asemassa. Silloin oli asiat paremmin kun olimme nuoria. Olen synnyttänyt neljä lasta. Silloin synnytyslaitoksella oli kätilöitä ja muuta henkilökuntaa. Oli laitosapulaisia, jotka siivosivat kaksi kertaa päivässä. Anoppini oli myös laitosapulainen. Heistä oli synnyttäneelle paljon apua, he auttoivat monessa asiassa. Myös hoitajiilla (taisivat laitoksella olla kätilöitä) oli aikaa neuvoa lapsen hoidosta, opettaa kokematonta äitiä imettämään lastaan jne. Myössä muillakin osastoilla oli henkilökuntaa. Muistan kun mummoni tuli meille kylään ja sitten saikin aivohalvauksen. Joutui kaupunkimme sairaalaan. Taisi olla vuosi 1974. Häntä pestiin, syötettiin (ei ollut ihan tajuttomassa tilassa, toinen puoli oli halvaantunut). Olin äitini kanssa usein hänen luonaan sairaalassa. Kun sitten oma äitini joutui sairaalaan (myös aivohalvaus) vuonna 2003, apua ei hänelle tullut, ennenkuin meni hoitajaa etsimään.Kahvilta heidät löysin, olipa kellon aika mikä tahansa. Äidilläni oli kovia kipuja, hänellä oli myös sydämessä vikaa. Kipulääkettä ei annettu ennen kuin kävin pyytämässä sitä hänelle. No, sitten hän kuolikin pois eikä enää vaivannut hoitajia. Jos itse elän vielä parikymmentä vuotta, toivon todellakin, että minun ei tarvitsisi hoitajia vaivata. Toivottavasti silloin jo annetaan vanhuksille myrkkypilleri (heidän omasta pyynnöstään).
Olemme onnellisessa
pelottaa vanhuus!
751578
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 75
Vanhimmat
varata itselleen sellaisen lääkearsenaalin kuin haluaa ja tehdä oman ratkaisunsa.
Poistiua silloin kun itse on vielä järjissään ja niin haluaa.
Miksi jättää sitä hoitohenkilökunnan päätettäväksi!
Mielestäni olen saanut hyvää hoitoa sairaalassa. Jos valittisin olisin kiittämätön. Kun synnytin kuopuksen kahdeksankymmen luvun lopulla oli jo vierihoito voimassa, mikä sen kivenpaa kuin pitää lapsi luonaan yötä päivää.
Viimeisin sairaala kokemukseni kävin läpi loppuvuodesta 2009 alkuvuoteen 2010. Olen kiitollinen saamastani hyvästä hoidosta.
Kisään runon jonka kirjoitin ensimmäisen leikkaukseni jälkeen syksyllä 2009..
En halua kipulääkkeitä.
Kipulääkkeen vallatessa kehoni joudun tahtomattani sumun keskelle.
En näe selvästi, en voi kommunikoida selkeästi, sananani takertelevat.
En pysty seisomaan, hoipertelen pidän kiinni sängyn laidasta.
En hallitse isteäni, olen humalassa tahtomattani, yritän selvitä.
Juon vettä, haparoin takaisin sänkyyn, nukahdan.
Herään, katseeni etsii kiinnekohtaa, kohdennan näkemäni, näen.
Sairaanhoitajan lempeä hymy, kuinkas täällä voidaan.
Kiitos, että olette olemassa.
En halua kipulääkkeitä.
Haluan nähdä, haluan kokea, haluan elää.
Haluan tuntea ihollani rakkauden kosketuksen.
Nyt hyppäsin aidan toiselle puolen ja en voi olla kommentoimatta kirjoitustasi ja Runoasi jossa et halua kipulääkkeitä. Tiesithän kuitenkin, että olet päivä päivältä tulossa parempaan kuntoon...siis hiukan eri asemassa kuin kuoleva, ehkä vielä ajoittain järjissäänkin oleva kivuista kärsivä potilas.
Pystyit lähtiessäsi kiittämään hyvästä hoidosta.
oli hoitohenkilökunnan moittimista vastaan.
He tekevät korvaamatonta työtä ja jos heitä arvostettaisiin enemmän eikä haukuta voisi työmotivaatio olla tehokkaampi. Ystävällinen sana ja saat palvelua.
Kuoleva potilas siis käsitinkö aloituksen väärin?
"En halua kipulääkkeitä". Miksikäs niitä haluaa, jos ei tarvitse, mutta jos todella kärsii kivusta, tervejärjinen ihminen haluaa kivunlievitystä, ja jos on sairaalassa tai laitoksessa, sitä varten on koulutettu henkilökunta, joiltan niitä saa.
Tietty, kaikilla ei ole tervettä järkeä, vaan sairas marttyyri-into, ikäänkuin se toisi kirkkaamman kruunun. Mutta ankaria kipuja kärsinyt vuosikaudet, tietää, että kenenkään mieliala ei parane kivunlievittämättä jättämisellä. Kyllä kivun lievitys on ELÄMÄNLAATUA.
kirjoita, jos tietää millaista kipua voi olla pahimmillaan, vaan varmasti ottaa kaiken avun vastaan, mikä saatavilla on.
Ehdottomasti samaa mieltä, kivun hoito on ensiarvoisen tärkeää, myös suuresta leikkauksesta toipumisen kanalta, puhumattakaan kuolevan potilaan kanalta.
Olen toipunu sydän leikkauksesta ilman kipuja HYVIN, juuri hyvän kipuhoidon ansiosta, rintakehä avatiin sydän pysäytettiin, nostettiin paikoiltaan kaikki pääsuonet uusittiin, en koskaan olisi siitä toipunu ilman hyvää kivun hoitoa.
Kauhulla olen kuunnellu kuolevasta syöpähoitopotilaasta joissa ei ole saanu kivun lievitystä tarpeeksi, jotenkin pidän sitä epätodennäköisenä, johtuen omista hyvistä kokemuksista.
Mielestäni kuoleva kipeä ihminen ON lääkittävä niin että ei tarvitse olla kipeä.
Oma äitini sai kivunhoitoa riittävästi. Kun havaittiin, että syöpä oli tukkinut suoliston ja kivut olivat hirvittävät, eikä leikkaukseen ryhtyminen -90 vuotisen ihmisen kohdalla ole mitenkään perusteltua, ottaen huomioon että ennestäänkin on jo vaikea sydämen vajaatoimintaa yms. kroonisia tauteja.
Ylilääkäri kysy, mitä mieltä omaiset olemme, leikataanko vai hoidetaanko vaan oireita ja kipuja. Tiesin äitini kannan, ei ollut koskaan leikattu, ja hän pelkäsi leikkausta kuin kuolemaan. Sanottiin, ettei leikata, hoidetaan vain oireita. Jos olisi leikattu, hän olisi joutunut hengityskoneeseen ja munuaisdialyysiin. Se ei olisi ollut leikkauksen väärtti.
Hänellä käynnistettiin niin tehokkaan kivunlievitystoimenpiteet, etttei hänellä enää ollut kipuja. Josko hän sitten menehtyikin. Joku olisi sanonut, että tappoivat hirmumyrkyillä, mutta minun mielestäni se muutamia tunteja tai vuorokauden kaksi lyhyempi elämä oli arvokkaampi, kuin ne hirvittävät tuskat, mitä hänellä oli ennen kipulääkitystä.
Naapurissa oli samoihin aikoihin mummo, jota omaiset syyttivät, että terveydenhuolto tappoi mummon morfiineilla.
Minä näen asian taas toisin. Ne, jotka tuollaista väittävät, eivät ole kokeneet koskaan todellisia hirmukipuja. Niiden rinnalla lyhyempi, mutta laadukkaampi elämä on todella tavoittelemisen arvoista.
Jos on kauheat kivut, ei siinä muu kiinnosta kuin se, miten kivun saa loppumaan mahdollisimman nopeasti.
oli 70-luvun alussa hoidettavana vanhainkodin sairasosastolla, keuhkokuumeessa.
Nurkassa oli avonainen ämpäri, jossa oli jo monet tarpeet tehtynä, useamman päivän.
Viereen oli pinottu monen päivän kahvikupit.
Oikeaan sairaalaan, monista pyynnöistämme huolimatta, mummoni vietiin vasta, kun hän hetken päästä jo kuoli.
Itse olin vasta sairaalassa pitempään.
Monenmoista siellä pitkästyneenä tuli mieleen.
Siivoushygienia näytti kyllä menneen alaspäin, kuin lehmän häntä.
Ennen siivottiin päivittäin, mopaten ja pyyhkien.
Nyt siivooja kävi heiluttelemassa moppiaan keskilattialla muutaman kerran viikossa.
Viereisen sängyn potilaan kanssa katselimme nurkissa kuhisevaa pölyä, ja pillereitä.
Ei voinut, kuin kummastella.
Sairaanhoidossakin oli ihmeellisyyttä. Valitin öisin pissahätääni, johon lääkärikin jo oli suuttua.
Hänen mukaansa aikuinen ihminen kykenee pidättämään virtsaansa yön yli.
Kotiin tultuani vietiin pissanäyte terveyskeskukseen, ja sain lääkkeet virtsatietulehdukseen.
Ravintoterapeutti antoi tarkat ohjeet ravinnostani, jota ei kuitenkaan noudatettu. Itse kuulin siitä "vahingossa".
Tässä vain muutama esimerkki monista jutuista.
On monien pitkien kuukausien kokemus monesta hoitolaitoksesta.
Keskussairaalassa, vaikka kuinka kiire onkin, kyllä siellä kaikki elementit olivat kohdallaan. Nykyisin vaan potilas ei tunnista vaatteista, kuka on sairaala-apulainen, kuka lähihoitaja, kuka harjoittelija, kuka hoitaja jne.. No lääkärin vielä tunnnistaa.
Keskussairaalasta ei ollut muuta huonoa sanottavaa, kuin yhden hoitajan osalta. Kun kädet olivat toimintakyvyttömiä, samoin jalat, enkä pystynyt ylipainehengityslaitetta itse pukemaan, pyysin hoitajaa laittamaan sen paikoilleen. Olin sentään ollut jo sairaalassa pidempään, eikä sen kanssa ollut aiemmin ollut ongelmia, hoitajat sen kävivät aina pukemassa ja laittamassa käyttökuntoon.
Nyt sitten sattui hoitaja, joka nakkeli niskojaan, että saat sinä itsekkin, laita itse.
Kyllä se masensi ja aiheutti niin pahaa mieltä, etten siltä hoitajalta sen koomisen perään minkäänlaista apua pyytänyt.
Lienee saanut seuraavana aamuna nokilleen, kun käytös muuttui raportin jälkeen. Ilmeisesti raportilla oli kerrottu tilanteestani, että käteni ja jalkani eivät toimi. Minua oltiin käännelty öisinkin eri asentoihin. Toisaalta tuntui vähän nololta, että useamman kerran yössä tuli hoitaja"lähetystö" ja asetteli minut uuteen asentoon tyynyillä tukien.
Mutta sitten sen jälkeen, kun lopputiputushoito suoritettiin TK:n vuodeosastolla, niin siellä ei kyllä hoidosta ollut tunkoa. Sänkyä ei kukaan viikkoon kohentanut. Kerran viikossa petasivat sängyn, ja sen jälkeen viikon lakanat repsottivat ja patjakin melkein aina putosi sängystä, mutta vahingoissakaan ei kukaan kohentanut vuodetta.
Keskussairaalassa kyllä siivottiin joka päivä, vaikka sanoinkin, ettei mun pöytää nyt joka ristitty päivä tartte nuoleskella, mutta aina ne vaan siivosivat. TK:ssa vain kerran viikossa.
Kuntoutussairaalassakaan, vaikka itse en pystynyt sänkyä edes kohentamaankaan, niin eipä sielläkään sormellakaan kajottu vuoteen petaamiseen tai ylipäätään edes kohentamiseen, eikä siivouskaan ollut mitenkään kovin aktiivista.
Ja kaiken huippu, suihkussa olisi saanut käydä vain kerran viikossa. Kiellettiin menemästä, ettei ole minun suihkupäivä, ja kun hielle haisin, menin, hoitsu seisoo kuin sahapukki paikalla, muttei sormellaakaan tee elettä auttaakseen. Enhän minä pesemään pystynyt, mutta pelkkä suihkuveden valuminenkin teki hyvää.
Tarkoitatko, että hoitohenkilökunnan määrää olisi vähenntty. Ei pidä paikkaansa.
Hoitajien määrä on lähes kaksinkertaistunut paikassa kuin paikassa. Sillon 70-luvulla työskentelin itsekin erään Keskussairaalan eri osastoilla, mm.ssa synnytysosastolla.
Millainen asenne sitten hoitamiseen on itsekussakin paikassa onkin taas toinen juttu. Ja moisista piittaamattomuuksista voi aina sairaalan johdolle antaa palautetta.
Huonoja kokemuksia kohdallesi on sattunut, mutta ei pidä vetää niiden perusteella mitään yleistä johtopäätöstä.
Erikoisesti kivunhoidossa on menty todella suuri harppaus eteenpäin , kuten monet muutkin hoitomenetelmät ovat kehittyneet noista ajoista.
Itse olen vakaasti sitä mieltä, että hoitajien määrä ei ratkaise, vaan laatu...
..ja kun on valittanut ja ei saa minkään laatuista hoitoa, sehän on se nyky laatu, ainakin meidän sairaanhoitopiirissä.
Onko tosiaan sairaita näin paljon Suomessa ? Et toiset jäävät ilman hoitoa ?
Saman havainnon teneenä samaa ihmetelly, onko suomessa työtätekevien moraali huonontunu, vai mistä on kysymys, laitoksissa erikoisesti ( palvelutalossa, vanhainkodissa ) hoitajilla on ainainen palaveri tai kahvitauko, vaikutelma on että hoitavat toisiaan, vaivautuneena tulevat apuun ku heitä hakee, jotain pitäis asialle tehdä, esm. lisätä henkilökuntaa.
sanoo yhdenkin poikkipuolisen sanan tai jos kaikki ei mene heidän toiveiden mukaan, heti ovat lakkoilemassa. Ennen sairaanhoito oli kutsumusammatti (tietysti rahaakin piti saada), mutta nyt kutsumuksesta ei ole tietoakaan. Nähtiinhän se silloin kun yrittivät joukkoirtisanomista. Olisivat antaneet sairaiden kuolla. Viimeistään silloin aloin halveksia hoitajia. Heidän olisi pitänyt antaa irtisanoutua, eikä ottaa takaisin ollenkaan. En ymmärrä miksi heille annetaan palkankorotuksia kahvitauoista? Ja juoruiluista. En ole millään muulla alalla nähnyt tuollaista. Myös terveyskeskuksissa tökkii kun ovat aina kahvilla tai syömässä (tupakalla?). Onneksi en aikoinaan päässyt sairaanhoitoa opiskelemaan!
Tottakai hoitajillakin pitää olla lakisääteiset tauot, eihän kukaan ihminen jaksa tehdä koko päivää syömättä ja juomatta.
Tosin sairaanhoitajankin työssä ei välttämättä sitä taukoa pysty pitämään tasan esim. klo 9.00, vaan he käy ilm.silloin kun töiltään joutavat, ja siksi voi näyttää että he ovat kahvilla tai muilla tauoilla yhtenään..
kertoo kaiken! Olet juuri niitä marmattajia, jotka vievät hoitajan ajan kymmeneltä todelliselta sairaalta. Kyllä siinä kutsumus laimenee, kun sinunlaistasi joutuu hoitamaan.
että karjanhoitajalta vaaditaan enempi kuin ihmisenhoitajalta?
Molempia on hoidettava hyvin, ei ainoastaan eläimiä!
Minäkin olen vieraillut sairaalassa usein ja viettänyt siellä pitkiäkin aikoja. Olen nimittäin saatellut kaksikin läheistäni melko äskettäin rajan yli, joten on ollut tilaisuus ja aikaakin seurata hoitajien toimia. Erittäin hyvin on läheiseni hoidettu, eikä heillä itselläänkään ole ollut mitään negatiivista sanottavaa. Kysmys ei ole edes samasta sairaalasta, vaan kahden eri kunnan laitoksista. Joten eipäs nyt teilata kaikkia samaan syssyyn. Vanhainkodista minulla ei ole juuri kokemuksia, joten siihen en voi ottaa kantaa.
Onko työmoraali yleisesti löystyny !?
Liian usein näin aina kaikki palaverissa yhtäaikaa, vanhukset huuteli apua ja hortoili kuka mitenki tuntikausia ominpäin, ???? ei voi kuin ihmetellä missä moraali on ?????
Omaiseni on nyt tasokkaassa laitoksessa, nyt ei ole moitteille sijaa, hoito hyvää, ainaki toistaiseksi, aina pelottaa mahdolliset muutokset henkilökunnassa.
Vanhainkodeissa on suuriaki eroja, niihin olis kunnallista kriittistä valvontaa lisättävä rajusti, varsinki yksityisiin laitoksiin.
Jos moraali on huonontunut, niin kaipa se on tapahtunut kautta linjan, eikä pelkästään työtä tekevien kohdalla.
Ei meillä ennenkään ollut joku koko ajan potilaan vuoteen vieressä, mutta nykyään tietenkin potilashuoneissa tehtävään työhön menee vähemmän aikaa kuin ennen. Ja vastaavasti on tekijöitä vähennetty.
Sen käsityksenhän tässä on saanut, ettei henkilökunnan lisäämiseen ole missään nimessä varaa.
Olen kanssasi samaa mieltä ja tulen nyt tukemaan näkemyksiäsi. Kyllä hoitajat hoitavat ja pitävät lakisääteiset paussinsa. KAKS:ssa oli hoitajien taukohuone paikassa jonne eivät potilaat pääseet, joten saavat pitää kahvi- ja ruoka taukonsa rauhassa.
Itse demostroin hoitavalle lääkärilleni tabujeni aiheuttavat mielen ailahtelut juuri tällä kahvipaussi urputus esimerkillä ja nauruksihan se meni.
Tulin juuri terveyskeskuksesta vaikka aikaa ei ollut varattu. Menin valmiit pissanäyteputket taskussa hoitajan vastaanotolle hän kirjoitti lähetteen labraan, homma pelasi, ei valitettavaa nyt jatkan siivousta. Iltapäivällä saan tulokset ja lääkityksen jos näyte menee viljelyyn siitä, huolimatta saan lääkkeet etukateen, mikäli on tarvetta ja tuntuu olevan ; ).
"teitä riittää" = oletkohan oikealla alalla, närkästyksestäsi päätellen sinun kannatas vaihtaa alaa ?
vaikka nyt olenkin jäänyt eläkkeelle. Älä mene tekemään turhia olettamuksia, sillä en ole sairaanhoitaja. Minä olen kuitenkin käynyt läpi muutaman leikkauksen ja olen ollut potilaana useita kuukausiakin. Lisäksi olen saatellut rajan yli useampiakin omaisiani, joten hoitajien työskentelystä minullakin on ja saa olla mielipide. Jos mielipiteeni ei ole yhteneväinen sinun kanssasi, niin sille ei voi mitään. Sinun mielipiteesi alan vaihtamisesta jätän täysin omaan arvoonsa.
työt tehdään niin, että vierastuntien aikana hoitohenkilökunta aterioi ja ppitää kahvitaukonsa juuri siksi, että potilaat ja omaiset voivat rauhassa viettää aikaa yhdessä. Lounas tai päivällinen usein se kuittaantuu kahvia hörppimällä, kun hoitajat eivät uskalla poistua osastotiloista, koska kuitenkin on apua annettava myös ruoka ja kahvitaukojenkin aikana.
Laitanpa tähän miettimistä.
Huomasin syöpäpalstalla, että sairauksilla ikään kuin "rehvasteltiin", haettiin huomiota yksinäisyyteen. Täälläkin olen huomannut, että sellainen ihminen ei ole ollenkaan sairas, jolla ei ole suomalaisten perussairauksia tai otettu sydän rinnasta ulos tai piuhoja laajennettu . Tai jos ei tarvitse kipulääkettä vaan pystyy hallitsemaan kehonsa kiputiloja ei nyt varsinkaan ole koskaan sairas ollutkaan vaan tyhmä ja lapsellinen eikä ymmärrä mitään.
Vanhuus pelottaa niitä, jotka ovat jo nyt ikäänkuin syrjässä. Ei ole kontakteja ja nekin harvat kontaktit ovat sairaalaan. Siellä ei yksilö voi paljoakaan hoitojärjestelmää muuttaa mieleisekseen vaan on tyydyttävä talon tapoihin. Ja kun he menevät terveyskeskukseen he odottavat olevansa jotenkin erikoisasemassa. Hoitohenkilökunta on ikään kuin on juuri heitä varten. Kun näin ei tapahdu etsitään tuo iänikuinen kahvipaussi esimerkki.
Vanhaikodissa kuollaan pääsääntöisesti vanhuuteen ei hoitovirheisiin tai sen takia kun hoitaja on kahvilla.
Myrkkypilleri ei ole vanhuksille kehitelty vaan nuoremmille, jotka eivät ikinä parannu ja ovat muitten pyöriteltävissä ja heidän älynsä pelaa.
Kummallista kyllä, tekstisi kohta, jossa kerrot sairauksilla rehvastelusta, on hyvä esimerkki juuri sinusta. Olet moneen kertaan kertonut omasta sairastumisestasi syöpään ja pyytänyt sääliä sekä ymmärtämystä ja antanut ymärtää,että olet kovin urhoollinen. Ehkä niinkin ja saahan asioista kertoa ja sääliäkin pyytää, mutta tuomiosi muusta ja muista ovat kovin lapsellisia. Et tunne kaikkien ihmisten asioitaja olosuhteita vaan lähinnä hyvin pienen piirin.
Samaten tuo tuomiosi, jossa sanot vanhuuden pelottavan vain niitä, jotka ovat jo syrjässä. Kummallista puhetta, kun näkökulmana on, että julkisen sektorin nykyisen käsityksen mukaan kotihoito on paras hoitomuoto vanhuksille ja muuta vähennetään. Näin vaikka resursseja sillä ei kotihoitoon ole. Ei tarvitse olla syrjäytynyt ollakseen huolissaan. Olen tästä keskustelut usean tuttavani kanssa. Emme ole sen ihmeemmin syrjäytyneitä kuin sinäkään (vai oletko syrjäytynyt itse?). Parasta olisi nyt käydä paljon julkista keskustelua tästä, jotta asialle tehdään jotakin eikä mainosteta kotihoitoa, jossa sanan hoito-osa ei tarkoita mitään.
Syrjäytynytkin saa olla Suomessa. Se ei ole sairaus tai vika eikä siitä pidä tuomita ts. syyllistää heitä sinun tyyliisi ja ikäänkuin omilla olosuhteillasi ylvästellen. Kerrot palstoilla lähestulkoon kaiken itsestäsi ja olosuhteistasi tai ainakin näitä tarinoita, joissa olet päähenkilö minä-muodossa. Ahkeruudestasi päätellen elät täällä, joten ihmettelen, onko sinulla todellisuudessa läheisiä lainkaan vai ovatko läheisesi yhtä kuin netti? Jos totuus on viimeksi mainittu vaihtoehto, ymmärrän jotenkin tuomiosi ja ylimielisyytesi. Itsestäsi puhut.
Kirjoitat usein tällä palstalla ja aina yhtä kypsymättömästi. Koskapa sinulla on ainakin
fiktiivisiä tuntemuksia kärsimyksestä, olisi suotava, että edes joskus yrittäisit ymmärtää asioita vähän laajemmin kuin oman napasi tienoilta. Varsinkin, kun taannoin kehuit olevasi muiden yläpuolella ja henkisen kehityksesi olevan muita palstalaisia korkeammalla tasolla. Tätäkö se on?
Laitan tähän tälläisen yksinkertaisen esimerkin, että tämän lukiessasi ymmärtäisit viestini tarkoituksen.
Tapasin erään ystävättäreni, joka tuli Etelä-Suomesta äitinsä luokse joulun aikana kylään. Kodinhoitaja joka huolehtii pääsääntöisesti hänen äidistään pyysi tytärtä viemään äidin terveyskeskukseen jonne oli aika jo varattu.
Tytär lähti äitinsä mukaan ja he menivät lääkärin vastaanotolle. Lääjäri kysyi tyttäreltä, tiedättekö kuinka monta kertaa äitinne on tänä vuonna täällä jo käynyt. Tytär ihmetteli... niin kuinka monta kertaa. 103 kertaa eikä äidillänne ole mitään fyysistä vaivaa, eikä ole nytkään.
Tämä oli osa sanomaani. Huomion hakua, joka on yleisesti tiedetty jo kauan aikaa.
Henkisen- ja fyysisen terveydentilani pohdiskelu lienee jo tietokoneesi kansioissa valmiina pieniä muutoksia vaille odottamassa sopivaa hetkeä laittaa se jonkun viestini jälkeen.
Osaan sen jo ulkoa.
jos ei ole sisua elää loppuun asti.
Miksi (kaikkien) ihmisen elämä olisi pelkkää ihanuutta?
Mitä muut ovat määräilemään muita, tässäkään asiassa, vaikka itse pitävätkin itseään kaikkien alojen erikoisasiantuntijoina?
Miksi yleensäkään ottaa kantaa toisten elämään, vaikka tunteekin olevansa maailman viisain ihminen?
ja sanompa henkilökunnan olevan asioista perillä olevia ja motivoituneita työhönsä. Totta on, että nykyaikana paperityö on vaihtunut tietokoneella näpyttelemiseen. Joku voi katsoa, että se ei ole työtä vaan huvia. Samoin henkilökunnan yhteinen kahvihuone voi olla lasin takana, mutta kuitenkin he viettävät sitä lakisääteistä ruoka- ja kahvituntiaan ja saattavat jutella samalla täyttä työasiaa, kun kaikki ovat paikalla. - Nykyajan sairaalahenkilökunta on pitkälle koulutettu ja osaa asiansa monipuolisesti, töitä ja tehtäviä on yhdistelty. Tämän päivän sairaanhoitaja tekee monen entisajan sairaanhoitajan tehtävät kehityksen myötä.
- Mutta soisimpa omaisten, ystävien ja tuttavien tulevan tervehtimään potilaita ja tuomaan positiivista mielialaa eikä vain arvostelemaan. Hoitohenkilökunta tekee todellakin parhaansa, heidän 'asiakkaitaan' ovat potilaat. - Vierailijatkin voivat omalta osaltaan edesauttaa, että potilaalla ja henkilökunnalla on hyvä työympäristö.
mistään yhtenäisestä hoitokulttuurista. Kuten tuolla edellä on kerrottu, se vaihtelee paljon eri hoitolaitoksissa, eri paikkakunnilla. Ehkä on vähän tuuristakin kiinni, millaista hoitoa saa.
Se kai on yleisesti tunnustettu että syöpähoidot ovat pohjoismaissa huippuluokkaa, samoin ortopedia.
Se nyt on vuosien varrella varmasti muuttunut, ettei potilaita "makuuteta" sairaaloissa pitkään,
osittain säästösyistä ja osittain sen vuoksi, että kaikki sairaudet eivät vaadi pitkää vuodelepoa,
se voi joskus olla jopa pahaksi.
Toinen muutos, josta tuolla jo joku mainitsikin, on se, että hygieniaan ei satsata enää samalla tavalla kuin aikaisemmin. Silloinhan valitettiin lattioitten buunaamisesta. Taitaa vain olla niin, että jos hygienian tasoa
vielä madalletaan silläkin on hintansa - sairaalabakteerit ovat valitettavan yleisiä.
että alan laittamaan, silloin tällöin, Marevan-pillereitä jemmaan.
Niitä kun tempaisee 20 kerralla, alkaa nenä vuotamaan ja henki siinä samalla.
Jää pelastuslaitokselle kauheasti siivottavaa.
Ebola-virus ei oo mitään siihen verrattuna.
Tämä vain vastauksena yhdelle joka, tuolla ylempänä, kertoi keinoja omatoimiseen lääkitykseen.
:)
H.
olen, joka kirjoitin hygieniatason laskemisesta. Maatessani kuukausi kuukauden perään, onneksi taju tallella, oli aikaa miettiä sitäkin, antibiootin aiheuttamassa vakavassa tilassa, kohtalokkaan perussairauteni ohella.
Samaa mieltä olen, kuinka vaarallisia, ja yleisiä ovatkaan nykyisin sairaalabakteerit.
Eivät siinä ainakaan auta alentunut siisteys, saati potilaan harventuneet pesumahdollisuudet. On ihan eri asia, pääseekö potilas omin voimin suihkuun, vai pitääkö pesupäivä sopia jo kauan etukäteen.
Monella osastolla olleena sillä käynnilläni, sanon vaan, että kaikki vaihtelee suuresti osastottain. LIekö sitten kiinni henkilökunnan paneutumisesta työhönsä.
Joka munakoriin mahtuu mätiäkin munia, kunhan ne eivät pilaa kunnossaoleviakin.
NIIN,,,,, minulla on kaikki hyvin, mutta tunnen yksinäisyyttä, itse olen syyllinen yksinäisyyteen, jotenki olen laiska ottamaan yhteyksiä, en kutsu ketään kylään, ku en pidä "passaamisesta ", mikä neuvoksi, olen kamalan itsekäs, ja laiska, apuvaaaa .
Tykään kovasti jos minua passataan, mikään ei ole ihanampaa.
Tulin terveyskeskuksesta. Sain lääkityksen virtsarakon tulehdukseen. Vein aamulla näytteet ja iltapäivällä lähdin kuuntelemaan tuloksia. Katsoimme tulokset ja hoitaja soitti lääkärille joka kirjoitti reseptin jonka hoitaja minulle haki.
Kun hoitaja palasi kerroin, että olen laittanut muutaman viestin keskustelupalstalle ketjuun joka arvostelee terveydenhoitopalveluja. Kerroin kuinka olette kuulemma aina kahvilla kun teitä tarvitsee, hän nauroi ja kysyi onko siellä tullut esiin myös, että olemme aina tietokoneella kun meitä tarvitaan.
Mielestäni hyvää palvelua saa, en tiedä mistä kenkä puristaa jos palvelu ei palaa. Onko asenteet kohillaan ja kykenemättömyydesta löytää nopein tapa saada apua.
Aamulla vein näytteet, sillä otan aina edellisella vierailullani mukaan näytteenottopussukan sillä koskaan ei tiedä milloin sen tarve tulee. Iltapäivälle nielaisin ensimmäisen pillerin. Palveluketju toimi moitteettomasti ja tytöt olivat hyvän tuulisia ja avuliaita.
Pitkään, siis vuosikymmeniä tuota sairaalatouhua hyvin läheltä seuranneena olen usein törmännyt tapauksiin, joissa omaiset, jotka erittäin harvoin muistavat sairaalassa olevaa omaistaan, ovat kaikkein kärkkäinpiä puuttumaan hoitoon ja moittimaan omaisensa hoitomenetelmiä sekä hoitohenkilökuntaa. Siellä usein lienee takana oma huono omatunto, kun ei niitä yhteyksiä ole hoitanut, eikä useinkaan ole silloin kun se on vielä ollut mahdollista tarjonnut auttavaa kättään, joka olisi saattanut auttaa potilaan pidempään kotonapärjäämiseen. Ainakin vanhusten kohdalla on usein näin.
saanut terveyskeskuksessa. Tosin olen käynyt viime vuosina vain terveystarkastuksissa. Kerran taidettiin sappi tähystää. Ajattelen kuitenkin, että jos vaiva on helppo diagnosoida ja helppo hoitaa niin käyntihän on melkein kuin tavallinen tervehdyskäynti. Jos vaivat ovat epämääräisiä ja vaativat kalliita tutkimuksia
hoitohenkilökuntakin voi olla jo vähän toppuutella, katsella "kokonaisuutta" kriittisemmin ja monelta kannalta. Priorisointi, kustannustehokkuus ja mitä muuta heidän kuuluu ottaa huomioon ?
Mutta myös potilaan oma asenne voi hyvin vaikuttaa hoidon tarjontaan. Jos menee jo valmiiksi
epäluuloisena ja kielteisellä asenteella, ei taida hoitotahokaan antaa parastaan - ihmisiähän sielläkin vain ollaan.
Muistan kun sädehoitovaiheessa saavuin odotushuoneeseen oltuani ensin toisessa kerroksessa verikokeissa. Kysyin iloisesti jokohan minut on huudettu sisään. Eräs mies katsoi minua julmetun pahasti ja sanoi, että jos oot myöhässä, minä menen ensin. Sanoin, että aikani pitäsi olla juuri näillä sekunneilla. Mutta minä meen esin äija ärisi koska tulet vasta nyt. No ei ollut minun vallassa määrätä kuka menee ensin ja istuin tuolille. Seuraavaksi sisään huudettiin minut ja äijä mulkoili ja mutisi jotain, jota en saanut selville. Jos potilas käyttäytyy kuten tuo mies on sanomattakin selvää, että henkilökunta pistää toisenlaisen ilmeen kasvoilleen.
Ravintolassa työskennellessä opin itsekin kohteliaaseen viivyttelyyn.
suotakoon myös pahamieli ja pahantuulisuus.
Luulisi toisen potilaan se ymmätävän.
Eihän siitä ole kysymys vaan henkilökunnan sietokyvyrajoista ja jos potilas on hankala voi hän itse aiheuttaa itselleen hoitoviiveen ja pahaamieltä.
olen ollut pitkiä aikoja elämästäni sairaaloissa, ja aina tullut hyvin sairaalahenkilökunnan kanssa toimeen.
Minä tiedän kiitollisuuden ja kiitoksen voiman.
Me ihmiset emme kuitenkaan ole klooneja toisistamme, onneksi.
kantaa jos ärsyynny! Uskonhan minä että tulet toimeen henkilökunnan kanssa. Kiitollinen olen minäkin saamastani palvelusta sairauteni aikana.
Itsestään selvyydet ovat myös tarpeettomia kuten viimeinen lauseesti.
on yleinen keskustelupalsta.
Koska tähän viimeiseen viestiini tuli kommentteja henkilöiltä, jotka ilmeisesti eivät ymmärtäneet viestini sanomaa, haluan hieman täydentää tätä alkuperäistä siten, että kun minä olin hoitoni saanut hoitajat jutustelivat kanssani tovin niitä näitä mm. käsitöistä ikään kuin "ajankuluksi". Siis tuo viimeinen lauseeni....Ravintolassa työskennellessä opin itsekin kohteliaaseen viivyttelyyn....
Olen selvää, että jos omaiset tai potilas käyttäytyy hyökkäävästi ja alkaa painostaa hoitohenkilökuntaa hienotunteinen jopa ylikohtelias viivyttely astuu käyttäytymiskuvioon.
ymmärtämään, hoitohenkilökunta on kyllä koulutettu vastaanottamaan kaikkien potilaiden käytöshäiriötkin.
"ylikohtelias viivyttely", henkilökunta sairaalassa on vastuussa potilaistaan. Pubin ainoa tarkoitus on juottaa kävijänsä pöydän alle.
Ihmeellistä verrata kaljabaaria sairaalaan.
et ymmärtänyt asian ydintä.
sivistynyt tai vähämmän sivistynyt viivyttely kuuluu terveydenhoito allalla työskentelevien ettisiin periaatteisiin, ehkä ravintolaan paremminkin..
tuo "kohtelias viivyttely". Minulle se aukesi sillä tavoin, että ammatti-ihminen ottaa kiperässä tilanteessa ohjat käsiinsä ja "viivyttelemällä" laittaa jäitä hattuun, etäännyttää asian pois henkilökohtaiselta tasolta. Ihan sama ollaanko ravintolassa vai hoitolaitoksessa. Ei siinä etiikkaa tarvita, arkijärkeä ja malttia vain.
tilanteita, joissa ei eettisyyttä ruveta pohtimaan.
Kyllä usein joutuu kehon kielellä ym. näyttämään, että nyt minun pitäisi päästä jatkamaan töitäni tms..
Myös "huonosti" käyttäytyvälle asiakkaalle on viisainta näyttää ensin ilmeillä ja eleillä, ettei hyväksy tämän käytöstä. Puhuminen (ja hymyileminen) ei aina ole se paras tapa tilanteen hoitamiseksi.Tätä luulen Korpikirjailijan tarkoittaneen.
että vastasin vahingossa sinua "matkien", en ehtinyt nähdä sinun viestiäsi, kun taas kesken kirjoittamiseni jouduin muualla käymään. :)
harvoinkos ne ajatukset yksiin sattuvat...
On kiva lukea vistejä, joissa asia on ymmärretty. Useinhan vängätään vaikka väkisin viesti väärille raiteille mitä tuo lie jätän sen jokaien itsensä pohdittavaksi.
Sairaanhoitohenkilöstö kuten ravintolahenkilöstökin ovat asiakaspalvelijoita. Kummassakin työssä kohdataan eri tavoin huumattuja asiakkaita (tietty myös ihan huumaamattomiakin) ja kummassakin tarvitaan ammattitaitoista alansa hallitsevaa henkilökuntaa.
Ja kuten sinä ja beessikin tuolla alempana kirjoitti eettisyyttä ei ongelmatilanteessa aleta pohtimaan vaan käytetävä arkijärkeä.
Kohtelias viivyttely ihan kiva sanayhdistelmä ; ) tarkoittaa sitä, että asiakkaalle annetaan aikaa rauhoittua, poistutaan. Ei hermostuta eikä myöskään aleta kiirehtimään. Hötkyily yhden ongelma asiakkaan kimpussa voi aiheuttaa muiden paikalla olevien asiakkaiden suuttumuksen ja sehän johtaisi työntekijän vaikeaan tilanteeseen, soppa olisi valmis kiehumaan yli.
Tulen arkoja työpaikkoja nämä ravintoat ja sairaalat. Terveydenhoitolaitoksissa, sasiaalipalvelukeskuksissa, verotoimistoissa jne. työntekijät on turvallisuussyistä eristetty lukkojen taakse.
Ravintolassa ei vielä ole näin pitkälle tarvinnut mennä ; )
ole vähän kuin poliisina siellä, terveykeskuksissa on myös turvamiehet - ainakin täällä pääkaupunkiseudulla, niin että villiä aikaa etetään ja yhä enemmän tarvitaan niitä,
jotka tiukan paikan tullen osaavat tuon kohteliaan viivyttelyn taidon.
ymmärsin sen jonkunlaiseksi vallankäytöksi.
siis vallankäyttöä, mutta kiperät tilanteet eivät välttämättä hoidu ilman jonkinasteista vallankäyttöä. Ja kuten beessi sanoi, joskus sanat ja hymyily (empatia ?) eivät vain yksinkertaisesti riitä ja niilläkin on omat taitajansa.
niin että kyseessä ei olisi ollut varsinainen "kriminaali", joka käyttäytyy väkivaltaisesti, - heihin ei kai hymykään tehoa, mutta ns. hankala asiakas, so. esim. valittava ja ehkä kaikeen tyytymätön asiakas voidaan hoitaa ilman vallankäyttöäkin - ns. viivyttelyä..olisiko kys. kostaminenkin..
Ravintolat ovat toistaiseksi porttierin tai turvamiesten huolehtivien silmien alla, eikä tarjoilijat työskentele turvalasilla varustetussa baareissa. Eivä he ojenna laseja paukun mentävän reijän läpi ottaen vastaan toisesta reijästä tulevan maksuvälineen ; )
No joo, taisi mielikuvitus päästä valloilleen ; )
taitolaji, se ei irtoa kaikilta, enkä oikein usko "eettiseen kasvatukseen" - se johtaa minusta lähinnä valheeseen ja teeskentelyyn, jonka kohde yleensä aistii. Hoitajissa kylmäsydämisyyttä ei juuri suvaita, mutta minusta kylmäsydäminenkin voi tehdä hyvää työtä, hoitaa tehtävänsä tunnollisesti, hyvää tilannetajua, joskus valtaakin, käyttäen.
ettei koskaan pidä antaa väärää viestiä, esim. röyhkeästi ja muista piittaamattomasti käyttäytyvälle henkilölle (eikä myöskään tilannetta sivusta seuraaville). Ei ole hälytysnappia, jolla kutsutaan erityinen puhe/hymy/empatiataitaja ?! paikalle.
Röyhkimykselle pitää selvästi näyttää, että hänen valitsemansa taktiikka ei toimi ja se on tehtävä heti. Pahemmaksi tilanne yleensä menee, jos hän hetken jo kuvittelee "onnistuneensa".
visio, sun mielikuvitus ei tosiaan tunne rajoja...
Empatia on kuten kirjoitit taitolaji. Mutta mitä tarkoitat kylmäsydämisyys sanalla? Pitääkö olla empaattinen kylmäkalle kun hoitaa vaikeasti sairaita potilaita?
Empatiaa, samaistumista kohteen tunteisiin ja samalla syvää pahaa mieltä koin kun katsoin lehtikuvaa kahdeksan kuukauden ikäisestä poron vasasta, jolta susi oli syönyt vain kielen ja jättänyt kitumaan hankeen.
Tämä esimerkki antakoon kuvan, että en seuraa tv:ta juuri lainkaan. En halua pahoittaa mieltäni. esim. katsomalla juutlaismurhista kertovia dokumentteja. En pysty katsomaan niitä samaistun tunteilla uhreihin.
Katselun alla on dvd, jonka sain joululahjaksi Charles Dickensin Pikku Dorrit. Tykkään tämän laltaisita raadollisista fileistä. Dickensin kirjojen juonet vetävät mukaansa eiliseen ja smalla ne ovat nykyaikaa. Laatu elokuvia, joissa voi keskittyä näyttelijöiden upeisiin roolisuorituksiin. Filmin sarjamurhaajakin tekee aivan uskomatonta roolisuoritusta ; ))
ihminen, joka ei osoita tunteitaan. Se ei mielestäni kuitenkaan merkitsi sitä, etteikö hänellä niitä olisi. Taas tuli hyvä sanayhdistelmä: empaattinen kylmäkalle. Sellaisia hakuun...
Kaikki on parempaa kuin ennen, aivan kaikki ja mitä tulee suomeen maailman paras.
oikeassa.
Ruokaa osaa ruotsi tehdä paremminkuin suomi, siellä käytetään lisäaine myrkkyjä vähemmen jos olenkaa, miksi suomi myrkyttää omia kansalaisia lisäaine myrkyillä, ruotsissa on ruoka selkeästi puhtaampaa kuin suomessa ? HYI , ja esm. eteläeuroopassa saa aina, joka aamu tureen leivä ilman lisäaineita, ne maistuu suussasulavan ihanilta, verrattuna suomen sämpylöihin.
Ei suomi maailman paras ole kaikilla aloilla !
Suomeen on syytä saada parempaa ruokaa kauppoihin, leipää erikoisesti, ilman lisäaineita !
paistamallahan sitä hyvää leipää saa..ja sämpylöitäkin :)
esim luulemme edellisen kirjoittajan tarkoittavan tätä. Ja seuraava kirjoittaja tyrmää luulemisen ja sanoo tämän tarkoittavan sitä. Sitten se nimenomainen kirjoittaja tulee kehiin ja sanoo tarkoittaneensa tuota (ja taas kaikki ovat ulalla). Siis tyhjästä puhumista ja kirjoittamista - sanoja, jotka ovat vain enemmän tai vähemmän sanahelinää, uhoa, rehvastelua tai pullistelua.
eikös se ole sitä elämän rikkautta, että saa sanahelistä, uhota, rehvastella ja pullistella ?
Jos ei muuta rakenna niin itseään. Ja itseäänkin on hoidettava, kuka mitenkin.
Ihan terävä analyysi sulla, meistä tyhjänpuhujista...
"tyrmää" = sanoo oman mielipiteensä (kenties kysyvästikin).
"ulalla" - mistäs tiedät?
"tyhjästä puhumista ja kirjoittamista" = tavallista keskustelupalsta-meininkiä, ajankulua, jossa jokainen on itse valinnut mihin ja miten vastaa. Arvostelemallakin voi tietenkin osallistua.
"sanahelinää" - kevyttä rupattelua?
"uhoa" - ? provosointia? (tai leikkimielistä uhoilemista)
rehvastelua - ? kirjoitus "rehvastelijalle" tutusta aiheesta tai ehkä faktoja hänen omasta elämästään?
pullistelua - ? omaa kuvitteluasi?
Voit ihan yhtä hyvin kuvitella muille kirjoittajille hyviä tai helpommin hyväksyttäviä motiiveja ja ominaisuuksia, kuin tuollaisia ikäviä.
"menkää sairaala-apul " = niinpä näyttää sunki jutut olevan pelkkää sanahelinää, hi.
Ai oliko sulla jotain asiaakin?
Hän kertoi oman mielipiteensä keskustelun tasosta ja samalla muista kirjoittelijoista. Vielä enemmän asiaa olisi ollut, jos hän olisi samalla vähän neuvonut meitä höpöttelijöitä näissä keskusteluasioissa.
beessi jaksaa aina olla niin "suloinen " sovittelija, hyvä niin.
Ikinä en ole edes yrittänyt olla "suloinen" TÄÄLLÄ, enkä yritä vastakaan.
Enkä ikinä ikinä sovittele täällä mitään!
Tuo perkele sukus viivalle ja tappele!!
" koira leikkiä laskee sika totta tonkasee "