Uskon että usko asuu ihmisen sydämmessä,ei rakennuksissa tai säännöissä.

Siellähän sydämessä ne rakkaus ja usko asustelevat. Kirkot on rakennettu kautta historian tuon suhteen takia, missä Jumala olisi läsnäoleva ja suhde olisi vuoro-vaikutteinen.
Jos Jumala antaisi kymmenen käskyä tähän päivään,
ne olisivat täysin samat kuin ennen.
"Älä värjää hiuksiasi" tai "älä osta TV-korttia PC:hen" kuulostavat aika kornilta Jumalan sanoiksi. Eiköhän monelle riitä, kun pysyy omalla polullaan, minkä tuntee turvalliseksi varmaksi ja oikeaksi itselleen.

Minä uskon Jumalaan ja Jeesukseen, mutta en "uskontoon" sinänsä, koska uskonnot ja niiden lahkot saavat ihmiset vain tappelemaan ja erilleen toisistaan.

Ei Jumalan ja ihmisen välille TARVITA mitään instituutioita.

Ja suurin osa noista säännöistä on ihan ihmisten omaa keksintöä. Tuskin Jumala haluaa hiusvärit kieltää.

On ehkä muutakin painavampaa mietittävää kuin että voi kauhia teinköhän nyt synnin kun katselin naapurimiehen takamusta. Maailmassa on nälkää näkeviä, sairaita, kuolevia ihmisiä..ristiriitoja, sotia (mistäköhän mahtaa johtua...?),sovinismia ja sen vastapainoksi feminismiä, ja mitähän vielä...AI niin, maailman luonto ei voi kovin hyvin. Hyvä jos puita on vielä kahdensadan vuoden päästä.

Minusta uskonto sokeuttaa. Sitä ollaan ja eletään yhteisöissä kun herran kukkarossa ja pohditaan turhanpäiväisyyksiä (ts. kukas-onkaan-paras-ja-oikeaoppisin-kristitty??!!) ja tuomitaan itseään ja muita. Ja älkää menkö maailmalle-periaate..hohhoijaa.

Jumala on kaikkialla ja rakastaa koko maailmaa ja kaikkia siinä eläviä, tiesivät he sitä tai eivät. Tuskin Hän tarkoitti sitä, että vuosituhannet sitten soditaan ja tapellaan kuin kukot tunkiolla siitä kuka on oikeassa.

Minä ainakin tunnen olevani lähellä Jumalaa ihan ilman mitään sääntöjä, sopimuksia ja välikäsiä. Tunnen sen sydämessäni. Ja olen kokenut sen. Hän on ollut minun kanssani vaikeuksien keskellä ja ollut läsnä kun selvisin niistä. En sano, että Jumala yksin auttaa heti jos tulee vaikeaa, koska ongelmista on selvittävä itse. Jumala on tukena.

Minä en muista ajatella Jumalaa joka päivä, mutta se ei haittaa, sillä hän on siitä huolimatta lähellä ja rakastaa minua. Niin kuin vaikka perheenjäsen, joka asuu toisella puolella maapalloa..häntä ei ajattele joka päivä, mutta silti se rakkaus on olemassa kummankin välillä.


Uskonnolliset rakenukset ovat ihan hienoja, mitä niihin tulee. Taiteen ystävänä osaan kyllä arvostaa niiden eteen nähtyä vaivaa..yksityiskohtaiset koristelut viehättävät silmää. Ja joissain kirkoissa on mieletön pelkistetyn seesteinen ja mystinen tunnelma. Käyn kirkossa melko harvoin, ehkä noin 1-4 kertaa vuodessa joko konsertissa tai ihastelemassa vieraan paikkakunnan rakennusta.

Upea arkkitehtuuri onkin yksi ns. uskontojen parhaita puolia.