Seurakuntapäivillä kuultiin:" Mitä on elävä usko ja miten se toimii arjessa?" Itse Keijo Nissilä piti alustusta, jota seurasi saarnaajien vilkas keskustelu. Muita kuin puhujia, puheenvuoron käytti 3 henkilöä.
Eräs vanha puhujasetä piti kaksikin puheenvuoroa jatustellen aiheen vierestä.
Muuan nuori nainen käytti lyhyen puheenvuoron todeten vain, kuinka oikeaan osuva ja ajankohtainen tämänkertainen seurakuntapäivien alustus olikaan.
Joku totesi, miten mahtavaa on, kun pääsee joskus elävässä elämässä todistamaan uskostaan epäuskoisille.
Keijo Nissilälle oli helsingissä teologisessa tiedekunnassa tullut eräs opiskelutoveri sanomaan; teidän uskollanne ei ole tässä luterilaisessa kirkossa mitään tulevaisuutta, johon Keijo totesi vain: minulla on vain tämä yksi tie, joka vie elämään, muuta tietä minulla ei ole.
Eräs perheenäiti kävi suremassa poikaansa, joka on kieltänyt uskonsa. Toiseksi viimeisen puheenvuoron käytti eläkkeellä oleva opettaja, joka muistutti, että älkää nyt käykö jälkikeskusteluja internetin keskustelupalstoilla, vaan käyttäkää ne täällä siunatun jumalanlapsijoukon keskellä.
Eräs vanha puhuja laahusti eteen ja kaiveli tovin korvakuulolaitettaan, joka ei meinannut olla korvassa oikealla tolallaan. Puhuja muisteli helsingissä olo aikaansa ja kuinka selvitteli siellä rauhattoman omantunnon kahden kesken luottohenkisen saarnaajan kanssa.
- Olen toiminut kaksikymmentä viisi vuotta maatalouden harjoittajana ja tuuminut ison perheen keskellä, että onko tässä touhussa mitään järkeä ollenkaan. Lopulta hän pähkäilyissään päätyi kuitenkin siihen, että on sittenkin. Tämä puhujaveli käveli eteen toinen käsi housuntaskussa rennosti ja virne naamallaan. Mutta osasi hänkin vakavoitua lopuksi pohdiskeltuaan ensin maatalouden tulevaisuutta, jolla on hyvät tulevaisuuden visiot. Ihmiskunta lisääntyy kaiken aikaa ja se merkitsee, että ruokatuotannolle riittää kysyntää. Toinenkin puhuja, jolla on iso perhe, sanoi monesti pohtineensa ison perheen järkevyyttä. Hän totesi Jumalan johdattaneen löytämään lopultakin hyvän ammatin, vaikka ensin opiskeli turhaltakin tuntuvia yleissivistäviä aineita.
Mehtäperäläiset ukot kertasivat oman elämänsä muistoja, niitä hyviä onnistuneita sellaisia, joissa sai saarnata syntejä anteeksi.
Puheenjohtajalla, puhuja niinikään, oli aihetta leveään hymyyn. Hän sai piispalta kauniit kiitokset taidosta johtaa paneelia niin, että puheenpitäjiä saatiin estradille riittävissä määrin.
Ja kestihän se kokous kaikkineen yli kolme tuntia. Nissilällä oli sana hallussa, hän osasi lohduttaa sitä perheenäitiä, joka oli murheen murtama lapsensa epäuskon vuoksi.
Tuhlaajapoika otettiin apuun uskoksi parempaan, että kyllä ne vielä palaa takaisin isän kotiin.
Seurakuntapäivien sanoma oli väkevä, se sai lopuksi monet kädet pyytämään siunausta puheenjohtajalta, jolla oli aihetta hymyyn myös tältä osin, saadessaan kokouksen sujumaan kaikin tavoin toivottuun lopputulokseen.
Eräs puhuja tuli kertomaan, miten vaikeaa oli nousta penkistä ja tulla tänne eteen. Se vanha osa on niin sitkeä. Moni puhuja sätti itseään ja vanhaa osaansa hitaaksi ja turmeluksien kanssa painiskelusta.
Mutta eihän se tavallinen kuulija lähde esiintymään. Ei ole mitään mieltä ainakaan lähteä omista henkilökohtaisista asioistaan laulamaan. Parempi kait niistä on "laulaa" täällä keskustelupalstalla, vaikka nimenomaan kiellettiin. Uskovaisten periaate on; vain kasvotusten, mutta kaikki eivät siihen kykene.
Kotiläksyksi annettiin kaikille kehoitus lukea tuoreimmasta päivämiehestä tärkeää sanomaa puhujaveljien vuosikokouksesta jyväskylästä. Seurakunta on rakkauden seurakunta, jossa hoidetaan syntiä ja saastaisuutta. Niin, helppohan se on sanoa, mutta jos nyt yht´äkkiä joku alkaisi kertoa olevansa pedofiili, niin eiköhän rakkaus häviäisi juoksujalkaa pihalle.
On helppoa jaella tuntemattomia syntejä, mutta jos kävis niin, että joku kertoisi oikein räikeän synnin, alkaisko puhuja miettiä, pitäiskö tuolta ketkulta tällä kertaa synnit pidättää.
Aina ei olla oltu yhtä armollisia ja höveliä, vaan kovia ja armottomiakin, sikäli kuin on uskominen vanhempien ihmisten puheisiin ns.hoitokokousajoista.
Hoitokokoukset on näköjään vaijettu astia, missään ei puhuta niistä ja entisistä ajoista ja jos mainitaankin, niin ne olivat siunauksellisia.
Eräs vanha puhujasetä piti kaksikin puheenvuoroa jatustellen aiheen vierestä.
Muuan nuori nainen käytti lyhyen puheenvuoron todeten vain, kuinka oikeaan osuva ja ajankohtainen tämänkertainen seurakuntapäivien alustus olikaan.
Joku totesi, miten mahtavaa on, kun pääsee joskus elävässä elämässä todistamaan uskostaan epäuskoisille.
Keijo Nissilälle oli helsingissä teologisessa tiedekunnassa tullut eräs opiskelutoveri sanomaan; teidän uskollanne ei ole tässä luterilaisessa kirkossa mitään tulevaisuutta, johon Keijo totesi vain: minulla on vain tämä yksi tie, joka vie elämään, muuta tietä minulla ei ole.
Eräs perheenäiti kävi suremassa poikaansa, joka on kieltänyt uskonsa. Toiseksi viimeisen puheenvuoron käytti eläkkeellä oleva opettaja, joka muistutti, että älkää nyt käykö jälkikeskusteluja internetin keskustelupalstoilla, vaan käyttäkää ne täällä siunatun jumalanlapsijoukon keskellä.
Eräs vanha puhuja laahusti eteen ja kaiveli tovin korvakuulolaitettaan, joka ei meinannut olla korvassa oikealla tolallaan. Puhuja muisteli helsingissä olo aikaansa ja kuinka selvitteli siellä rauhattoman omantunnon kahden kesken luottohenkisen saarnaajan kanssa.
- Olen toiminut kaksikymmentä viisi vuotta maatalouden harjoittajana ja tuuminut ison perheen keskellä, että onko tässä touhussa mitään järkeä ollenkaan. Lopulta hän pähkäilyissään päätyi kuitenkin siihen, että on sittenkin. Tämä puhujaveli käveli eteen toinen käsi housuntaskussa rennosti ja virne naamallaan. Mutta osasi hänkin vakavoitua lopuksi pohdiskeltuaan ensin maatalouden tulevaisuutta, jolla on hyvät tulevaisuuden visiot. Ihmiskunta lisääntyy kaiken aikaa ja se merkitsee, että ruokatuotannolle riittää kysyntää. Toinenkin puhuja, jolla on iso perhe, sanoi monesti pohtineensa ison perheen järkevyyttä. Hän totesi Jumalan johdattaneen löytämään lopultakin hyvän ammatin, vaikka ensin opiskeli turhaltakin tuntuvia yleissivistäviä aineita.
Mehtäperäläiset ukot kertasivat oman elämänsä muistoja, niitä hyviä onnistuneita sellaisia, joissa sai saarnata syntejä anteeksi.
Puheenjohtajalla, puhuja niinikään, oli aihetta leveään hymyyn. Hän sai piispalta kauniit kiitokset taidosta johtaa paneelia niin, että puheenpitäjiä saatiin estradille riittävissä määrin.
Ja kestihän se kokous kaikkineen yli kolme tuntia. Nissilällä oli sana hallussa, hän osasi lohduttaa sitä perheenäitiä, joka oli murheen murtama lapsensa epäuskon vuoksi.
Tuhlaajapoika otettiin apuun uskoksi parempaan, että kyllä ne vielä palaa takaisin isän kotiin.
Seurakuntapäivien sanoma oli väkevä, se sai lopuksi monet kädet pyytämään siunausta puheenjohtajalta, jolla oli aihetta hymyyn myös tältä osin, saadessaan kokouksen sujumaan kaikin tavoin toivottuun lopputulokseen.
Eräs puhuja tuli kertomaan, miten vaikeaa oli nousta penkistä ja tulla tänne eteen. Se vanha osa on niin sitkeä. Moni puhuja sätti itseään ja vanhaa osaansa hitaaksi ja turmeluksien kanssa painiskelusta.
Mutta eihän se tavallinen kuulija lähde esiintymään. Ei ole mitään mieltä ainakaan lähteä omista henkilökohtaisista asioistaan laulamaan. Parempi kait niistä on "laulaa" täällä keskustelupalstalla, vaikka nimenomaan kiellettiin. Uskovaisten periaate on; vain kasvotusten, mutta kaikki eivät siihen kykene.
Kotiläksyksi annettiin kaikille kehoitus lukea tuoreimmasta päivämiehestä tärkeää sanomaa puhujaveljien vuosikokouksesta jyväskylästä. Seurakunta on rakkauden seurakunta, jossa hoidetaan syntiä ja saastaisuutta. Niin, helppohan se on sanoa, mutta jos nyt yht´äkkiä joku alkaisi kertoa olevansa pedofiili, niin eiköhän rakkaus häviäisi juoksujalkaa pihalle.
On helppoa jaella tuntemattomia syntejä, mutta jos kävis niin, että joku kertoisi oikein räikeän synnin, alkaisko puhuja miettiä, pitäiskö tuolta ketkulta tällä kertaa synnit pidättää.
Aina ei olla oltu yhtä armollisia ja höveliä, vaan kovia ja armottomiakin, sikäli kuin on uskominen vanhempien ihmisten puheisiin ns.hoitokokousajoista.
Hoitokokoukset on näköjään vaijettu astia, missään ei puhuta niistä ja entisistä ajoista ja jos mainitaankin, niin ne olivat siunauksellisia.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Näinhän se on, että harva tavallinen, omien ongelmiensa kanssa painiskeleva pystyy sinne seurakunnan eteen kävelemään. Sinne valikoituvat vain ne, jotka ovat uskossaan kohtuullisen vahvoja ja muutenkin sosiaalisempia kuin muut, tai sitten puhujantehtävissä. Ihminen, joka oikeasti kamppailee uskonasioiden ristiriitojen sekä maailmankatsomuksellisten kriisien kanssa, ei takuulla pysty menemään eteen puhumaan, sillä jos suusta tulee vähänkään kritiikkiä, ja jos se kritiikki jää avoimeksi eli lopussa ei tule sitä tyypillistä "saanko uskoa epäilykseni anteeksi" -jargonia, kyseinen henkilö voi olla varma että tilaisuuden päätyttyä joku tulee puhuttelemaan "rakkaudessa".
Äärimmäisen ahdistavia tilaisuuksia tuollaiset kaikki seurakunta- ja nuortenillat. Niiden ainoa motiivi on ylläpitää puhtoista kuvaa vl-uskosta, vääräuskoiset ja eriävät mielipiteet tyrmätään tehokkaasti. Että tervetuloa keskustelemaan rauhanyhdistykselle hyvässä hengessä, kunhan muistat, että lähtökohtaisesti olet aina väärässä, jos et ole samaa mieltä alustajan tai seurakunnan kanssa.
Tämmöisissä höpötys-tilaisuuksissa se elämä menee hukkaan.