasi siihen että ylipainoiset ovat mielestäsi päästään sairaita? Vai miksi vertaat anorektikkoa ylipainoiseen nuoreen?
Eivätkä ne ylipainoiset nuoret mitään verovaroilla kustannettua hoitoa kaipaa vaan vähemmän mäkkäriä ja enemmän liikuntaa. Vai millaista hoitoa heille pitäisi kustantaa? Läskileirejä jenkkilän tapaan?
Sinulla tässä nyt ei ole realistista ajatusta nähdä, että molempiin tapauksiin pitää puuttua yhtä raskaasta ajoissa, ei sitten kun ongelma leviää käsiin. Täällähän laihat aina sanovat, että ei kukaan normaali syö itseään lihavaksi. No ei syö ei. MIksi sitten lihomaan alkavia nuoria ei hoideta samoin kuin anorektikoita? MOlemmilla on vääristynyt kuva niin ruokaan kuin syömiseen ja lopulta itseensä, mutta lihovia nuoria ei oteta samalla lailla syyniin kuin laihtuvia. Ennaltaehkäisevä työ on sitä tärkeintä työtä. Terveydenhoitajilla käy alipainoisia punnituttamassa itseään, samoin pitää tehdä lihaville. Ja jos paino ei laske, niin samallla lailla hoitoon kuin alipainoinenkin.
Millä tavalla niitä lihavia nuoria sitten hoidettaisiin? Millä tavalla vääristynyt heidän suhteensa ruokaan on?
Kyllä se valitettavat tosiasia on se, että nuoret lihovat sokeripitoisten energiajuomien, kouluruoan karkilla korvaamisen, pikaruoan ja liikunnan puutteen vuoksi. Se on ongelma, mutta ei verrattavissa anoreksiaan tai muihin syömishäiriöihin, jotka vaativat oikeasti hoitoa. Vai eikö kellään ole mitään vastuuta itsestään? Verovaroilla pitäisi "hoitaa" teinejä, jotka eivät viitsi liikkua ja syövät roskaa.
Eli sinun mielestäsi nuorten ylipainoon ei pidä puuttua. Siinä tapauksessa on kaksinaamaista tulla tänne kitisemään lihavista mitään.
Nuorten ylipainoon tulee puuttua, mutta sitä ei pidä rinnastaa anoreksiaan joka on erittäin vakava sairaus. Vähän sama kuin vertailisit skitsofreniaa ja vitutusta. Samoin hoitokeinot ovat lievästi sanottuna erityyppiset, vai tarvitseeko ylipainoinen nuoriso psykiatrista apua?
En vähättele ylipaino-ongelmaa, mutta mielestäni se on ihan eri vakavuusluokan asia kuin anoreksia ja olen kyllästynyt näkemään jokaisessa lihavuuskeskustelussa anorektikko-termiä käytettävän laihan synonyyminä. Kuten useita kertoja on jo toistettu, anoreksia on mielen sairaus, ylipaino tavallisimmin ei ole. Ellei puhuta BED-potilaasta, jolloin ylipainoa on sitten jo reippaasti.
Nyt sinä et ymmärrä asiaa kauaskantoisesti. Useimman runsaasti ylipainoisen aikuisen taustalta löytyy paino-ongelmat, jotka ovat alkaneet jo nuoruudessa, yleensä lapsena. Jos siihen olisi puututtu jo ajoissa, eikä vain puhuttu, niin monen painon suunta olisi saatettu muuttaa jo ajoissa. Syömishäiriö kehittyy ylipainoiselle usein salakavalasti ja moni ei edes tajua sitä. Yhä useamman runsaasti ylipainoisen taustalta löytyy myös mielen häiriöitä, mutta ne valitettavan usein sivuutetaan.
Tänä päivänä terveydenhoitajat puuttuvat hanakasti laskevaan painoon ja tiedän tässäkin kunnassa monen käyvän säännöllisesti terveydenhoitajan vaakalla, että ei mennä alle hälyttävän rajan. Silti suurimmalla osalla ei ole hätäpäivää ja kyse on usein huomion hausta ja harva tarvitsee psykiatrista apua. Sen sijaan moni lihava nuori tarvitsisi edes sitä terveydenhoitajan tiukkaa puuttumista. Yhden tapauksen olen katsellut läheltä, jossa nuori suljetiin osastolle painon laskiessa liikaa, pakkoruokintaan. Yhtäkään ylipainoista nuorta en näissä tarkkailuissa ole nähnyt. Jos katsotaan koko maata, niin ylipainoisia nuoria on paljon enemmän kuin jo selkeästi anoreksiaa sairastavia nuoria. Niin ali- kuin ylipainoiset nuoret on laitettava samalle viivalle avun saannissa. Anoreksia tappaa nopeasti, lihavuutta seuraavat ongelmat vuosien päästä, mutta ovat ihan yhtä tappavia. Lihavuuteen perehtynyt lääkäri Kirsi Pietilä (keventäjät) onkin jossain haastattelussa todennut, että lihavuuden hoito on Suomessa ihan retuperällä. Niin se onkin. Se tärkein työ tehdään juuri siellä nuorten ja lasten parissa. Lapsi on vielä vanhempien vastuulla, mutta nuorta voi jo herätellä ottamaan vastuuta kehostaan. Sen ylipainoisen nuoren voi samalla lailla ottaa käymään säännöllisesti vaakassa ja jos paino nousee yli sallitun, eikä ruokavalio neuvonta mene perille, niin sitten pakkolaihdutetaan. Moni nuori herääkin tässä vaiheessa. Minä väitän, että se maksaisi itseään takaisin vuosien saatossa. Mutta Suomessa ei ole koskaan arvostettu ennaltaehkäisevää työtä juuri missään asiassa, mutta sitten ihmetellään, kun kaikki leviää käsiin.
Kaikille laskettelua, salibandyä, juoksemista yms. vammauttavia ja kuluttavia lajeja harrastaville määrätään myös kuukausittainen vero esim. 100 euroa juostusta kilometristä. He kuormittavat taloutta ravaamalla lääkärillä, olemalla poissa töistä, joutumalla kalliisiin leikkauksiin... Kerätyillä rahoilla kustannetaan kaikille ylipainoisille ylimääräisiä lomapäiviä. Kaikista tulee tervenivelisiä ja "sairas"poissaolot vähenevät.
Siellä taas läski yrittää vinkua että liikuntaa harrastavat ne vasta saikkupäiviä pitävätkin :D Mene lenkille äläkä vikise, ei se sen vaarallisempaa ole kuin sohvannurkassa sipsien mässyttäminenkään.
lapsille aina sanotaan, että tyhmä on se joka toista haukkuu, joten pätee kai läskiksi nimittelyynkin. Mutta siis, kuntoaan voi hoitaa muutenkin kuin harrastamalla lajeja, joissa loukkantumiriski on huomattavasti korkeampi. Silloin vakutuusmaksutkin pitää olla huomattavasti korkeammat. Ihan turha kitistä lihavien leikkausten maksamista, kun kuitenkin jokainen käyttää omiin tarpeisiinsa yhteiskunnan varoja tilanteen niin vaatiessa. Kyllä leikkuupöydillä makaa joka vuosi rinteissä kinttunsa rikkoneita. Jos sitä tekee puhtaasti kuntoilu mielessä, niin kävelykin auttaa ja harvemmin päätyy leikkauspöydälle. Että semmosta saivartelua vastavuoroisesti.
Ikäväksesi täytyy kertoa, että olen normaalipainoinen enkä erityisemmin pidä sipseistä. Sohvalla sen sijaan kyllä viihdyn. Ihan omassa työyhteisössä olen huomannut urheiluharrastuksen vammauttavan vaikutuksen. Ylipainoisten sen sijaan en ole havainnut tarvtsevan saikkua kuin ehkä kerran vuodessa pari päivää flunssan takia. Himoliikkujat myös tarvitsevat vapaata töistä maratoneja ja muita kilpailuja tai turnausreissuja varten. (Vapaa on toki palkatonta, mutta vaatii töiden järjestelya muiden vahingoksi.) Ylipainoisten en ole koskaan kuullut pyytäneen syömisvapaata. Monet ylipainoiset sitä paitsi kävelevät tai pyöräilevät työmatkansa ja kantavat kauppakassit kotin kävellen. Urheilijat sen sijaan ajavat autolla mahdollisimman lähelle hiihtolatua tai kuntosalia. Erona vielä se, että urheilijat terrorisoivat lähiympäristöä retostelemalla suorituksillaan, ylipainoiset eivät mesoa ja vaadi kaikkia tekemään samoin kuin he. Sinänsä minulla ei tietenkään ole mitään liikuntaa vastaan, mutta järjen käyttö ja muiden huomioiminen lienee siinäkin sallittua.
Miksi pitää aina vetää ääripäät esiin? Et sitten ole huomannut niitä normaalipainoisia, jotka harrastavat normaaleja lajeja? Niitä jotka eivät kilpaile, eivätkä katko koipiaan extremelajien parissa? Heitä taitaa kuitenkin olla huomattavasti enemmän kuin niitä maratonille treenaavia.
Jotenkin ärsyttää tämä ainainen ääripäiden vastakkain asettaminen. Ylipainoisista puhuttaessa lyödään heti pöytään "urheiluhullu-anorektikko-itufasisti"-kortti, ikäänkuin lölleröisen sohvaperunan ja askeettinatsin välillä ei muuta olisi. Normaalipainoisia, normaalisti liikkuvia ihmisiäkin kun on olemassa, itse ainakin ajattelisin sen olevan ihannetila, noin terveyttä ajatellen.
Miksi mä en tunne yhtäkään juoksemisen tai salibandyn parissa vammautunutta? Mikähän sinusta sitten olisi sellainen turvallinen laji? Jääkaappihiippailu tai karkkihyllyvaellus?
Siksi, koska täällä vedetään aina vain ääripäät esille ja yleensä normaalipainoisten toimesta.
Googlettamalla löysin esim. täältä http://www.health.fi/tapaturma/liikuntatapaturmat.html selkokielistä tietoa siitä, etten ole kokenut, nähnyt ja kuullut aivan väärin. Pointtinani oli, että liikunnan himoharrastajat eivät välttämättä ole yhteiskunnalle edullisempia kuin lihavat. Siitähän tämä ketju alkunsa sai, kun joku ehdotti läskiveroa.
Tunnen ihmisiä, jotka ovat nimenomaan liikuntaharrastuksessa vammautuneet ja joutuneet pitämään sairaslomaa tai joutuneet leikkaukseen, jonka jälkeen niin ikään tarvitaan sairaslomaa. Työpaikalla kaikki sairaslomat aiheuttavat järjestelyjä, jotka eivät miellytä niitä, jotka työt tekevät. Ilkeänä ihmisenä toisen työvuoroa tehdessäni suhtaudun myötämielisemmin henkilöön, joka potee flunssaa 40 asteen kuumeessa kuin salibandyssä nivelsiteensä niukauttaneeseen. Ne muutamat silmämääräisesti arvioiden ylipainoiset, joita työyhteisössäni on, eivät koskaan ole tarvinneet syömislomaa tai jääneet kutsujen jälkeen potemaan nyrjähtänyttä mahalaukkua. He eivät kerro suureen ääneen menneistä ja tulevista ruuanlaitoistaan ja vaadi muilta ihailua, kun osaavat syödä niin hyvin. Muutamalla urheilijalla sen sijaan on harrastuksensa suhteen vastaavia tapoja.
Liikunta on mielestäni ehdottomasti terveellisempää kuin ylensyöminen. Kohtuus molemmissa on parasta kaikille. Suurin osa ihmisistä on kohtuullisen normaalipainoisia ja maltillisesti liikkuvia. Heissä ei ole tämän asian suhteen mitään mielenkiintoista. Siksi heistä kannattaa puhua muissa asiayhteyksissä.
Tuollainen verotus johtaa siihen, että jokainen sairaalloisen lihava ihminen masentuu. Siitä taas seuraa lisää mässäilyä ja masentumista. Lopulta masentunut läski päätyy sairaalahoitoon mielenterveyden romahdettua ja siitä vasta isot kustannukset tulevat. Hoito on kallista ja koska sitä ei kuitenkaan nyky-yhteiskunnassa jatketa tarpeeksi pitkään, vaan potilas laitetaan kotihoitoon, jossa hän masentuu vain lisää, niin ennepitkää hänestä tulee työkyvyttömyyseläkeläinen. Loppuikänsä hän viettää siis eläkkeellä kokonaan valtion kustannuksella entistä lihavampana ja sairaampana.
Niin, tuollainen isoveli valvoo menettely on tietysti yksi tapa, mutta sopiikohan se enää moderniin yhteiskuntaan ? Siinä mielessä totalitaristinen menettely voi osua omaan nilkkaan, että tuolla tavalla myös muut terveyttä pilaavat seikat pitää asettaa vastaavasti verolle. Tähän kuuluvat tupakoitsijat. Heidän veronsa pitää olla suurempi kuin lihavuusveron, koska terveysriskit ovat suuremmat. Samoin alkoholin käyttäjille pitäisi olla vero. Myös liikkumattomat pitäisi pistää verolle. Onhan näitä ryhmiä, joihin totalitaristinen valtiovalta voisi puuttua käytännössä estämällä ihmisten vapauden valita.