onko mulla asperger, vai sen piirteitä, kenties narsisti vai olenko muuten vain antisosiaalinen ja friikki?
lapsena olin ujo ja hiljainen, sisäänpäin kääntynyt ja mua kiusattiin sen takia. olin myös aikuismainen koko ala-asteen ajan. olin lahjakas äidinkielessä ja kuviksessa, en kuitenkaan mikään ylivertainen.
nykypäivä:
- edelleen ujo ja hiljainen,
- kiinnostun helposti erikoisista asioista kuten avaruus, historia, oudot ilmiöt ja imen niistä valtavasti tietoa.
- en pidä siitä että minuun kosketaan: tämä ei vaikuta parisuhteeseen, mutta yllättävät kosketukset saavat minut säikähtämään.
- kosketusherkkyys koskee myös kaikkea mielestäni epämiellyttävää; en voi sietää jos joudun etenkin sormillani koskemaan johonkin tahmeaan,limaiseen tms. esim pitsaa en voi syödä käsin, en voisi ottaa
kesällä perhosta sormelleni jne.
- en siedä epäjärjestystä. asuntoni on lähes aina siisti ja tavarat tietyissä paikoissa. tavaroita en keräile, vaan ennemminkin heitän kaiken turhan pois ettei paikat ole täynnä tavaraa.
- puhuessani ihmisten kanssa, minun on vaikea tietää mihin minun pitäisi katsoa. en ole ennemmin osannut katsoa suoraan silmiin mutta olen "väkisin" sitä opetellut ja nykyään mulle on sanottu että tuijotan puhuessani.
katsekontakti ei tule luontevasti paitsi ihan kaikista läheisimpien ystävien kanssa
-huomaan tuijottavani johonkin tyhjään ajattelematta mitään (tätä on kai silti kaikilla välillä?)
- matkiminen/mallioppiminen: seuraan muiden ihmisten puuhia, ilmeitä, eleitä, puhetyyliä yms ja otan niistä mieleiseni tavat käyttöön itselleni jos suinkin mahdollista. sanat tarttuvat varmasti kaikille helpostikin käyttöön, mutta esim. nauru, kävelytyyli, hiustyyli tms "tarttuvat" minuun.
mikä sitten on minua itseäni, jos matkin muita?
-eniten mua kuitenkin vaivaa rutiinien tarve ja muutosten olematon sietokyky. osaan joustaa tilanteissa, joissa tiedän että muutoksia tulee jatkuvasti, esim työpaikalla.
mutta nopeat tilanteet, jotka eivät menekään kuin olen ne etukäteen kaavaillut, voivat saada minut suuttumaan, ärsyyntymään, itkemään tai jopa raivoisaksi. tämän voi aiheuttaa pienikin asia, esim. kesällä menimme ystävieni kanssa uimaan n. 100km:n päähän. minä ajoin. olin ajatellut, että ajamme suoraan uimarannalle. matkalla yksi ystävistäni sanoi että käydään samalla kaupoissa ja sai muut innostumaan asiasta. asia ei mennyt kuten olin odottanut ja minä suutuin ystävilleni ja sanoin että ei mennä.
vastaavissa tilanteisa osaan kuitenkin yleensä aika hyvin hillitä itseni, ja koetan selvitytyä tilanteista siten, että mietin asian uudelleen; mikä voisi olla pahinta mitä tilanteessa tapahtuu, miten se voisi mennä.
en tiedä mitä kaikkia minulla näistä on ollut jo lapsena. koetin joskus sanoa äidilleni että epäilen itsessäni olevan jotain aspergeriin viittaava, mutta hän sanio että ihmiset vain käsittelevät asioita eri tavaoin ja että olen vain herkkä. onkohan hän oikeassa.
mitään diagnoosia en tule tarvitsemaan, mutta tietoa kaipaan..
lapsena olin ujo ja hiljainen, sisäänpäin kääntynyt ja mua kiusattiin sen takia. olin myös aikuismainen koko ala-asteen ajan. olin lahjakas äidinkielessä ja kuviksessa, en kuitenkaan mikään ylivertainen.
nykypäivä:
- edelleen ujo ja hiljainen,
- kiinnostun helposti erikoisista asioista kuten avaruus, historia, oudot ilmiöt ja imen niistä valtavasti tietoa.
- en pidä siitä että minuun kosketaan: tämä ei vaikuta parisuhteeseen, mutta yllättävät kosketukset saavat minut säikähtämään.
- kosketusherkkyys koskee myös kaikkea mielestäni epämiellyttävää; en voi sietää jos joudun etenkin sormillani koskemaan johonkin tahmeaan,limaiseen tms. esim pitsaa en voi syödä käsin, en voisi ottaa
kesällä perhosta sormelleni jne.
- en siedä epäjärjestystä. asuntoni on lähes aina siisti ja tavarat tietyissä paikoissa. tavaroita en keräile, vaan ennemminkin heitän kaiken turhan pois ettei paikat ole täynnä tavaraa.
- puhuessani ihmisten kanssa, minun on vaikea tietää mihin minun pitäisi katsoa. en ole ennemmin osannut katsoa suoraan silmiin mutta olen "väkisin" sitä opetellut ja nykyään mulle on sanottu että tuijotan puhuessani.
katsekontakti ei tule luontevasti paitsi ihan kaikista läheisimpien ystävien kanssa
-huomaan tuijottavani johonkin tyhjään ajattelematta mitään (tätä on kai silti kaikilla välillä?)
- matkiminen/mallioppiminen: seuraan muiden ihmisten puuhia, ilmeitä, eleitä, puhetyyliä yms ja otan niistä mieleiseni tavat käyttöön itselleni jos suinkin mahdollista. sanat tarttuvat varmasti kaikille helpostikin käyttöön, mutta esim. nauru, kävelytyyli, hiustyyli tms "tarttuvat" minuun.
mikä sitten on minua itseäni, jos matkin muita?
-eniten mua kuitenkin vaivaa rutiinien tarve ja muutosten olematon sietokyky. osaan joustaa tilanteissa, joissa tiedän että muutoksia tulee jatkuvasti, esim työpaikalla.
mutta nopeat tilanteet, jotka eivät menekään kuin olen ne etukäteen kaavaillut, voivat saada minut suuttumaan, ärsyyntymään, itkemään tai jopa raivoisaksi. tämän voi aiheuttaa pienikin asia, esim. kesällä menimme ystävieni kanssa uimaan n. 100km:n päähän. minä ajoin. olin ajatellut, että ajamme suoraan uimarannalle. matkalla yksi ystävistäni sanoi että käydään samalla kaupoissa ja sai muut innostumaan asiasta. asia ei mennyt kuten olin odottanut ja minä suutuin ystävilleni ja sanoin että ei mennä.
vastaavissa tilanteisa osaan kuitenkin yleensä aika hyvin hillitä itseni, ja koetan selvitytyä tilanteista siten, että mietin asian uudelleen; mikä voisi olla pahinta mitä tilanteessa tapahtuu, miten se voisi mennä.
en tiedä mitä kaikkia minulla näistä on ollut jo lapsena. koetin joskus sanoa äidilleni että epäilen itsessäni olevan jotain aspergeriin viittaava, mutta hän sanio että ihmiset vain käsittelevät asioita eri tavaoin ja että olen vain herkkä. onkohan hän oikeassa.
mitään diagnoosia en tule tarvitsemaan, mutta tietoa kaipaan..
Vastaukset 7
Vanhimmat
Sinun kuvailemasi oireet tuntuvat kyllä aspergerilta. Itsellä hyvin paljon samanlaisia oireita niinkuin kuvasit. Sain diagnoosin itse tuossa n. vuosi sitten. En myöskään pidä siitä, jos joku tulee koskemaan minuun. Ja muutokset eivät myöskään ole kivoja. En osaa myöskään kunnolla katsekontaktia. Ahdistun, jos joku alkaa tuijottamaan. Kerran tuijotin takasin ja sain vastauksen. "Mitä sää tuijotat siinä" :D Huomaan myös joskus tuijottavan "tyhjyyteen". Olen myös hyvin impulsiivinen. Hermostun pienestäkin asiasta, jos joku ei mene tahtoni mukaan. Minulla ei ole oikeastaan yhtään ystäviä tai kavereita. Viihdyn hyvin yksin. Ei nyt muuta tule mieleen. :)
Samat on "oireet" itsellänikin ja olen as-PERSOONA. Ihmettelen vaan, mistä tuon narsismin tuohon alkuun repäisit. Eihän mikään luettelemassasi edes lähimainkaan viittaa narsistiseen käytökseen, päinvastoin.
se narsistinen tuli varmaan siitä kun suutun aika helposti ja jostain luin että aspergereilla on ataipumusta narsistisuuteen. en toki luulekaan olevani narsistinen.
myös mä viihdyn hyvin itsekseni, mutta mulla on myös muutama ystävä ja mieskin. :)
Hmmmm.. Taipumusta narsistisuuteen... Itse en ole tuollaiseen kuvaukseen kyllä törmännyt, vaikka olen paljon aiheesta lukenut. Netin mutu-keskusteluissa olen siihen törmännyt kylläkin.
Hyvinhän sulla on pullat uunissa. Minä en seurustelua osaa edes kuvitellakaan. :)
en mä tiä onko ne niin hyvin. nykyiselle miehelleni en ole kertonut näistä ongelmistani mitään ja likeö siinä syy ettei mene kovin hyvin.. mutta se onkin jo toinen tarina :)
mulla on sama, että kopioin muiden ilmeitä yms. etsin itseäni ja omaa tapaani ilmaista itseäni, ehkä sinäkin?
olen päinvastoin kuin sinä, sottapytty. minua ei häiritse sotku. se saattaa olla jopa kotoisaa. mikäs siinä jos joku pieni kasa on lattialla joka ei häiritse liikkumista, minulla on tärkeämpääkin ajateltavaa, se on mitätön ja turha "haitta"?
epäile olevani as-ihminen myös.. katsotaan, katsotaan, mitä diagnosoidaan...
Kuulostaa niin samalta kuin minun tilanteeni. Varasin lääkäri ajan jotta saisin tätä asiaa hoidettua ja saisin diagnoosin, jotta saisin elämäni raiteilleen. Lääkäri ei joko ymmärtänyt tästä asiasta tai sitten en osannut puhua hänelle mitään, kun olen niin hermostunut vieraiden ihmisten kanssa, joten hänen mielestään en täytä oireita. Osa syy siihen oli myös se että minä pärjään elämässä. Elämäni on silti ihan pirstaleinen ja se hajoaa kasaan hetkellä millä hyvänsä, täällä ei tunnu saavan apua ennen kuin kaikki on jo mennyt.
Toivon sinulle onnea tällä saralla jos rupeat sitä diagnoosia hakemaan.