Kertokaa hyvät ihmiset tarinoitanne seurustelusta kun molemmilla tai toisella osapuolella on lapsia.
Meillä on kohta 2 v seurustelua takana ja kummallakin on kouluikäisiä lapsia. Lapset ovat tavanneet toisensa vain pari kertaa ja siitäkin on aikaa. MInun toinen muksu ei pidä yhtään siitä että seurustelen.
Emme ole oikeastaan edes keskustelleet kaverin kanssa tästä asiasta. Minusta tuntuu ettei lasten tutustuttamisella ole kovin kiire, eikä kyllä hänenkään mielestä. Kuitenkin jossain vaiheessa se tulee eteen jos aiotaan todella jakaa loppuelämä toistemme kanssa. En itse ainakaan jaksa enää kovin kauaa pelkkää tapailua toisen kanssa silloin kun lapset ovat hoidossa tms.
Missä vaiheessa pitäisi alkaa yrittää yhteisiä tapaamisia? Miten te muut olette edenneet? Kaveri ei halua minua jättää ja tykätään toisistamme. Voiko semmoinen juttu toimia että tapaillaan vielä pari vuotta näin kunnes lapset vähän isompia ja ymmärtävät suhteen?
seurustelu ja lapset
25
6362
Vastaukset
- kokemukset..
Naisella oli tyttö. Ei koskaan hyväksynyt minua, kuten kuulema tyttöjen kanssa käy. Roikuin siinä suhteessa liian kauan.
- oppeliini
Jos haluat pitää rauhan ja tasapainon kodissasi, pidä mies tuon yhtälon ulkopuolella. Tapailkaa ilman lapsia niin kauan kun lapsesi ovat tarpeeksi itsevarmoja hyväksymään uuden ihmisen perheeseenne.
Lapsesi tarvitsevat sinua vain niin vähän aikaa, ennenkuin huomaatkaan he ovat omillaan ja pois kodistasi. Suo heille tuo tietoisuus jonka sinun jakamaton huomio heille turvaa. Tiedät nyt jo että "toinen muksusi" ei halua jakaa huomiotasi. Miksi siis haluaisit kiristää tilannetta? Tiedät jo aivan varmasti että se tuo vainristiriitaisuutta. Haluatko sinä todella sitä?
Sinulla tulee olemaan vielä lukematon määrä vuosia jakaa miehen kanssa. Näin sivusta seuranneena, on täydellisen tarpeetonta hankkia murheita , epäsopua ja riitaisuutta kotiinne. Kyllä niitä tulee aikanaan, usko pois, sinun itsesi voimatta mitään. Mutta tällä hetkellä sinä VOIT siihen vaikuttaa.- kokonainenihminen
Lapsettomana naisena on ollut myös lievästi omituista seurustella miesten kanssa, joilla on lapsia. Käytännöt vaihtelevat paljon. Nykykumppanini olisi halunnut esitellä minut lapsilleen jo muutaman viikon tuttavuuden jälkeen, mistä kieltäydyin.
Aiemmin seurustelin vajaan vuoden miehen kanssa, jolla oli kaksi jo aikuista lasta. Mies ei halunnut kertoa minusta lapsilleen. Alkuun asia oli minullekin ok, mutta pidemmän päälle koin sen loukkaavana ja merkkinä siitä, ettei mies ollut kanssani tosissaan. Näin taisi ollakin ja suhde päättyi.
Kaksi vuotta on todella pitkä aika. Milloin edes ehditte tapailla/seurustella?
Jos lapsi saa päättää vapaan vanhempansa seurustelusta, onko se oikeaa vanhemmuutta (ts. kuka perheessä on se "vanhempi")? Tai jos noin oleellinen osa toisen elämästä suljetaan suhteen ulkopuolelle, onko se oikeaa seurustelua? Minusta ei. Suhde ei "kehity". Se on eräänlainen "salasuhde".
En usko että tuollainen suhde kovin helposti koskaan etenee "loppuelämän suhteeksi". Ennemminkin päättyy, kun sen tehtävä on päättynyt (lohtu, laastari).
Tiedän että lapsettoman on riskaabelia neuvoa, mutta joskus me lapsettomat näemme asiat ulkopuolisina - ja huomaamme ongelmakohdat selvemmin. Minusta osa nykyvanhemmista elää ihan lastensa pompoteltavana - tai käyttäytyy ikäänkuin pelkäisi omia lapsiaan. En usko että tuollainen kasvatustapa on lastenkaan etu. - ..kokemusta 2vuotta.
Lainaus HS.fi: uutisesta 9.1.2011:
"STT
Yli puolet Suomen 18–24-vuotiaista miehistä asuu vielä kotonaan, ilmenee Euroopan unionin tilastokeskuksen Eurostatin tilastoista. Samanikäisistä naisista 32 prosenttia majailee yhä vanhempiensa luona."
Eli pitkää pinnaa vaaditaan suhteelta, jos haluaa odottaa ihan vain aikuisten yhteiselämää. Siinä saattaa moni lupaavakin suhde pikkuhiljaa viiletä.
Lapset ovat se arvokkain asia, sitä en kiistä.
Mutta tulee joskus mieleen, kuinka vahingollista lapsen tulevaisuudelle on, jos kokee vaikeuksia elämässään? Siis jos ei tarvitse yhtään joustaa ja oppia tapaamaan muitakin kuin kaikkein "kivoimpia" ihmisiä?
Minun kokemukseni on, että yhtä onnettomia tai onnellisia aikuisia on tullut niin avioero/yksinhuoltaja/"uusio"perheistä kuin niistä perinteisimmistäkin.
Tässäkin maassa on monessa ydinperheessä "virtahepo olohuoneessa", ja on ollut niinäkin aikoina kun
eroaminen oli paljon harvinaisempaa.
Taitaa moni suhteestaan epävarma käyttää lapsia tekosyynä. Onhan aina helpompaa jos mikään ei koskaan muutu.
- ................
Heippa! Täällä on toisella osapuolella lapsi. Mutta oli silloin vielä niin pieni, että siinä tutustumisessa ei ollut teidän tilanteenne haasteita. Uusperheellisillehän on myös oma aktiivinen palstansa uusionni.net/uusionni, jossa noistakin jutuista lukenut. Vaatii kirjautumisen kyllä, mutta suosittelen kyllä lämpimästi. :)
Olisihan tuossa hyvä selvittää mitä se lapsi oikein pelkää? Että hänet huomioidaan jatkossa vähemmän? Pelottaako jotkut paha isäpuoli-kuvitelmat? Ja tottakai te voitte ilman lapsia tapailla, jos itselle se on ok. - Huonoja kokemuksia
Aikoinaan miesystävälläni oli kaksi tyttöä. Oikein mukavia, tulimme hyvin toimeen. Alle 10-vuotiaita.
Oma poikani oli vanhinta tyttöä vuoden vanhempi. Mies ei hyväksynyt poikaani. Nälvi ja alisti, oli todella ilkeä. Mustasukkainen, kateellinen ja katkera, jos pojalla oli jotain mitä tytöillä ei ollut.
Eihän se suhde kauaa kestänyt.
Nyt aika on kulunut, uusi suhde viritteillä. Miehellä pieniä lapsia, minulla jo aikuinen. Tuskinpa tuostakaan mitään tulee, sillä olemme tapailleet kohta kaksi vuotta enkä ole tavannut lapsiaan vielä. Olenkin hyväksynyt sen asian, että molemmilla on oltava aikuiset lapset jotta seurustelusta tulisi oikeasti mitään. Elämänkumppani siis hakusessa, ei pelkkä harrastekumppani ja pano.- Huonoja kokemuksia
Unohtui mainita, että nykyiselläkin miesystävällä on vaikeuksia hyväksyä poikaani. Marmattaa minulle herkästi mm. poikani harrastuksista. Ihan hyvä poika minulla on. Hoitaa hommansa ja omaa käytöstapoja. Poikani pitää miehestä. Naamatusten tulevat hyvin juttuun, mutta kun olen miehen kanssa kaksin, haukkuminen alkaa. Mulle ei tulisi mieleenkään alkaa mollaamaan toisten lapsia noin... Ehkäpä tilassa on liikaa testosteronia?
- xdfcgvbhmn
Lapset pitää voida ottaa huomioon, mutta jos seurustelu on tasapainoista ja tarkoitus on elää yhdessä, niin kyllä sitten täytyy jättää lapsen mielipide sivummalle ja olettaa, että tuella ja ymmärryksellä hän aikaa myöten tottuu siihen. Toki vanhemmalla pitää olla omaa elämää, etenkin kun on jo kouluikäisestä kyse. En silti pitäisi täysin itsestäänselvänä sitä, että pari vuotta riittäisi ymmärryksen kasvuun, voi käydä päin vastoin joten odottelu voi vahingoittaa suhdetta ja myös vaikeuttaa lapsen tottumista, yleenähän mitä nuorempi niin sitä paremmin ja nopeammin sopeutuu muutokseen.
- Kokemusta löytyy
...että aikuisella tarvii olla omaa elämää ja jos siihen kuuluu uusi suhde,niin kaikkien osapuolien kannalta on tärkeää tutustua toisiinsa.Toisilla siihen menee pitempi aika kuin toisilla.Yleensä yhteinen tekeminen tutustuttaa nopeiten.Ketään ei voi pakottaa tykkäämään,mutta toimeen pitää tulla.
Ja kun lapsi huomaa,että omalla vanhemmalla on hyvä olla, se riittää ja saa riittää.
Vaikka itselläni on jo yksi aikuinen poika kolmesta pojasta,niin hänkään ei aina ole ollut kauhean innostunut uudesta kumppanista.Olen kuitenkin pyrkinyt aina kertomaan rehellisesti missä mennään ja miltä itsestäni tuntuu.
Jos sitten mietin tulevia miniöitäni,niin enhän itsekään voi luvata etukäteen,miten suhtaudun tai tulen toimeen lasteni valittujen kanssa.Vanhempana mun on kuitenkin hyväksyttävä heidän oma elämänsä ja katsottava,että he ovat omaan elämäänsä tyytyväisiä,että se saa riittää mulle.
Olen myös kuullut ystävältäni,että tilanne voi mennä myös niinpäin,että uusi kumppani tulee niin hyvin toimeen toisen lasten kanssa,että oma äiti/isä on mustasukkainen omien lasten ajasta uudelle kumppanille.
Uusioperheessä on todella paljon haasteita taklattavana ja todella monen ex-sukulaisen mielipiteet.
Puhukaa,keskustelkaa ja taas puhukaa toiveistanne ja motiiveistanne niinkuin ydinperheessäkin tulisi tehdä.Kukaan ei voi tietää toisen ajatuksia ja kellään meistä ei ole sitä kristallipalloa,saadaksemme siltä valmiin vastauksen.
- Seurustelija.
"MInun toinen muksu ei pidä yhtään siitä että seurustelen. "
Ei ole pakkokaan tykätä, mutta väliäkö tuolla.
Kyse on teistä kahdesta ja seurustelustanne.
Lasten pitää se hyväksyä ja sopeutua tai ainakin kestää se. - huhhuhuijakkaa
Itsellä lapsia, samoin seurustelukumppanilla. Ja he tavanneet toisensa hyvin pian suhteen alettua. Kyseessä on siis aika pienet lapset. Mutta en käsitä miten ihmeessä suhde pystyisi kehittymään, jos ollaan vain aikuisten kesken?? Ja mitä ihmeen pahaa siinä on, että lapset näkevän vanhempansa kumppanin?? Ei se välttämättä tule koskaan olemaan mitään onnea ja auvoa silloin kun lapset ovat siinä mukana, mutta samalla lapsi oppii, että kaikenlaisten ihmisten kanssa on tultava toimeen, vaikkei heistä pitäisikään. Ja lapsi ei kyllä saa määrätä vanhemman seurustelusta vaan lapsen on opittava se hyväksymään. Pelottaa ajatus siitä, mitä tapahtuu tällaiselle lapselle, joka päättää vanhempana elämästä, myöhemmin... huhhhuh.
Kyllä minusta aikuisten on otettava vastuu näissä asioissa ja kerrottava lapselle niin kuin asiat ovat. Ja asiaa puidaan tarpeeksi kauan. Niin kauan kuin lapsella on asiasta kysyttävää. Kyllä ne sitten asettuu aikanaan. - DarkAngel-71
Itse aloin pari vuotta sitten seurustella miehen kanssa jolla ei ollut lapsia ja minulla niitä taas on kolme (pari teiniä ja vähän pienempi). Parin kuukauden päästä tapasivat jo toisensa. Alussa varsinkin vanhin lapseni joka on tyttö ei tykännyt seurustelustani mutta pojat tulivat hänen kanssaa todella hyvin toimeen.
Nyt olemme jo asuneet 1,5 vuotta yhdessä ja olemme naimisissa. Mieheni ja lapset tulevat todella hyvin toimeen. Ristiriitoja tietysti kasvatuksen suhteen aina tulee mutta mitään isompaa riitaa ei olla kuitenkaan saatu aikaiseksi. - joreeeeeee
Niin odota niin kauan, että kummanki lapset ovat lentäneet pesästä ja sitten surustelkaa:)
- uusioooo
Te aikuiset teette päätöksen, milloin on aika ottaa seuraava askel, ja esim. muuttaa saman katon alle.
Kyllä tällä mentaliteetillä ( lapset päättää vanhemman seurusteluasioista )ruokitaan juuri näitä omistushaluisia puolisoita, jotka syystä tai toisesta ei voi sietää esim. puolison ystäviä, harrastuksia jne. Tarkoitan, että jotkut asiat elämässä pitää vain hyväksyä, pitää oppia jakamaan, luopumaan, ja vastaavasti saamaan jotain myös tilalle.
Kun kaikki asiat laitetaan toimimaan, ja lapset säilyttää edelleen "paikkansa" myös uuden kumppanin tullessa kuvioihin, uusioperhe on toimiva juttu. Minulla on siitä 7- vuoden kokemus. Meillä on molemmilla lapset ed. liitoista ja yksi yhteinen. Lapset tapasivat kumppanit ja toisensa melkein saman tien. Hyvin on mennyt. Mutta näin jälkeenpäin ajateltuna, jos olisimme antaneet mahdollisuden lapsien asioista päättää, emme varmaan tässä tilanteessa olisi. Lapsillamme olisi varmaan myös aika suuri turvattomuuden tunne, jos he olisivat vastuussa näin suurista asioista.
- trifdohfasåä
Toinen lapsesi ei pitänyt seurustelustasi, mutta kerroit, että lapset ovat aina hoidossa ja äiti pois, kun seurustelet.
Lapsellasi on vain sinua ikävä !- exän nyxä
...miksei aikuisten, joilla pitäisi olla siihen enemmän kykyä ja taitoa? Olen joutunut vierestä seuraamaan, mihin johtaa, kun itsekkäät vanhemmat päättävät asioista omaan napaansa tuijottaen. Ensin ryhdyttiin seurustelemaan, kun mies oli vielä naimisissa. Parin kuukauden seurustelun jälkeen ilmoitettiin vanhalle vaimolle, että hänet on irtisanottu ja ero tulee. Ex-vaimo ajettiin kotoaan pois lapsensa kanssa ja uusi onni muutti tilalle 5-vuotiaan lapsensa kanssa. Aluksi yritettiin väkisin muodostaa ja esittää onnellista uusioperhettä, mutta lapset eivät tähän sopeutuneet. Lapsilla oli riitoja aina kun etälapsi oli käymässä. Nyt etälapsi on kasvanut ja kun hänellä on asioihin sananvaltaa, hän ei juuri vieraile entisessä kodissaan, jossa on uusi nainen äidin tilalla. Kokee isänsä pettäneen ja jättäneen hänetkin.
Uuden rouvan lapsukainen alkoi oirehtia heti ja sitä oireilua on sitten kestänytkin kaikki kuluneet vuodet. Lapsen vaikeuksia yritettiin välillä laittaa toisella puolen suomea asuvan etäisänkin syyksi väen väkisin, oli kai liian tuskallista tajuta oman toimintansa seuraukset. Tällä hetkellä tilanne on todella kriittinen nuoremman lapsen kannalta, hän on hoidossa itsetuhoisuutensa vuoksi. Tuntuu todella pahalta, kun lapset maksavat näiden valintojen seuraukset. Mietin katuvatkohan koskaan, toivottavasti onni on ollut tuon uhrauksen arvoista. - 5+13=18
exän nyxä kirjoitti:
...miksei aikuisten, joilla pitäisi olla siihen enemmän kykyä ja taitoa? Olen joutunut vierestä seuraamaan, mihin johtaa, kun itsekkäät vanhemmat päättävät asioista omaan napaansa tuijottaen. Ensin ryhdyttiin seurustelemaan, kun mies oli vielä naimisissa. Parin kuukauden seurustelun jälkeen ilmoitettiin vanhalle vaimolle, että hänet on irtisanottu ja ero tulee. Ex-vaimo ajettiin kotoaan pois lapsensa kanssa ja uusi onni muutti tilalle 5-vuotiaan lapsensa kanssa. Aluksi yritettiin väkisin muodostaa ja esittää onnellista uusioperhettä, mutta lapset eivät tähän sopeutuneet. Lapsilla oli riitoja aina kun etälapsi oli käymässä. Nyt etälapsi on kasvanut ja kun hänellä on asioihin sananvaltaa, hän ei juuri vieraile entisessä kodissaan, jossa on uusi nainen äidin tilalla. Kokee isänsä pettäneen ja jättäneen hänetkin.
Uuden rouvan lapsukainen alkoi oirehtia heti ja sitä oireilua on sitten kestänytkin kaikki kuluneet vuodet. Lapsen vaikeuksia yritettiin välillä laittaa toisella puolen suomea asuvan etäisänkin syyksi väen väkisin, oli kai liian tuskallista tajuta oman toimintansa seuraukset. Tällä hetkellä tilanne on todella kriittinen nuoremman lapsen kannalta, hän on hoidossa itsetuhoisuutensa vuoksi. Tuntuu todella pahalta, kun lapset maksavat näiden valintojen seuraukset. Mietin katuvatkohan koskaan, toivottavasti onni on ollut tuon uhrauksen arvoista.Kuin meidän mamma..Kun kaksoset ei uutta ekiä hyväksyneet. Hylkää lapsesi.Sinullahan on oikeus onneen..Ja onhan siilä uudella varmaan lapsia?? voit äitiyttä siellä toteutaa..
- mummie
vaan tapailulta. Et kai kuvittele sitoutumisenne asteen olevan suurempi, kuin se onkaan...
- Lapsi arvoon erossa
Lehdissä kerrotaan Kauhajoen kouluampujasta, että hänellä on ollut myös isäpuoli opistoupseeri. Miten pojan elämä onkaan mennyt.
Toinenkaru kertoma kertoo erosta, joka johti isän surmaamaan kaksostyttärensä sekä itsensä.
Vaikka se elämä olisikin vaikeaa ja näitä uusia viehätyksiä tulee, pitäisi kaikkien aikuisten ihmisten siinäkin huumassa ajatella ennekaikkea sitä, miten asiat hoidetaan ja ennekaikkea seurataan lapsien tilannetta hyvin tarkkaan, sillä he eivät tuo esiin sitä suurta tuskaa ja traumaa helpolla, jota elävät, pieninä eivät ehkä ymmärräkään, mutta kasvaessaan heille selvenee monia asioita. Älä koskaan tuudittaudu siihen, että lapsesi ovat ehjiä eron jälkeen ja miten tämä äitipuoli tai isäpuoli kohtelee lastasi poissaollessasi vaikkapa vain hetken. Kanteleeko hän lapsen käyttäytymisestä sinulle ja komennet lasta eli pakotat hänet tilaan, johon hän ei ole valmis. Sinulle uusi ystävä on huumaa ja intohimoa, mutta lapsellesi ei ole. Unohdatko että lapsesi kaipaa syliäsi ja läheisyyttäsi. Se voi kostautua aivan hirveällä tavalla.
- MUMMO JA KISSA
JOS KYSYY MENEE MUMMOLLA ELÄMÄ OHI...LAPSET KASVAA ELÄÄ OMAA ELÄMÄÄNSÄ...TOTTAKAI PITÄÄ ELÄÄ MILTÄ TUNTUU...MUTTA MINÄKIN JÄIN YKSIN 2 LASTA KASVATIN..MIES LÖYS UUDEN MINÄ JÄIN SIIHEN LAPSIA HOITAAAMAAN JA KUNNON NUORIA MIEHIÄ KASVATIN ...ITSE JÄIN YKSIN..KISSAN KANSSA...ELÄMÄ TUNTUU KÄVELLEEN OHITTE...JOKAINE TYYLILÄÄN..
- lapsia on 3
mut mä ainakin haluaisin, et lapset , molempien, on osa suhdetta. Eli lapset tuntee toisensa ja tuntee sen uuden puolison. Ei koskaan tiedä, jos vaikka siitäuudesta siskosta tai veljestä tulee se paras kaveri. Ja uus isä/äiti on helppo hyväksyä sen kaverin kautta.
Itse olen sinkku, ja jos löydän miehen, kun alkaa tuntua, et suhde jatkuu,(eli ei ole yhden viikon juttu), niin haluan esitellä hänet lapsilleni ja haluan tutustua hänen mahdollisiin lapsiin. Kaikkien on helpompi olla kun tiedetään toistemme olemassaolosta. Eikä tartte kenellekkään valehdella.
Jos lapsi ei hyväksy uutta suhdetta, ni ehkä on keskustelun paikka. Pieni lapsi ei välttämättä ymmärrä, mut koululainen jo ymmärtää, ku asiallisesti kertoo, et äiti/isä haluaa nyt yrittää elämää tämän uuden ihmisen kanssa.
Voin olla väärässä, mut luulisin sen näin menevän... ei aina mennä lasten sääntöjen mukaan. Vaan lasten on myös opittava, et joskus mennään aikuisten sääntöjen mukaan. Mut jos puoliso vaihtuu joka viikko, ni sit ei kaikkia puolisoita kannata kotia asti viedä. - katkerasti pettynyt
Minä hävisin 13 vuotiaalle tyttöystäväni pojalle. Annoin kihlasormukseni pojalle ja sanoin että sinä voitit, kihlaa sillä äitisi, minä häivyn.
- kyselemään...!!!
Teette kuten minun exmuija.Netistä mies ja nopeasti naimisiin ettei tallaisessa pikkukaupungissa ihmiset huomaa akan olevan yksin lasten kanssa.Ei siinä kyselty uusioperheen lapsosilta mitään,oli vain tyydyttävä siihen että ukkeli toi poikansa muuassansa..............Siellä sitä nyt elellään " onnellista uusioelämää ".
- voe elämä....
kyselemään...!!! kirjoitti:
Teette kuten minun exmuija.Netistä mies ja nopeasti naimisiin ettei tallaisessa pikkukaupungissa ihmiset huomaa akan olevan yksin lasten kanssa.Ei siinä kyselty uusioperheen lapsosilta mitään,oli vain tyydyttävä siihen että ukkeli toi poikansa muuassansa..............Siellä sitä nyt elellään " onnellista uusioelämää ".
Kannattaisi myös miettiä, että millaisen kuvan haluat antaa lapsille siitä miten toisen kanssa ollaan parisuhteessa... Onko antamasi malli terve ja hyvä? Haluatko, että heillä tulevaisuudessa samanlaisia suhteita? Määrääkö lapsesi myös aikuisena sinun tekemistäsi? Hallitseeko hän teidän perheessäne jo nyt? Eikö sinun kuuluisi olla se vastuullinen aikuinen ja selittää tilanne lapsillesi?
Ja ennen kaikkea: kesksutele "miehesi" kanssa asiasta. Heti. - uusioooo
voe elämä.... kirjoitti:
Kannattaisi myös miettiä, että millaisen kuvan haluat antaa lapsille siitä miten toisen kanssa ollaan parisuhteessa... Onko antamasi malli terve ja hyvä? Haluatko, että heillä tulevaisuudessa samanlaisia suhteita? Määrääkö lapsesi myös aikuisena sinun tekemistäsi? Hallitseeko hän teidän perheessäne jo nyt? Eikö sinun kuuluisi olla se vastuullinen aikuinen ja selittää tilanne lapsillesi?
Ja ennen kaikkea: kesksutele "miehesi" kanssa asiasta. Heti.Sinulle ketjun aloittaja haluan vielä sanoa, että näitä "vierestä seuraajia" riittää aina. Te itse tiedätte mikä on teille parhaaksi, ja miten jatkossakin asiat on. Mekin olemme joutuneet kaikenlaisen vihan, katkeruuden ja panettelun kohteeksi, mutta onneksi olemme olleet niin vahva tiimi heti suhteemme alusta alkaen, ettemme ole näiden ihmisten ja asioiden antaneet tuhota perhettämme.
Niin se vaan on, ihmisten on edelleen vaikeaa sulattaa uusioperhettä. Meidänkin onnemme on ollut monelle kova paikka, ja sen vuoksi on puhuttu selän takana pahaa, valehdeltu, kieroiltu ja vaikka mitä. Ja sekö ei sitten vaikuta lapsiin negatiivisesti?? Samoin normaalit uhmat, temppuilut, lasten väliset kinat leimataan heti "oireiluksi", kun normaalissa ydinperheessä samat asiat ovat ihan normaalia kasvamista ja kehitystä. Uusioperhe ei tee lapsesta myöskään itsetuohoista, vaan taustalla on kyllä oltava rutkasti muitakin asiota. Parhaimmillaan uusioperhe toimii, kun kaikki ympärillä olevat aikuiset ottavat vastuuta, eivätkä mustamaalaa lapsille isiä, äitejä, ja niitä uusia puolisoita. Lapsella voi siis parhaassa tapauksessa olla tuplasti enemmän huolehtivia ja rakastavia aikuisia ympärillään! Lapsien kyky sopeutua on luonnostaan hyvä, uskonkin, että näissä tapauksissa, joissa lapset "vihaavat" toisiaan, on aikuisten mielipiteet ja mustamaalaus taustalla.
Toivon teille onnea, mitä ikinä päätättekin tehdä!
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Jussi Halla-aho huolissaan Sofia Virrasta
Jussihan on vanha vihreä. Onko tässä kyse alkukesän kiimasta, kun aidan toisella puolella oleva vihreä alkaa kiinnostama957695Sofia Virta kadonnut....onko juomassa?
Virran poissaolo eduskunnasta on herättänyt huomiota. Esimerkiksi Ilta-Sanomat kertoi aiemmin, että Virta on ollut tällä1246400Julkista rahaa ei tule antaa senttiäkään yksityisille yrityksille
Julkinen raha on meidän yhteistä rahaa, ja se raha on tarkoitettu yhteiseen käyttöön, kuten esimerkiksi tuottamaan palve1654531Tytti Tuppurainen: Suomen pakolaiskiintiö pitäisi nostaa 10 000 vuodessa
asia on faktaa, noin Tytti sanoi aiemmin. Kun taas Orpon hallitusohjelman mukaisesti Suomen pakolaiskiintiö on pudotettu2353101Halla-aho sivaltaa edustajantyöstään lintsaavaa Sofia Virtaa
https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/937c74d7-f905-4466-b9b4-abd017fe5b63 Kansanedustajan on ilmoitettava poissaolosta932674Ruotsissa uusi monikulttuurisuusongelma: Mummonraiskuut
Ilmiö räjähti käsiin ja nyt painetaan paniikkinappulaa. Moni vanhustenhoivayhtiö on joutunut jopa lopettamaan, koska keh492035- 1401688
Yhteydenotto
Tiedätkö tai ymmärrätkö syyn, miksi kaivattusi ei ota sinuun yhteyttä? Mikä se syy on?1971564Sofia Virta SUURI POLIITIKKO
Osallistumalla Erikoisjoukkoihin nostaa Vihreät kauaksi ohi perussuomalaisista, joka on muutenkin hajoamassa omaan mahdo48896Minkä arvosanan 4-10 annat Susanna Laineelle Farmi-juontohommista?
Minkä arvosanan 4-10 annat Suskille? Tätä ei tv:ssä: Susanna Laine paljastaa, mikä yksi asia hermostuttaa Farmi-kuvauk21832