Olemme olleet rakkaani kanssa yhdessä 13 vuotta.
Näihin vuosiin on mahtunut kaikenlaista, niin hyviä kun huonoja hetkiä, luonnollisesti. Jotenkin vaan, mitä kauemmin olemme sitkeästi yhdessä pysyneet, sitä paremmalle on tuntunut. Joskus vuosia sitten olin varma, että olin tehnyt virheen ja mietin muutaman kuukauden eroa. Ihan tosissani, silloin tuntui, ettei ole muuta vaihtoehtoa, oli vain paha olla. Rakastettiin, vihattiin..
Nyt, tässä jo parin vuoden ajan on ollut niin seesteistä ja rakkauden täyteistä, ei enää minkään näköisiä kinasteluja. Ihmettelen, kuinka paljon rakastankaan miestäni ja kuinka hän minua. Kuinka yhteen olemme nivoutuneet. Kuinka tuntee toisen ja rakastaa, on oppinut rakastaa niitäkin asioita, jotka joskus ärsytti.
Olen kiitollinen ja onnellinen, että olemme yhdessä selvinneet nämä vuodet, vastoinkäymisistä huolimatta. En koskaan lähtenyt ja jättänyt vaikkei joskus muuta tietä tuntunut olevan, onneksi.
Nyt elämä on kuin olisimme suhteen alkutaipaleella, rakastavia katseita, toisen arvostamista, ihastumista, ikävöintiä.. Erona ja rikkautena on syvä kiintymys ja rakkaus, vuosien varrella koetustenkin kautta kasvanut rakkaus. Olen niin rakastettu ja onnellinen, onnellinen, siitä, että olemme aina vain yhdessä :)
Tätä en olisi joskus uskonut, vain haaveillut!
Tsemppiä ja onnea kaikille rakkauteen :)
Näihin vuosiin on mahtunut kaikenlaista, niin hyviä kun huonoja hetkiä, luonnollisesti. Jotenkin vaan, mitä kauemmin olemme sitkeästi yhdessä pysyneet, sitä paremmalle on tuntunut. Joskus vuosia sitten olin varma, että olin tehnyt virheen ja mietin muutaman kuukauden eroa. Ihan tosissani, silloin tuntui, ettei ole muuta vaihtoehtoa, oli vain paha olla. Rakastettiin, vihattiin..
Nyt, tässä jo parin vuoden ajan on ollut niin seesteistä ja rakkauden täyteistä, ei enää minkään näköisiä kinasteluja. Ihmettelen, kuinka paljon rakastankaan miestäni ja kuinka hän minua. Kuinka yhteen olemme nivoutuneet. Kuinka tuntee toisen ja rakastaa, on oppinut rakastaa niitäkin asioita, jotka joskus ärsytti.
Olen kiitollinen ja onnellinen, että olemme yhdessä selvinneet nämä vuodet, vastoinkäymisistä huolimatta. En koskaan lähtenyt ja jättänyt vaikkei joskus muuta tietä tuntunut olevan, onneksi.
Nyt elämä on kuin olisimme suhteen alkutaipaleella, rakastavia katseita, toisen arvostamista, ihastumista, ikävöintiä.. Erona ja rikkautena on syvä kiintymys ja rakkaus, vuosien varrella koetustenkin kautta kasvanut rakkaus. Olen niin rakastettu ja onnellinen, onnellinen, siitä, että olemme aina vain yhdessä :)
Tätä en olisi joskus uskonut, vain haaveillut!
Tsemppiä ja onnea kaikille rakkauteen :)
Vastaukset 4
Vanhimmat
aikaan toinen mokoma. Kerro sitten eli vuonna 05/01/2024. Palataan asiaan tuolloin. Jos edelleen olet samaa mieltä, okey. Mutta silloinkin taival on vasta puolivälissä. Annan sinulle vihjeen tuleville vuosille- löydä ystävä miehestäsi.
Aina näitä suhteessaan epäonnistuneita pessimistejä löytyy ensimmäiseksi,
nauttikaa rakkaudesta älkää turhia stressailko! Avioerotilastot karua luettavaa, joten yli 10v suhteelta aika hyvin!
epäonnistunut, vaan onnistunut pitkässä suhteessani- 28 vuotta. Puhun kokemuksesta. Seuraa perässä viikari :)
Onhan tuo noinkin. Kuka mitäkin parisuhteelta odottaa sitte loppujenlopuksi -tuota rakastumisen tunteen säilymistä?
En kyllä voi sanoa olevani rakastunut mieheeni -tuntuisi lähinnä naurettavalta tavoitella sitä alkuajan kiihkoa :)). Mieheni on tällä hetkellä elämäni tärkein ihminen ja arkeni jakaja. Tulemme hyvin toimeen keskenämme. En halua jakaa kaikkea hänen kanssaan ja vastoinkäymisten myötä pystyn nyt hengittämään :). Tässä on vähän nyt haettu tätä tilaa itselle ja omille tarpeille. Kaiken ei tarvitse olla yhteistä. Vaikka kaikki onkin hyvin, kaipaan silti joskus jotakin sellaista jota en itse oikein osaa sanoa. Haluaisin vain elää pari vuotta niin, että elämäni ei olisi sidottu mihinkään eikä kukaan kyselisi mitä olen tekemässä ja miksi...:))
Sitä kohti menen -se saattaa olla joskus mahdollista.