Vuosien jälkeen, kaiken maailman turhan räpeltämisen ja taivaanrannan maalaamisen jälkeen olen saanut LOISTAVAN työpaikan - en edes ymmärrä miksi, sattumien ja hetkellisen piristymisen seurauksena.
Kertokaa, onko mahdollista vain teeskennellä normaalia niin kauan, että vakiinnutan asemani työyhteisössä. Tilaisuus on niin uskomattoman hieno, vastaa kaikkien näiden vuosien jälkeen koulutustani jne.
Nyt vain pelkään, että mokaan koko homman.
Voisiko olla niin, että ihmiset yleensäkin teeskentelevät - itse olen hirveän herkkä ja tunteellinen, en saisi palavereissa ääntä kuuluville, kahvikuppineuroosi estää kahvinjuonnin jne. punastun herkästi jne.
Ovatko kaikki myynti ja markkinointialan heput niin kovia ja rempseitä vai esittävätkö vain...???
Itse olin 20-kymppisenä kaikkitietävä, supliikkikaveri joka meni eikä meinasi, oli naisten suosiossa ja nyt 40-kymppisenä olen vain varjo ja kalpea onneton kaveri...miksi ihmeessä. No takana on avioero ja monia muita nöyryytyksiä. Miten ihminen voikin olla näin epävarma itsestään - vain silloin, kun otan alkoholia ja menen ravintolaan, löydän sen vanhan Jarin, joka menestyy ja on itsevarma.
Mutta sitä kestää vain joitain tunteja - sitten todellisuus taas palautuu. Elämä on joskus aika vaikeaa...miksi juuri nyt on niin masentava olo, vaikka pitäisi olla iloinen uudesta työpaikasta ja mahdollisuudesta. Maksaisin MITÄ TAHANSA jos saisin olla normaali kaveri - ilman tätä suunnatonta herkkyyttä ja tunteellisuutta.
Kertokaa, onko mahdollista vain teeskennellä normaalia niin kauan, että vakiinnutan asemani työyhteisössä. Tilaisuus on niin uskomattoman hieno, vastaa kaikkien näiden vuosien jälkeen koulutustani jne.
Nyt vain pelkään, että mokaan koko homman.
Voisiko olla niin, että ihmiset yleensäkin teeskentelevät - itse olen hirveän herkkä ja tunteellinen, en saisi palavereissa ääntä kuuluville, kahvikuppineuroosi estää kahvinjuonnin jne. punastun herkästi jne.
Ovatko kaikki myynti ja markkinointialan heput niin kovia ja rempseitä vai esittävätkö vain...???
Itse olin 20-kymppisenä kaikkitietävä, supliikkikaveri joka meni eikä meinasi, oli naisten suosiossa ja nyt 40-kymppisenä olen vain varjo ja kalpea onneton kaveri...miksi ihmeessä. No takana on avioero ja monia muita nöyryytyksiä. Miten ihminen voikin olla näin epävarma itsestään - vain silloin, kun otan alkoholia ja menen ravintolaan, löydän sen vanhan Jarin, joka menestyy ja on itsevarma.
Mutta sitä kestää vain joitain tunteja - sitten todellisuus taas palautuu. Elämä on joskus aika vaikeaa...miksi juuri nyt on niin masentava olo, vaikka pitäisi olla iloinen uudesta työpaikasta ja mahdollisuudesta. Maksaisin MITÄ TAHANSA jos saisin olla normaali kaveri - ilman tätä suunnatonta herkkyyttä ja tunteellisuutta.
Vastaukset 4
Vanhimmat
"Itse olin 20-kymppisenä kaikkitietävä, supliikkikaveri joka meni eikä meinasi, oli naisten suosiossa ja nyt 40-kymppisenä olen vain varjo ja kalpea onneton kaveri...miksi ihmeessä"
Älä huoli, minä olen nyt 20-kymppisenä varjo ja kalpea onneton kaveri. Nelikymppisenä luultavasti kuollut. Näin se maailma pyörii.
Äh, 20-kymppisenä... siis, 20-vuotiaana.
Onnea työpaikasta! Ihan varmasti pärjäät. Ei se ole teeskentelyä, jos et avaa sisintäsi työyhteisölle. Minusta kaikkitietävät supliikkikaverit, übermarkkinahenkiset ja kukkopojat ovat ärsyttäviä ja aiheuttavat lähinnä vastareaktion. Voisiko olla, että tuot herkkänä tyyppinä työyhteisöön uutta näkökulmaa, joka vain rikastaa sitä? Ne valitsivat sinut, eivätkä sitä rempseää kaikkitietävää, joka tuskin pystyy edes myöntämään, saati sitten oppimaan virheistään. Et sitten juo kahvia, jos punastut niin mitä sitten, ja olen huomannut, että jos hiljainen mies alkaa puhua, niin muut hiljenevät kuuntelemaan. Tsemppiä!
Herkkyys ja tunteellisuus ovat hyviä asioita! :) Ne ovat vahvuuksia, eivät heikkouksia. Hyväksy vain itsesi tuollaisena kuin olet. Uusi työpaikka varmasti jännittää ja itsellänikin uudet tilanteet joskus laukaisevat masennuksen, vaikka uusi asia olisikin positiivinen. Mene vain rohkeasti omana itsenäsi työpaikalle, äläkä esitä mitään mitä et ole. Työyhteisössä saakin olla monenlaisia ihmisiä, kaikkien ei tarvitse olla samanlaisia.