Morjens,
Olen 17v poika Uudeltamaalta. Olen aina ihastunut vain ja ainoastaan tyttöihin ja kokenut kiihotusta vain heihih. Kuitenkin toukokuussa katsoin aikuisviihdettä ja siitä sivustolta pomppas jotenki joku juttu välilehteen missä oli homopornoa. Katselun ja erinäisten toimenpiteien (masturboinnin) jälkeen iski hirveä ahdistus- ja paniikkikohtaus, että mitä jos pidinkin siitä, vaikka sillä hetkellä keskistyin enemmän siihen heterokamaan ja siitä olin erektion saanut. Sen jälkeen yritin väkisin katsoa molempia pornoja mutta en sitten kiihottunut kuimmastakaan. Pelkäsin ja pelkään edelleen olevani homo/kehittyväni sellaiseksi.
Siitä asti mulla on ollut pakkomielle ajatella kaikkia homojuttuja, en koe niitä vieläkään miellyttävinä, haluttavina saati kiihottavina. Kesällä oireet lievenivät ja mulla oli pari tyttöihastusta, yksi hyvinkin voimakas, ja masturbointikin alkoi onnistua. Jotenkin joku alitajuntani tai vastaava jotenkin takoi mulle yks ilta "et sinä tätä halua" vaikka olin aina nauttinut sitä, ja myös tuon kevätskenaarion jälkeen kokenut vapautunutta fiilistä. Tämä taas vei seksihalut kokonaan ja myöskin fantasiat. Yritin sitten myös fantasioida miehistä, mutta se vain ahdisti ja tuntui väärältä enkä kiihottunut siitä saati syttynyt sisäisesti. Kuitenkin, pikkuhiljaa halut taas palasivat ja aloin seurustella todella mukavan tytön kanssa. Kaikki parisuhteelliset asiat kuten pussailu ym. tuntui hyvin mukavalta ja kiihotti myös. Sitten ajatukset taas alkoivat ja halut hävisivät. En ole koskaan ollut homoja vastaan eikä meillä ole kotona harjoitettu minkään laista kampanjointia homoja vastaan. Yritin sitten reippaasti hyväksyä että olen homo, mutta se tuntui niin väärältä ja ahdistavalta. Ei haluttavalta tai miellyttävältä saati sitten kiihottavalta. En kyllä myöskään koe olevani homo. Ajatukset eivät ole niinkään sellaisia, että nauttisin niistä ja sen jälkeen toteaisin että vitu mitä paskaa. Kyse ei myöskään ole siitä että mitähän porukat kotona sanoisivat.
Olen aina ollut hyvin sopeutumiskykyinen, suvaitsevainen ja kärsivällinen eikä ajatukset aina tunnu niin ahdistavilta, mutta en puolen vuoden jälkeenkään koe mitään vetoa miehiin. Tämä pelko/pakkoajatukset raunioittavat elämäni. Pyrin vastaamaan myös mahdollisiin vastauksiinne ja kysymyksiinne. Oireet viittaavat etäisesti OCD:hen, mutteivat kokoajan hallitse elämääni joten tuhosin sen teorian. Tämä vie myös välillä kyvyt saada erektiota, saati nauttia mistään vapautuneesti. Jotenkin aina kun ne ajatukset lievittää niin se kallistuu kuitenkin naisiinpäin. Se tuntuu luonnollisemmalta. Olen siis kuitenkin neitsyt. Itse uskon, että olen hetero jossa on ripaus jotain pientä gayta mutta seksi miehen kanssa kuulostaa vastenmieliseltä, vielä vastenmielisemmältä seurustelu miehen kanssa. En saa juurikaan edes etäisesti mitään tyydytystä noista ajatuksista. Yrittänyt kyllä, mutta epäonnistunut.
Toivottavasti saitte jotain irti tästä ja kiitos vastauksistanne :) huumorinviljelijöille lämmin keskisormi etukäteen.
Olen 17v poika Uudeltamaalta. Olen aina ihastunut vain ja ainoastaan tyttöihin ja kokenut kiihotusta vain heihih. Kuitenkin toukokuussa katsoin aikuisviihdettä ja siitä sivustolta pomppas jotenki joku juttu välilehteen missä oli homopornoa. Katselun ja erinäisten toimenpiteien (masturboinnin) jälkeen iski hirveä ahdistus- ja paniikkikohtaus, että mitä jos pidinkin siitä, vaikka sillä hetkellä keskistyin enemmän siihen heterokamaan ja siitä olin erektion saanut. Sen jälkeen yritin väkisin katsoa molempia pornoja mutta en sitten kiihottunut kuimmastakaan. Pelkäsin ja pelkään edelleen olevani homo/kehittyväni sellaiseksi.
Siitä asti mulla on ollut pakkomielle ajatella kaikkia homojuttuja, en koe niitä vieläkään miellyttävinä, haluttavina saati kiihottavina. Kesällä oireet lievenivät ja mulla oli pari tyttöihastusta, yksi hyvinkin voimakas, ja masturbointikin alkoi onnistua. Jotenkin joku alitajuntani tai vastaava jotenkin takoi mulle yks ilta "et sinä tätä halua" vaikka olin aina nauttinut sitä, ja myös tuon kevätskenaarion jälkeen kokenut vapautunutta fiilistä. Tämä taas vei seksihalut kokonaan ja myöskin fantasiat. Yritin sitten myös fantasioida miehistä, mutta se vain ahdisti ja tuntui väärältä enkä kiihottunut siitä saati syttynyt sisäisesti. Kuitenkin, pikkuhiljaa halut taas palasivat ja aloin seurustella todella mukavan tytön kanssa. Kaikki parisuhteelliset asiat kuten pussailu ym. tuntui hyvin mukavalta ja kiihotti myös. Sitten ajatukset taas alkoivat ja halut hävisivät. En ole koskaan ollut homoja vastaan eikä meillä ole kotona harjoitettu minkään laista kampanjointia homoja vastaan. Yritin sitten reippaasti hyväksyä että olen homo, mutta se tuntui niin väärältä ja ahdistavalta. Ei haluttavalta tai miellyttävältä saati sitten kiihottavalta. En kyllä myöskään koe olevani homo. Ajatukset eivät ole niinkään sellaisia, että nauttisin niistä ja sen jälkeen toteaisin että vitu mitä paskaa. Kyse ei myöskään ole siitä että mitähän porukat kotona sanoisivat.
Olen aina ollut hyvin sopeutumiskykyinen, suvaitsevainen ja kärsivällinen eikä ajatukset aina tunnu niin ahdistavilta, mutta en puolen vuoden jälkeenkään koe mitään vetoa miehiin. Tämä pelko/pakkoajatukset raunioittavat elämäni. Pyrin vastaamaan myös mahdollisiin vastauksiinne ja kysymyksiinne. Oireet viittaavat etäisesti OCD:hen, mutteivat kokoajan hallitse elämääni joten tuhosin sen teorian. Tämä vie myös välillä kyvyt saada erektiota, saati nauttia mistään vapautuneesti. Jotenkin aina kun ne ajatukset lievittää niin se kallistuu kuitenkin naisiinpäin. Se tuntuu luonnollisemmalta. Olen siis kuitenkin neitsyt. Itse uskon, että olen hetero jossa on ripaus jotain pientä gayta mutta seksi miehen kanssa kuulostaa vastenmieliseltä, vielä vastenmielisemmältä seurustelu miehen kanssa. En saa juurikaan edes etäisesti mitään tyydytystä noista ajatuksista. Yrittänyt kyllä, mutta epäonnistunut.
Toivottavasti saitte jotain irti tästä ja kiitos vastauksistanne :) huumorinviljelijöille lämmin keskisormi etukäteen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ehdottaisin, että mietit kaikessa rauhassa noita tuntemuksiasi, koska niissä ei ole mitään pahaa ja minun mielestäni ne kuulostavat normaaleilta. Myös niistä puhuminen auttaa, usein hyvän ystävän kanssa käyty keskustelu avartaa asioita ja saa ongelman näyttämään pieneltä. Kun pelko tai paniikki iskee, ajattele
mielessäsi, onko tämä niin paha, miltä saan sen kuulostamaan? Opettele "keskustelemaan" itsesi kanssa ja kuuntele kroppaasi. Jos ongelma menee pahaksi, ammattiauttajalta saa aina ehdottoman luotettavaa apua.
Tsemppiä! :)
Uskon että tosi monilla on nuorena ajatuksia ja kysymyksiä siitä mitä on ja mitä haluaa. Itse en usko että olet homo, en ollenkaan! Nykyään homo-ohjelmia tule joka tuutista ja homous on eräänlainen tabu, joten väkisinkin sitä ajattelee.
Voisin myös uskoa että esim. terveyskeskuksen psykologilta saisit apua, varmasti jokaisella ihmisellä on joitain asioita miksi mennä psykologille, heiltä saa vinkkejä ja uusia ajatuksia mitä tässä tilanteessa:) Itse olen käynyt erään mieslääkärin hyväksikäytön takia psykologilla ja sain tosi hyviä mielipiteitä häneltä jolla pääsin enemmän asiasta yli.
VOin myös suositella radio-ohjelmaa nuorille nuorilta, tässä arkistoon linkki:
http://www.rikurinne.com/comehome/radio (arkisto sivun alareunassa, klikkaa)
radio-ohjelma nuorille tulee vieläkin viikoittain, ja niitä voi kuunnella arkistosta!!!
Noi on ollut sairaan hyviä ainakin mulle, suosittelen lämpimästi :)
Voimia tilanteeseen! =)
...vaikea sana, mutta osasin kai kirjoittaa sen....
Siis minusta sinä ajattelet ihan liikoja. Tuollaiset ajatukset, epäilykset itsestä ja mielenkiinnon vaihtelut ovat ihan normaaleja. Ihan varmasti kaikilla teini-ikäisillä (ja vanhemmillakin) jätkillä on samoja ajatuksia. Se kuulu kai siihen "puberteettiprosessiin". (vau, olipa tuo hienon kuuloinen sana) Kyllähän sitä omaa suuntautumista pitää vähän haeskella ennen kuin sen voi löytää...
Itsellänikin taitaa olla melkoinen haeskelu päällä. Sen verran sekavia ajatuksia on liikkeellä.
Enkä minä tuon perusteella usko, että sinä homo olet. Ja eihän siinä mitään väärää olisikaan. Ja niinkuin sitä sanotaan "jokaisen jätkän sisällä on pieni homo!"
Minusta on ihan normaalia ajattelua. Sinä olet hetero, joka murrosiän takiakiihottuu myös homopornosta. Ja nykyisin kaikissa TV-ohjelmissa pitää olla vähintään yksi homo niin ei mikään ihme että ajattelu muuttuu. Tämän takia en katso telkkarista enää mitään. Homoissa ei ole mitään väärää, mutta en siedä tapaa miten he tuovat homoutensa esille joka paikassa. Eivätkö he tosiaan voi olla niin kuin muutkin ihmiset?