Haluaisin virittää keskustelua sellaisesta aiheesta kuin koirien ulkoiluttaminen ja muiden kulkijoiden kohtaaminen kävelytiellä.
Miksi monet koiranulkoiluttajat eivät opeta koirilleen yksinkertaista käskyä "sivu"? Ärsyttää kovasti, kun jos olen lenkillä (ihan koiran kanssa tai ilman) ja vastaan tulee toinen koiranulkoiluttaja. Hänen koiransa vaihtaa jatkuvasti puolta vasemmalta oikealle ja toisinpäin ulkoiluttajan kävellessä keskellä tietä. Se on ihan ok silloin kun ketään ei oikeasti näy missään, mutta kun näkee selkeästi, että vastaan tulee joku, niin ei: ei vaivauduta siirtymään selkeästi jommallekummalle puolelle tietä. Miksi? Ainakin omalle koiralle olen selkeästi opettanut tuon käskyn "sivu", jolloin koira kulkee kiltisti minun ja pientareen välissä. Se tekee esim. kohtaamiset muiden koirien kanssa paljon helpommiksi.
Syy ei ole koiran, joka vain kuuntelee luontoaan. Sen sijaan koiranomistajilla näyttää usein unohtuvan se, että omistaja on se lauman johtaja, ei koira. Asuin yli vuoden Ruotsissa ja siellä oli ihana nähdä, kuinka koirat tottelivat isäntiensä tai emäntiensä käskyjä. Hyvin monet koiranomistajat pitävät koiriaan jopa kaupungissa vapaana (ei taida olla samanlaista lakivelvoitetta hihnaan kuin meillä on). Jopa nämä vapaana olevat koirat kulkivat siististi yhtä tienpuolta kun omistaja vain käski. Pistin kyllä merkille, että nuorempia koiria pidettiin ihan suosiolla hihnoissa, koska nämä eivät ole vielä oppineet tarpeeksi.
Ruoho on ainakin joissakin asioissa vihreämpää aidan toisella puolella.
Miksi monet koiranulkoiluttajat eivät opeta koirilleen yksinkertaista käskyä "sivu"? Ärsyttää kovasti, kun jos olen lenkillä (ihan koiran kanssa tai ilman) ja vastaan tulee toinen koiranulkoiluttaja. Hänen koiransa vaihtaa jatkuvasti puolta vasemmalta oikealle ja toisinpäin ulkoiluttajan kävellessä keskellä tietä. Se on ihan ok silloin kun ketään ei oikeasti näy missään, mutta kun näkee selkeästi, että vastaan tulee joku, niin ei: ei vaivauduta siirtymään selkeästi jommallekummalle puolelle tietä. Miksi? Ainakin omalle koiralle olen selkeästi opettanut tuon käskyn "sivu", jolloin koira kulkee kiltisti minun ja pientareen välissä. Se tekee esim. kohtaamiset muiden koirien kanssa paljon helpommiksi.
Syy ei ole koiran, joka vain kuuntelee luontoaan. Sen sijaan koiranomistajilla näyttää usein unohtuvan se, että omistaja on se lauman johtaja, ei koira. Asuin yli vuoden Ruotsissa ja siellä oli ihana nähdä, kuinka koirat tottelivat isäntiensä tai emäntiensä käskyjä. Hyvin monet koiranomistajat pitävät koiriaan jopa kaupungissa vapaana (ei taida olla samanlaista lakivelvoitetta hihnaan kuin meillä on). Jopa nämä vapaana olevat koirat kulkivat siististi yhtä tienpuolta kun omistaja vain käski. Pistin kyllä merkille, että nuorempia koiria pidettiin ihan suosiolla hihnoissa, koska nämä eivät ole vielä oppineet tarpeeksi.
Ruoho on ainakin joissakin asioissa vihreämpää aidan toisella puolella.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Jos näen jo kaukaa, ettei vastaantulija osaa koiraetikettiä, niin mielenosoituksellisesti väistän reeeeeeeeeeilusti tien toiseen reunaan ja annan omalleni äänekkään käskyn, ystävällisesti mutta niin, että tyhmempikin vastaantulija kuulee :)
Muutetaan kaikki ruotsiin. Siellä ei ole turhia sääntöjä ja paljon viisaita koiria ja ihmisiä. Sinne siis koko koira kansa.
Itselläni koulutettavana ensimmäinen koira, joka vetää joka puolelle. Varsinkin hajujen ja toisten koirien perään. Yritän parhaani tehdä, mutta opittavaa vielä on. Ymmärrystä meille aloittelijoille.
Siellä koirakulttuuri ja lainsäännöt on aivan eri laisia kuin Suomessa. Koirien aiheuttamista vahingoista sakotetaan siellä paljon herkemmin ja suuremmin kuin Suomessa. Ruotsissa koiranomistajien on siis >>pakko>> ulkoiluttaa koiriaan asiallisesti. Siellä ollaan totuttu myös reagoimaan ns. häiriökoiriin paljon herkemmin kuin Suomessa, joka on tehnyt Ruotsin koirakulttuurista paljon tarkemman, siistimmän ja huolellisemman kuin Suomen koirakulttuuri. Suomessa koirat saavat tehdä vaikka mitä sellaista, josta Ruotsissa sakotetaan.
KYSYTTÖMYYDESTÄ JA VÄLINPITÄMÄTTÖMYYDESTÄ. Tottakai pentu on pentu, mutta varsinkin fleksiurpot ovat viedä välillä hengen, kun tuletvat fifiensä kanssa vastaan.