sulla olla koskaan minua ikävä. Siksi vaan kun mulla on sinua useinkin oikeesti niin ikävä että sattuu. Kummallista tämä kaikkineen!
Mietin juuri et mahtaako
väsynyt niin
291023
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 29
Vanhimmat
ja naista kai ikävöit?
naista ikävöin. Ja nimi alkaa P:llä tai sitten paikkakunta, joskus.
Mulla ollu yhtä miestä ikävä jo toista vuotta. Tavattiin 2009 hänen työnsä merkeissä. Kivuliasta on kyllä.
Kun kerran kysyit.ei oo ketään täällähuutelijoita ikävä.
Sepä se. Ikävä mokoma yllättää välistä. Eipä siinä auta muu kuin vain kärvistellä hetki ja odottaa laantumista kunnes taas seuraava kerran taas muistuttaa olemassaolostaan . AIka kummallista on, kieltämättä. Öitä kaikille.
Mitä huutelijoita? Mä en ainakaan huutele mitään?
Ja mä en tunne ketään
onko se niin, että, kun on kaukana, on ikävä ja kun on lähellä ikävää ei ole, näin se usein menee
naulan kantaan. Tuu lähelle, niin ikävä on poispyyhkäisty.
paha tulla, kun ei tiedä mihin suuntaan pitäs lähteä.
Paljonko auttas, jos tulisin esim. 200 km lähemmäksi? Enempää en uskalla luvata.
Niin ja jos jäisin vähäksi aikaa ihan viereen, vois käydä niin, että ikävä haihtuu lopullisesti vaikka lähtisin kuinka kauaksi ;)
parvekkeelle?
Hyvä idea kesällä, ainaskin laulussa niin sanotaan, että pääsee lähemmäksi.
Huono idea talvella.
Jap....
olla ,siis ikävä
että Teitä ikävöin heh
puhunu meistä? Mullaki on väsy...
nukkumaan. Kauniita unia
väsynyt vaan ikävöimään, nukkua en vielä osaa
ketä niin kovasti ikävöitset?
saajista
uni lääkäri varattu
mielesi. Kiusaako joku oikeasti?
hyvin ihanaa virtuoosia :)
On mulla ikävä ja se ei mee pois näköjään.
jos Hän ei täyttäisi ajatuksiani aamuisin, päivisin, iltaisin ja öisin!! Ikävä riuduttaa, satuttaa - eikä mitään mahdollisuuksia edes!
Voimia, miksi sulla ei ole edes mitään mahdollisuuksia?...
Aivan sama täällä :( ... Aamut, päivät, illat, yöt ja unissakin. Hmmph. En o tottunut tälläiseen, joutuu pinnistämään, jotta saa tehtyä muutakin kun vain napittaa tuijottaa jonnekin vain yksi sana mielessä. Tunnen itteni tyhmäksi... ja mulla taitaa olla ne mahdollisuudet olla, mutten oikein hanskaa tätä tilannetta, ei ymmärrä, miten olen menettänyt järkeni tällein... :O
Nyt kun voi huudella anonyymisti ikväväänsä, niin olen ikävöinyt erästä ihmistä reilut 2 vuotta. Ajattelen häntä päivittäin, tuntien ikävän ajoittain fyysisenä kipuna. En uskonut tälläistä edes olevan olemassakaan. Yksipuolista ja en elä haavemaailmassa. Varmasti naurettavaakin. Tunteitaan ei voi kuitenkaan valita, mutta niitä oppii hillitsemään ja hyväksymään, että näin kävi minulle. Elämä jatkuu ja hän kulkee ajatuksissani mukana. Elän kuitenkin omaa elämääni ja hän omaansa.
Tervetuloa messiin, itse olen ikävöinyt jo yli 4 vuotta tietämättä hänen tunteistaan, fyysistä kipua todella voi tuntea. No, taitaa olla molemminpuolista ollu ainakin viimeisen vuoden, tai sitten yhtä kauan? :o ois kyllä ihana vaan mennä syliin ja mumista kullaksi ja, ja.... mä oon päättänyt yrittää elää omaa elämää, johon hän kuuluu syvällisemmin.
Miksi sinä et yrittäisi muuta kuin elää haavemaailmassa, onkohan loppuelämän ikävöinti mukava kohtalo?
En elä sen kummemmin haaveissa, kuten totesin yksipuolista kaikki. Hän kulkee ajatuksissa mukana ja olen sen hyväksynyt. Tunteitaan ei pääse pakoon. Elämä jatkuu omalla painollaan ja elän tätä päivää jalat maassa.
Päivä päivältä enemmän :)