Hei! Ajattelin kirjoittaa tänne lähinnä terapiamielessä, mutta vertaistuki on tervetullutta, jos jollain sattuu olemaan samanlaisia kokemuksia. :) Ongelmani on siis hypokondria. Olen kärsinyt siitä niin kauan kuin muistan, jo lapsena, joskus enemmän toisinaan vähemmän. Vallitseva stressitilanne vaikuttaa oireiluun paljon. Jos olen suht stressivapaa eiv't ajatukset pyöri itsensä tarkkailun ympärillä niin paljon (jos ollenkaan) kuin stressaantuneena.
Toisaalta päädyn myös herkästi noidankehään. Stressaannun, huomaan jonkin "oireen" ja huolestun siitä, jolloin stressi totta kai myöskin kasvaa. Ja koska stressikin ilmenee minulla usein juuri fyysisinä oireina (päänsärky, vatsavaivat, niskavaivat yms.) saa luulotautisuutenkin siitä mukavasti tuulta alleen.
Uusimpana oireena on ilmestynyt tinnitus. Epäilen sen olevan psykosomaattista sillä äänet vaihtelevat ja niin vaihtelee sekin kumpi korva soi. Jos yhdestä äänestä pääsen eroon, niin ilmestyy toinen. Tämä kaikki lähti liikkeelle siitä kun luin hieman yli vuosi sitten hyvin ahdistavan lehtijutun tinnitukseen liittyen. Valtava virhe. Siitä lähtien elämä on ollut lähes jatkuvaa kuulontarkkailua ja pelkoa siitä, että tinnitus pahenee. Ja paheneehan se, kun sitä koko ajan miettii. Niinä aikoina, kun ajatukset ovat muualla ei sitä edes huomaa tai se katoaa kokonaan.
Tinnituksesta seurasi sitten kylkiäisenä vielä äänienkin pelko ja jonkinasteinen ääniyliherkkyyskin, kun pelkään suurin piirtein kaikkia hiemankin kovempia ääniä ja sitä että ne pahentavat korvien soimista. Ahdistun jopa tv:tä katsoessani, jos niissä tapahtuu jotain mihin liittyy räjähdys tai muu pamaus. Ja kyllä, tiedostan pelkoni olevan liioiteltua, mutta ahdistukselle ei vaan voi mitään. Ja siitä seuraa sitten taas kuulon tarkkailua ja joko aiemman äänen paheneminen tai uuden äänen ilmaantuminen.
Että tällaisia ongelmia minulla. Kaikista hassuintahan tässä on se, että tajuan olevani hysteerinen, mutta en kuitenkaan voi tilanteelle mitään. Järki ei vain riitä kun tunteet ottavat ylivallan.
Toisaalta päädyn myös herkästi noidankehään. Stressaannun, huomaan jonkin "oireen" ja huolestun siitä, jolloin stressi totta kai myöskin kasvaa. Ja koska stressikin ilmenee minulla usein juuri fyysisinä oireina (päänsärky, vatsavaivat, niskavaivat yms.) saa luulotautisuutenkin siitä mukavasti tuulta alleen.
Uusimpana oireena on ilmestynyt tinnitus. Epäilen sen olevan psykosomaattista sillä äänet vaihtelevat ja niin vaihtelee sekin kumpi korva soi. Jos yhdestä äänestä pääsen eroon, niin ilmestyy toinen. Tämä kaikki lähti liikkeelle siitä kun luin hieman yli vuosi sitten hyvin ahdistavan lehtijutun tinnitukseen liittyen. Valtava virhe. Siitä lähtien elämä on ollut lähes jatkuvaa kuulontarkkailua ja pelkoa siitä, että tinnitus pahenee. Ja paheneehan se, kun sitä koko ajan miettii. Niinä aikoina, kun ajatukset ovat muualla ei sitä edes huomaa tai se katoaa kokonaan.
Tinnituksesta seurasi sitten kylkiäisenä vielä äänienkin pelko ja jonkinasteinen ääniyliherkkyyskin, kun pelkään suurin piirtein kaikkia hiemankin kovempia ääniä ja sitä että ne pahentavat korvien soimista. Ahdistun jopa tv:tä katsoessani, jos niissä tapahtuu jotain mihin liittyy räjähdys tai muu pamaus. Ja kyllä, tiedostan pelkoni olevan liioiteltua, mutta ahdistukselle ei vaan voi mitään. Ja siitä seuraa sitten taas kuulon tarkkailua ja joko aiemman äänen paheneminen tai uuden äänen ilmaantuminen.
Että tällaisia ongelmia minulla. Kaikista hassuintahan tässä on se, että tajuan olevani hysteerinen, mutta en kuitenkaan voi tilanteelle mitään. Järki ei vain riitä kun tunteet ottavat ylivallan.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Tuleepa mieleen ensin poissulkututkimukset ihan fyysisten vaivojen osalta. Loppupelit sitten muuta osastoa. Eli, päänsärylle on monia syitä, vatsavaivoillekin, vaikka olisivat sitten toiminnallisia,eikä vakavaa. Tinnitukselle myöskin löytyy fyysisiä syitä. Joten josko päänsärkypäiväkirjaa pitämään...milloin tulee, mistä kenties.
Tinnituksen kanssa korvalääkärille. Sitä varten ovat siellä. Ja sitten kun mitään ei löydy toistuvista tutkimuksista huolimatta, sitten psykan juttusille. Mutta eihän noita vaivoja kannata sitten itse hypokondrian tiliin laittaa -ainakaan lääkärille mennessä, muuten laittavat kaikki vaivat oitis nupin tiliin. On kyllä nähty. ELi, oikeata vaivaa valittamaan ja unohtaa siksi aikaa luulotaudit - ja kattelee tilannetta sitten uudestaan.