Mitä on juomaveremme nyt?

Nyt kun se vesi tulee Turkuun Kokemäenjoesta, suodatettuna Virttaan harjuun ja TSV vakuuttaa veden olevan kelvollista. TSV:n tutkimuspäällikkö, Aki Artimo tunnusti ylen uutisissa 21.9.2010 Kokemäenjoen pohjajsedimentissä olevan elohopeaa, mutta samaan vetoon hän sanoi, ettei sedimentti juurikaan sekoitu veteen. Mitä tämä "juurikaan" tarkoittaa? Artimo taitaa viettää talvet etelän lämmössä kun ei tiedä mitä joen jääpeitteelle tapahtuu keväällä. Jääpadot ovat varsin yleisiä ja juuri nämä murjoo pohjaa varsin tehokkaasti. Olkoonkin, että moinen on keväinen ilmiö, siinä sekoittuu kaikki myrkyt veteen mitä sinne on vuosikymmenten aikana varastoitunut.

Tein juuri oman päätökseni tässä asiassa. Olen vuosia ostanut Marlin mehuja, Turun alueen leipomoiden leipää jne. En osta enää! Minulla on varsin hyvä syy olettaa, ettei näillä yrityksillä, Marli, Atria, Salonen (leipomo) Jalostaja jne ole omaa kaivoa, josta saisivat puhdasta vettä ja riittävästi. Olen ollut joskus kokki ja siinä oli aina tärkeää raaka-aineiden laatu ja puhtaus. Vesi oli ainoa joka oli itsestään selvää, että se mitä tulee hanasta on juomakelpoista, puhdasta. Kun menen kauppaan ja näen tuotteen joka kiinnostaa katson missä se on tehty. Jos valmistuspaikka on Turku tai sen lähiympäristö, tuote jää hyllyyn!

TSV pelaa mielikuvilla. He tuo Turkuun tekopohjavettä. Se ei ole pohjavettä. Minullakin on nyt mielikuva, turun vesi ei ole juomakelpoista. Pyydän kaikkia harkitsemaan mitä turkulaisia elintarvikkeita enää ostaa. Jokainen päättäköön itse.

old_profile_25994 kirjoitti:

Nyt kun se vesi tulee Turkuun Kokemäenjoesta, suodatettuna Virttaan harjuun ja TSV vakuuttaa veden olevan kelvollista. TSV:n tutkimuspäällikkö, Aki Artimo tunnusti ylen uutisissa 21.9.2010 Kokemäenjoen pohjajsedimentissä olevan elohopeaa, mutta samaan vetoon hän sanoi, ettei sedimentti juurikaan sekoitu veteen. Mitä tämä "juurikaan" tarkoittaa? Artimo taitaa viettää talvet etelän lämmössä kun ei tiedä mitä joen jääpeitteelle tapahtuu keväällä. Jääpadot ovat varsin yleisiä ja juuri nämä murjoo pohjaa varsin tehokkaasti. Olkoonkin, että moinen on keväinen ilmiö, siinä sekoittuu kaikki myrkyt veteen mitä sinne on vuosikymmenten aikana varastoitunut.

Tein juuri oman päätökseni tässä asiassa. Olen vuosia ostanut Marlin mehuja, Turun alueen leipomoiden leipää jne. En osta enää! Minulla on varsin hyvä syy olettaa, ettei näillä yrityksillä, Marli, Atria, Salonen (leipomo) Jalostaja jne ole omaa kaivoa, josta saisivat puhdasta vettä ja riittävästi. Olen ollut joskus kokki ja siinä oli aina tärkeää raaka-aineiden laatu ja puhtaus. Vesi oli ainoa joka oli itsestään selvää, että se mitä tulee hanasta on juomakelpoista, puhdasta. Kun menen kauppaan ja näen tuotteen joka kiinnostaa katson missä se on tehty. Jos valmistuspaikka on Turku tai sen lähiympäristö, tuote jää hyllyyn!

TSV pelaa mielikuvilla. He tuo Turkuun tekopohjavettä. Se ei ole pohjavettä. Minullakin on nyt mielikuva, turun vesi ei ole juomakelpoista. Pyydän kaikkia harkitsemaan mitä turkulaisia elintarvikkeita enää ostaa. Jokainen päättäköön itse.

Hienostokauppa veti saksalaiset kakkupohjat myynnistä koska oli mahdollista, että muutama hitunen dioksiinia olisi saattanut huonolla tuurilla joutua taikinaan. Sama liike myy Itämeren kalaa, jonka takuuvarmasti tiedetään sisältävän vaarallisia määriä samaa myrkkyä. Elyt ja alyt ovat antaneet Turulle luvan paineella tunkea vastaavia myrkkyjä vielä aivan puhtaaseen pohjaveteen, jota ovat turvallisesti käyttäneet sadattuhannet Varsinais-Suomalaiset. Kuka vetäisi veden pois markkinoilta, koska siinä tehtyjen kokeilujen jälkeen satavarmasti on pienempiä tai suurempia määriä vaarallisia myrkkyjä?

vai muna? kirjoitti:

Hienostokauppa veti saksalaiset kakkupohjat myynnistä koska oli mahdollista, että muutama hitunen dioksiinia olisi saattanut huonolla tuurilla joutua taikinaan. Sama liike myy Itämeren kalaa, jonka takuuvarmasti tiedetään sisältävän vaarallisia määriä samaa myrkkyä. Elyt ja alyt ovat antaneet Turulle luvan paineella tunkea vastaavia myrkkyjä vielä aivan puhtaaseen pohjaveteen, jota ovat turvallisesti käyttäneet sadattuhannet Varsinais-Suomalaiset. Kuka vetäisi veden pois markkinoilta, koska siinä tehtyjen kokeilujen jälkeen satavarmasti on pienempiä tai suurempia määriä vaarallisia myrkkyjä?

Professori Hylander, Ruotsi in kriittinen elohopean suhteen!

From 1932 until 1968, an estimated 190–225 tons
Hg were emitted with the wastewater into the ocean
from Chisso plants in Minamata (Kudo and Turner,
1999). Compensation to Minamata disease victims has
therefore amounted to 6300–7500 US$ kg− 1 Hg
emitted. Good health is invaluable and not possible to
buy, once one has been poisoned by methyl Hg.
However, only where there are large-scale monetary
costs, as opposed to human costs, has the industry taken
notice. This was experienced in Minamata and the same
attitude is demonstrated nowadays, when industries with
Hg stockpiles, notably the American and European
chlor–alkali industry, dispose their stock to usages,
which harm the health of the final buyers; such as gold
miners using the amalgamation method. When considering
the costs for depositing excess Hg in an
environmentally sound Hg repository, it is as comparison,
valuable to have some figures on health costs
caused by Hg handled improperly. The calculations
presented are not an attempt to quantify the total health
costs due to Hg pollution in Minamata, but only to
present some figures obtained from available data. The
total health costs are not possible to estimate until the
full extent of the effects caused by Hg emissions from
Chisso have been revealed. The health effects were not
restricted to Minamata Bay and around the Minamata
River, but were extended to the major part of the
population of about 200000 persons living around the
inland Sea of Shiranui at that time (Fig. 2; Ninomiya et
al., 2005). In the co-ordinate efforts of Chisso and the
Japanese government to hide the extent of methyl Hg
poisoning, only 2265 persons were authorized as
Minamata disease patients and eligible for full compensation,
while another 12000 persons received limited
compensation (Environment Agency of Japan, 1994;
Watts, 2001). Also the latter were being damaged by
methyl Hg from the factory but they were lacking one or
more criteria prescribed for Minamata disease, criteria
set up by economic and political reasons rather than out
of objective, clinical criteria. Instead of launching a
survey of the real extent of Minamata disease, the
Japanese government is trying to conciliate certain
victims with economic benefits (Arita, 2005). An
approach which may hinder the determination of the
full extent of effects at Minamata.
Minamata disease was the direct cause of 101 deaths
and a contributing factor to another 800 deaths (Tsubaki
and Takahashi, 1986; Watts, 2001). A human life is
valued at 2.19 million US$ (16.3 million SEK)

Kriittinen turun TSV kirjoitti:

Professori Hylander, Ruotsi in kriittinen elohopean suhteen!

From 1932 until 1968, an estimated 190–225 tons
Hg were emitted with the wastewater into the ocean
from Chisso plants in Minamata (Kudo and Turner,
1999). Compensation to Minamata disease victims has
therefore amounted to 6300–7500 US$ kg− 1 Hg
emitted. Good health is invaluable and not possible to
buy, once one has been poisoned by methyl Hg.
However, only where there are large-scale monetary
costs, as opposed to human costs, has the industry taken
notice. This was experienced in Minamata and the same
attitude is demonstrated nowadays, when industries with
Hg stockpiles, notably the American and European
chlor–alkali industry, dispose their stock to usages,
which harm the health of the final buyers; such as gold
miners using the amalgamation method. When considering
the costs for depositing excess Hg in an
environmentally sound Hg repository, it is as comparison,
valuable to have some figures on health costs
caused by Hg handled improperly. The calculations
presented are not an attempt to quantify the total health
costs due to Hg pollution in Minamata, but only to
present some figures obtained from available data. The
total health costs are not possible to estimate until the
full extent of the effects caused by Hg emissions from
Chisso have been revealed. The health effects were not
restricted to Minamata Bay and around the Minamata
River, but were extended to the major part of the
population of about 200000 persons living around the
inland Sea of Shiranui at that time (Fig. 2; Ninomiya et
al., 2005). In the co-ordinate efforts of Chisso and the
Japanese government to hide the extent of methyl Hg
poisoning, only 2265 persons were authorized as
Minamata disease patients and eligible for full compensation,
while another 12000 persons received limited
compensation (Environment Agency of Japan, 1994;
Watts, 2001). Also the latter were being damaged by
methyl Hg from the factory but they were lacking one or
more criteria prescribed for Minamata disease, criteria
set up by economic and political reasons rather than out
of objective, clinical criteria. Instead of launching a
survey of the real extent of Minamata disease, the
Japanese government is trying to conciliate certain
victims with economic benefits (Arita, 2005). An
approach which may hinder the determination of the
full extent of effects at Minamata.
Minamata disease was the direct cause of 101 deaths
and a contributing factor to another 800 deaths (Tsubaki
and Takahashi, 1986; Watts, 2001). A human life is
valued at 2.19 million US$ (16.3 million SEK)

Jokeen on mennyt n.1 000 tonnia elohopeaa! Mutta ei se mitään. Valtonen sanoo, että mitään myrkkyjä joessa ei ole!

Epäilevä Tuomas kirjoitti:

Jokeen on mennyt n.1 000 tonnia elohopeaa! Mutta ei se mitään. Valtonen sanoo, että mitään myrkkyjä joessa ei ole!

Koko tekopohjavesi hanke on ollut Valtosen suuri lapsi. Kukapa sitä nyt noin vain lapsestaan luopuisi. Mies valehtelee jo itselleen kun uskottelee, ettei joen sedimenteissä ole mitään raskasmetalli jäämiä.

old_profile_25994 kirjoitti:

Koko tekopohjavesi hanke on ollut Valtosen suuri lapsi. Kukapa sitä nyt noin vain lapsestaan luopuisi. Mies valehtelee jo itselleen kun uskottelee, ettei joen sedimenteissä ole mitään raskasmetalli jäämiä.

Ettekö hyvät kansalaiset ymmärrä,että Valtonen on palkattu vesiyhtiöön ammattivalehtelijajsi ja takuu sille että voi kertoa mitä sylki suuhun tuo,on poliitikkojen tuki.

vesitietoa kirjoitti:

Ettekö hyvät kansalaiset ymmärrä,että Valtonen on palkattu vesiyhtiöön ammattivalehtelijajsi ja takuu sille että voi kertoa mitä sylki suuhun tuo,on poliitikkojen tuki.

kaltaisia, eivätkä sellaisia, kuin eräs ylempänä kirjoittava ne jollakin kielellä kuvasi. Kielellä, jota en ymmärtänyt.

La durezza dell'acqua è determinata dalla presenza di ioni calcio e magnesio (gli ioni sono molecole od atomi elettricamente carichi), e non subisce l'influenza degli anioni (molecole od atomi con carica elettrica negativa).
Sappiamo che la durezza dell'acqua viene spesso misurata in gradi tedeschi.
1? dGH (durezza totale) corrisponde a 10 milligrammi di CaO (ossido di calcio).
La durezza totale e quella temporanea (o carbonatica) esprimono, in linea di massima, la reale quantità di bicarbonato di calcio e magnesio presenti, mentre la durezza permanente rappresenta quella quantità di solfati, cloruri, nitrati di calcio e magnesio che non possono essere rimossi dall'acqua nemmeno dopo ebollizione.
La presenza di anidride carbonica che si lega a calcio e magnesio, ha il potere di far formare nell'acqua bicarbonati, che determinano poi la durezza temporanea.
Il processo capace di dare vita a questo fenomeno, ovvero il formarsi di bicarbonati, può anche essere opposto, reversibile, quando l'anidride carbonica è presente in scarsa quantità, facendo in modo che i bicarbonati di calcio e magnesio si sciolgano nuovamente liberando altra anidride carbonica: per questo è indispensabile che nell'acqua dell'acquario sia sempre presente una certa quantità di anidride carbonica libera, per impedire ai bicarbonati di sciogliersi e rendere instabile il ph capace di arrivare a livelli pericolosi per i pesci e le piante.

L'anidride carbonica libera in acqua è prettamente legata alla durezza temporanea: minore è la durezza temporanea minore è anche la presenza di co2, lo sa bene chi ha necessità di avere nel proprio acquario una durezza carbonatica molto bassa, è improbabile riuscire a mantenere stabile il ph senza apporto di anidride carbonica mediante erogatore.
L'anidride carbonica libera, legandosi a calcio e magnesio, ha il potere di svolgere il ruolo di tampone per il ph, quindi è necessario che sia sempre presente in quantità sufficiente.
L'acqua è considerata tenera o dura a secondo delle diverse misurazioni effettuate sull'ossido di calcio:
da 0 a 5 dGH si definisce l'acqua molto tenera;
da 5 a 10 dGH mediamente tenera;
da 10 dGH in poi viene considerata acqua dura.