haluaisit hänen kanssaan? Oletkotko tullut ajatelleeksi, että jos et anna hänen tutustua itseesi, ei sellaista yhteyttä kuin haluaisit ehkä pääse syntymään. Jokainen kuitenkin pyrkii suojelemaan itseään omalla tavallaan, eikä ole täysin avoin tuntemattomien tulla. Voi vaikuttaa ystävälliseltä ja vastaanottavaiselta, sisintään silti suojellen. Jos annat toisen nähdä jotakin itsestäsi, hänkin ehkä laskee suojamuuriaan.
Pakko lisätä tähän, että luonnollisesti tämä voi tapahtua vain toisen läsnäolossa, jossa kaikki aistit toimivat.
Pakko lisätä tähän, että luonnollisesti tämä voi tapahtua vain toisen läsnäolossa, jossa kaikki aistit toimivat.
Vastaukset 13
Vanhimmat
silloin, kun se olisi vielä ollut mahdollista, emme pystyneet keskustelemaan. Sanoittamattomat tunteet rakentuivat muuriksi, jonka vain katseet läpäisivät. Lopulta niin, ettei uskaltanut enää katsoakaan. Jotain yritettyäni tulin siihen tulokseen, että olen tulkinnut väärin ja halusin pois hänen läheisyydestään. Olen edelleen vihainen ja katkera - enkä ymmärrä miksi edes roikun täällä. Kaipaisin kai edelleen selitystä, mutta tapaamista ei ole helppo järjestää. Sen tiedän, etten tahdo viljellä tänne kauniita sanoja enää turhaan, ovat merkityksettömiä kaikille. Kaikki täällä on merkityksetöntä. Jos sattumalta tapaisimme, jättäisin tervehtimättä. Silmiin katsominen sattuisi. Sovittu tapaaminen olisi helpompaa, koska silloin tietäisin hänenkin ajatelleen minua. Tiedän kuitenkin, vaikken toivoisi, kaiken päättyvän siihen, että tämä viimeinenkin yhteys hiipuu. Ihanne kanssakäymiselle olisi se, että voisin tavata hänet muutaman kerran, uskaltaakseni ryhtyä niihin tekoihin, joihin varmuus hänen tunteistaan väistämättä johtaisi. En tahtoisi hänen tuntevan itseään avionrikkojaksi, vaan siirtymän tapahtuvan pidemmällä aikavälillä, jo ihmisten puheidenkin takia. Tilanteeni on sellainen, etten voi vain lähteä.
että näin hänet n. tunti ja kymmenen minuuttia sitten kaupungin itäpuolella liikennevaloissa, kääntymässä kaupunkiin päin..
navikaattori: Kuvailit melkeinpä sen, mitä mulle tapahtui yhden miehen kanssa. Toistaiseksi on vielä tervehditty kumminkin - älä sinäkään sentään jätä tervehtimättä, jos sen toisen kanssa haluat vielä lähentyä. Minäkään en toivo muuta kuin sitä, että saisin vielä hänen kanssaan kahden jutella kunnolla asiat ja ennenkaikkea tunteet selviksi, mutta kun tilaisuutta kahdenkeskiseen tapaamiseen ei tahdo enää tulla. Sen kuitenkin tiedän, että minä en uskalla sitä ehdottaa...
ei tarvitse miettiä turhia. Emme tule näkemään. Minä pidän siitä huolen. Kiitos sanoistasi. Tajusin mitä on jätettävä tekemättä. Olen ollut väärällä tiellä.
Minua et kumminkaan siellä liikennevaloissa nähnyt - en ole tuona päivänä liikkunut missään.
ollutkaan sulle tuo vastaus. Itsekseni höpöttelin, annoit vain aiheen. Olen nainen, ja toistaiseksi pidän enemmän miehistä. Tänks enivei
Ja tervehditte vastakin ja monta kertaa, sikäli kun hänestä riippuu ja sellainen näky on, että lähennytte enemmän, kaksi askelta eteenpäin yksi taakse tyylillä. Saavutatte suhteellisen olotilan, jossa kaikki voivat elää elämäänsä yhdessä ja erikseen. Pystytte kommunikoimaan ja aiheuttamaan toisillenne mielihyvää myös etänä ilman sanoja, kosketusta ja katsetta mutta niitäkin tulee riittämään. Teillä on paljon asiaa toisillenne ja fyysiset ja psyykkiset kykynne täydentävät toisiaan ja siitä hyötyvät muutkin. Sen kauemmaksi en näe, mutta tämä näkymä nyt
miten voit toista syyttää mainitsemistasi asioista, tunteistasi ?! :o
Minulleko vastasit tuolla tulevaisuuden näyllä?
siksi jäin jo pois ketjusta. Ole hyvä. Nyt menen lopullisesti.
Tiedänhän minä tuon. Yritän etsiä ne avaimet suojamuuriini. Jos annan ne sinulle, annatko sinä omasi minulle?
Mutta tiedätkö, helppoa se ei minulle ole. Mutta tahtoisin - katsotaan sitten..
tulee tässä itselle mieleen parikin tapausta tai oikeastaan..ainahan se on tuollaista aluksi. Testailua ja luottamuksen hakemista puolin ja toisin, kääntelyä ja vääntelyä ehkä ravisteluakin jolloin kaikki on ainakin yritetty.MUTTA tulee mieleen sekin asia että et koskaan et ikuna voi tuntea millainen toinen on, oikeasti vaikka kuinka tunteikkalla puheella vakuuttaisi, sitä epäilyttävämpää on liiallinen avoimuus saati liika salaperäisyys. Voi miksi se on niin vaikeaa? Tietynlaiset ihmiset vetävät puoleensa tietynlaisia ihmisiä, sielukkaat ja tuntevat lähes kaikkia mutta herkät usein kärsivät kun heitä kusetetaan...ja se maistuu pahalle, niin pahalle ettei sitä toivo kenellekään.
En oikeastaan tiedä. Ehkä rehellisyyttä. Kysyisi niin vastaisin. Jos hän jotenkin haluaisi tutustua, mulla ei ole mitään salattavaa olen aina täysin rehellinen. Tunteet ovat käyneet läpi kaikki variaatiot, että niiden osalta mulle on ihan sama kuinka satutetuksi ja nöyryytetyksi tulen. En halua loukata ketään mutta en valitettavasti hallitse tätä hommaa enää. Kuten tuo kakkonen kirjoitti, ihan sama mitä täällä lukee :/