mulle enää. En vaan tiedä miksi, kun en ainakaan tiedä sinua loukanneeni mitenkään, jollei sitten välittäminen ole sitä.
Olen jatkossa hiljaa. En kysy enää mitään. Poistan myös numerosi, jotta en vahingossakaan ota sinuun yhteyttä.
"Ehkä on parempi että ollaan kavereita" tyyppiset ilmaisut luen jatkossa seuraavasti: "en halua olla kanssasi missään tekemisissä".
Anteeksi, etten ymmärtänyt!
Olen jatkossa hiljaa. En kysy enää mitään. Poistan myös numerosi, jotta en vahingossakaan ota sinuun yhteyttä.
"Ehkä on parempi että ollaan kavereita" tyyppiset ilmaisut luen jatkossa seuraavasti: "en halua olla kanssasi missään tekemisissä".
Anteeksi, etten ymmärtänyt!
Vastaukset 8
Vanhimmat
Miinustit hänen viestinsä turhan takia koska se ei ollut minulta. Minä en enää kirjoita sinulle viestejä
koska osoitit ettei niillä ollut sinulle mitään merkitystä ja katkaisit yhteyden.
Hyvää Loppiaista.
Vaikka se oli vain miinus ja kuvaa negatiivista suhtautumista kirjoittajaan.
Aika mennä.
haluaa tuottaa pahaa mieltä tahallaan ? Tsemppiä sulle.
joka niin petynyt on. Hyvää yötä joka tapauksessa!
En nyt sano että sinun tilanteessasi olisi näin mutta olkaapa naiset varovaisia tämän "hankalasti tavoitettava"- leikin kanssa.
Saatan olla hieman hidas tämmöisissä mutta itselläni ainakin lopahtaa kiinnostus yksipuoliseen yhteydenottoon.
Muutama hyvin hämmentäväkin tilanne on ollut kuten yksi tyttö keskusteli mielellään kanssani ja mielellään tapasikin minut mutta minä olin aina se joka otti ensin yhteyttä. Toisaalta tuli "viestiä" että olis ihan kiva viettää aikaa yhdessä ja taas se yksipuolisuus viestittää mielestäni että ei haluaisi olla...
Voi olla että olen menettänyt parisuhteen tai pari kun en ole osannut tulkita oikein mutta muistakaa arvon neidit, me miehet emme osaa lukea ajatuksia.
Anteeksi ap. että tuli tähän tämmöinen vuodatus, meni hieman offtopiciksi.
Mut toivottavasti asiasi menevät hyvin
Minä en oikein ymmärrä tätä vaikeasti tavoiteltavaa. Kuulee näitä juttuja naisystävliltä, että nyt en ota yhteyttä, annetaan miehen odotella jne. Jos toisesta tykkää, niin eikös se ole ihan luontevaa otella yhtyttä eikä miettiä onko nyt kenen vuoro ja olematta silti liian tyrkky. Tietysti jos toinen osapuoli yksipuolisesti ehdottelee tapaamisia ja vastapuoli ei innostu ajatukesesta, niin tokihan sen viestin ymmärtää. Eihän sitä nyt halua toiselle olla rasitteeksi ja mielestäni pitää ottaa huomioon myös se toinen osapuoli. Minusta ihan fiksua. Luontevaa viestitelyä ja yhteydenottoja. No, olenkin jo siinä iässä, että "leikit" on takana ja haluaa suoraa ja reilua kommunikointia.
ilmaisemaan tälle henkilölle omat tunteeni ja hän halusi pysyä kaverina. Nyt ei kuitenkaan enää puhu minulle, vaikka olen hänelle yrittänyt puhua ihan tavallisia asioita. Olen pitänyt tästä miehestä muutenkin, ennenkuin roihahti. ehkä olenkin surullinen enemmän sen takia, että hän on ilmeisesti erilainen kuin millaisena häntä olen pitänyt.
Vaikeasti tavoiteltavan leikkiminen on sellaista, joka menee oman ajatukseni ulkopuolelle ihan täysin. Joko kiinnostaa tai sitten ei. Flirttaileminen ja sen pitkälle vieminen on toki eri asia, mutta siinä saa olla aika varovainen, jos ei henkilöä oikeasti tunne kunnolla, eikä ole oikeasti kiinnostunut.
Tunteilla ei saa leikkiä.
On ikävää olla "aina" se yhteyttä ottava osapuoli. Ystävyys kestää itselläni ainakin sellaisen, mutta rakkaus ei. Kai se rakkauskin saattaisi kestää, kun nyt edes pääsisi alkuun, eikä jää sille kaveriasteelle.
Täämä surun aiheuttama ei kuitenkaan enää tästä taida muuttua, kun en ainakaan itse enää voi yhteyttä ottaa. Alkaa pian sanoa ahdistelijaksi.
Minulla on samanlainen kokemus, tosin hieman rajumpi siinä vaiheessa kun tunteeni ilmaisin.
Olimme todella hyviä kavereita. Tykkäämistä oli ainakin minun puolella aina jonkinverran, semmoista viatonta ja jota ei oikein voi päätellä romanttiseksi vai pelkäksi läheiseksi ystävyydeksi.
Tunteet kuitenkin roihahti siinä ajanmittaan. Tilanne oli pe******ä koska ystäväni seurusteli silloin enkä tietenkään halunnut varattua vikitellä tms. Harkitsin jopa ystävyyden "katkaisua", sellaista epämääräistä etääntymistä mutta ei se onnistunut ja varmaankin olisi ollut outoa noin vain selittämättä häipyä niin
tiiviistä kaveruudesta.
Päätin sitten että jos kysyy niin kerron. Ehkä tunteet sitten paistoi sen verran läpi että hän kysyi, minä vastasin ympäripyöreästi mutta en jättänyt mitään arvalujen varaan. Kaveri sanaakaan sanomatta lähti pois ja myöhemmin kun yritin olla yhteydessä tuli selväksi että olen ennemminkin vihattu kuin rakastettu hänen silmissään, kai koki itsensä petetyksi tms., kuka tietää.
Noh, nykyisin olemme ihan ok, väleissä moikataan kun tavataan.
Osaisinpä neuvoa tai auttaa sinua mutta kokemukseni ei opettanut minulle että miten olisi tullut toimia. Toisaalta eihän järki ja tunteet kulje kovin usein käsikädessä.
Vaikka tarinani loppu tulos olikin että sankari jäi ilman tyttöä puhuttuaan suoraan, suosittelisin avoimuutta kommunikointia. Sinä olet tehnyt osasi joten tsemppiä ja onnea :)