Olethan varovainen sen moottorikelkan kanssa. Odotan sinua ja ikävöin sinua kamalasti. Vuoksesi teen mitä vaan, häivyn taas tältä palstalta koska se häiritsee sinua. Sori kulta,.
http://www.youtube.com/watch?v=7NVgSnrMfy8
http://www.youtube.com/watch?v=7NVgSnrMfy8
Vastaukset 12
Vanhimmat
Muru vei lottamarin, puolisonsa tunteet huomioivan naisen. Onnenpoika! :)
kun luin aloituksen, että tämän on pakko olla joku teinipoika, joka trollaa....mutta kaikesta päätellen niin ei olekaan...
Sen jälkeen tulvi mieleeni kuva naikkosesta, joka jälleen kerran haluaa muuntautua joksikin muuksi kuin mikä on.
Tämä on lottamari taas väärä tie. Sen päässä odottaa pettymys......kuten ennenkin.
etten vastaa, mutta kun en tajunnut mitä oikein tarkoitit tuolla väärällä tiellä ja sen päässä olevalla pettymyksellä, niin pakko vielä palata kysymään. Selventäisitkö?
että olet jo kokeillut tuota - eikä se päättynyt kovinkaan hyvin?
Kun et uskalla olla oma itsesi, joudut toisten muovaamaksi. Kuinka kauan jaksat sitten jatkaa toisen sätkynukkena....Noh, sehän sitten tullaan näkemään. Taas.
Tämä tilanne on nyt juuri se "itsensä rajaaminen", jota sinä et osaa tehdä. Sinulle on pääasia, että sinut hyväksytään - viis siitä millä hinnalla.
Tietyt rajat on kuitenkin parisuhteessakin oltava ja niitä noudatettava. Miten minun pitäisi osata rajata itseni tässä asiassa, en todellakaan tiedä? En tiedä onko minulla ylipäätään valtaa päättää yksin kaikista asioista vai onko hyvä kuunnella toistakin osapuolta. Exäni kanssa ongelmat olivat aivan toista luokkaa. Luonnehäiriöisen kanssa pelkästään hengittäminenkin oli jo raskasta. Ihaninta uudessa suhteessani onkin juuri se, että olen saanut olla oma itseni ja kokea mitä oikea aito rakkaus ja välittäminen on. En halua pilata suhdettamme olemalla itsekäs. En silti tiedä mikä on oikein ja väärin tässä kohtaa. Rajaaminen ei ole niin yksinkertaista kuin luulisi. Minä en hae hyväksyntää, enkä mielistele. En ala kenenkään muokattavaksi tai sätkynukeksi, mutta en myöskään tahdo ahdistaa toista täällä olollani. Rakkaus on kamalan vaikeaa.
Ihminen tekee siitä vaikeaa. Jokainen rajaa itsensä ja minuutensa ja jokaisella on velvollisuus kunnioittaa niitä rajoja itse ja vaatia sitä muilta. Ihminen ei ole itsekäs, jos hän haluaa säilyttää minuutensa, mutta sellainen ihminen on itsekäs, joka tätä ei toiselle salli ja joka tätä ei ymmärrä - eikä tuosta kaukana ole "luonnehäiriökään"....
Sinä et rajaa itseäsi - etkä kunnioita itseäsi - jos annat toisen päättää missä sinä notkut. Eikä se anna hyvää kuvaa siitä toisestakaan, joka "kärsii" sinun viattomasta puuhastelustasi täällä.
Näin ollen, kaikki on vaikeaa, koska kumpikaan ei oikein tiedä paikkaansa, molemmat vetää roolia, jota kuvittelevat toisen haluavan.
I have been there.
Kun se ihka oikea rakkaus tulee kohdallesi (jos niin ikinä tapahtuu) sen huomaa juuri siitä, että sanoja ei tarvita - mikään ei tunnu vaikealle - eikä itsekkäältä. Kaikki on niin kuin ne olisi aina olleet niin....
I have been there too...
Niin, sinä näet asian yksinkertaisemman puolen, mutta et ota kaikkia seikkoja huomioon. Asia ei ole noin yksinkertainen kuin sinulla. Oletko sitä mieltä, että toisella ei ole siihen mitään sanomista missä aikansa viettää? Onko rajan vetäminen sitä, että kieltäytyy kuuntelemasta toisen toiveita ja tekee aina vain sitä mikä itsestä tuntuu hyvältä? Eikö siinä olekin kysymys jo itsekkyydestä. Etkö sinäkin tahtoisi, että sinun toiveesi otettaisiin huomioon ja sinua kuunneltaisiin? Rajojen vetämisen merkitys parisuhteessa näkyy siinä, että molemmat kunnioittavat toistensa toiveita ja yrittävät päästä mahdollisimman hyvään kompromissiin. Tilanne, joka ahdistaa toista parisuhteessa ei voi olla hyvä ja kestävä pohja rakkaudelle.Toisaalta olet oikeassa toisen elämän rajoittamisessa on oltava tarkkana. Toisaalta kaikkea ei pidä hyväksyäkään, mutta kysymys onkin siinä mihin kukin haluaa rajansa vedettävän. Kysymyshän ei ole vallasta ja kaapinpaikan näyttämisestä vaan luottamuksesta ja toisen kunnioittamisesta ja arvostamisesta, kaikesta mikä kuuluu rakkauteen. Kyllä rakkaus on välillä vaikeaa ja niinhän sen kuuluukin olla, sehän hakee omaa paikkaansa ja näyttää kuinka kestävällä pohjalla tunteet on. Uskon, että rakkautemme kestää mitä vain. Kahdeksan kuukautta on näyttänyt meille miten mielettömältä rakastuminen voi tuntua ja miten sen oikean kanssa kaikki tosiaan on niin helppoa. Nyt tuntuu ainakin siltä, että olemme kuin luodut toisillemme. Jos tämä ei ole ihka oikeaa rakkautta, mikä sitten on?
Perustn vastaukseni pelkästään siihen, mitä sinusta olen saanut tietää tällä palstalla ja siihen, mitä nyt aloitukseesi kirjoitit.
Oma periaatteeni on se, että minä määrään omassa elämässäni ja teen omat ratkaisuni - ja vastaan niistä myös yksin. Vaikka olisin miten umpirakastunut, se ei muuta tätä asiaa. Jos se ei rakkauteni kohteelle sovi - hän saa mennä - hän ei oikeasti minusta silloin voi välittää.
On todellista vapautta olla vastuussa ja todellista rakkautta antaa toisen tehdä valintansa itse. Itsekäs rakkaus ei tuota salli.....Kysyit mitä tämä sitten on jos ei oikeaa rakkautta...no merkeistä päätellen se on juuri sitä itsekästä rakkautta - joka ei perustu vapauteen.
Periaatteesi on tosin hyvä, mutta siinä on vaan yksi mutta. Umpirakastuneena ei halua enää yksin tehdä ratkaisuja omasta elämästään, eikä yksin vastata niiden seurauksista, sillä parisuhteessa ollaan yhtä toisen kannsa. Rakastunut ihminen on valmis tekemään myönnytyksiä ja elämään toisenkin ehdoilla ilman, että kumpikaan joutuu kärsimään. Rakastunut ihminen ei ajattele, että "jos en saa tehdä niin kuin haluan, niin saat mennä". Minusta tuo kuulostaa rakkaudettomalta ja itsekkäältä. Vapaus ei ole toisen tunteista piittaamatonta itsekkyyttä, saada tehdä ja toimia miten huvittaa. Rakkaus on kyllä vapautta, mutta eikö rakkaus myöskin velvoita olemaan kumppanillemme sellainen, jota hän voi arvostaa. En tiedä paljonko itse arvostaisin kumppania, joka ei ota minua huomioon vaan näyttää ovea, jos minulle ei sovi se mitä hän tekee. I have been there...
Uskon, että tässä ei ole mitään ehdotonta sääntöä, joka toimisi jokaisen kohdalla samoin, vaan on kuunneltava sydämensä ääntä ja tehtävä sen mukaan mikä tuntuu oikealta. Itsensä kanssa on käytävä myöskin sisäinen keskustelu ja tutkiskelu ja miettiä miltä minusta tuntuu, mikä on oikein ja mikä väärin itseäni ja toista kohtaan, olenko onnellinen, jos teen niin tai näin.
Olet usein esittänyt tällä palstalla olevasi tunnettu tieteen tutkija. Ajattelet oudon pinnallisesti ja jäykästi ollaksesi sellainen. Pidä tuo mielessäsi, kun luet tämän vastaukseni.
Mikä on parisuhde? Minusta se on kaden erillisen ja itsenäisen ihmisen vapaaehtoisesti luoma suhde, jossa siis kumpikin pysyy itsenäisenä. Vaikka olisi miten rakastunut, ei muutu yhdeksi toisen ihmisen kanssa. Näin silti monet uskovat - ja pettyvät.
Rakkaus ei voi velvoittaa muuttumaan. Kaiken muutoksen ja kasvun pitää lähteä henkilön omasta halusta ja tarpeesta - muuten se ei ole aitoa. Rakkauden nimissä tehdään hirmutekoja - toisille ja itselle. Rakkaus on tekoja, mutta ei sellaisia tekoja, joita toinen haluaa sinun tekevän vaan niitä tekoja joita itse teet ja haluat tehdä.
Sitten kun kallistat vaa'an niin, että olet valmis mihin tahansa, kunhan se toinen ei vain sinua jätä ja on suhteessanne tyytyväinen - voit olla varma, että aikaa myöten sinulle tulee kovat oltavat. Kun päästät kumppanin hosumaan alueellesi (=muuttamaan sinua), et voi enää pyytää häntä poistumaan ilman, että siitä seuraa jotain ikävää - sinun kannaltasi.
Mikä on tärkeysjärjestys? Kun ihminen rakastuu hän tod. näköisesti alkaa sisällyttää maailmaansa rakkautensa kohteen. Tämä on se, jonka jokainen tekee vapaaehtoisesti ollessaan rakastunut. Mutta jos tulee tärkeysjärjestyksessä vasta moottorikelkan ja formuloiden jälkeen - eikä tilanne tyydytä...? Sinä vaatisit tyyppiä muuttumaan (=ikuisen riidan alku) - minä kertoisin miltä tilanne minusta tuntuu ja näyttäisin ovea (=vapaus toimia omilla ehdoilla). Tilanne on kuin kaupankäyntiä. Sinullekin on varmasti tullut elämäsi aikana eteen tuotteita, jotka ovat sinun mielestäsi aivan liian kalliita ostettavaksesi. Mitä silloin teet? Vaaditko myyjää laskemaan hintaa? Entä jos ei laske? Varastatko vai pakotatko muuten myymään valitsemaasi hintaan?
Elämässä on tosiaan kovin harvoja ehdottomia sääntöjä. Eräs niistä kuitenkin on se, että jokainen on oman onnensa seppä.
"Ajattelet oudon pinnallisesti ja jäykästi". Minusta taas se olit sinä, joka niin teki ;) Eikö se ole pinnallista jäykkyyttä näyttää toiselle heti ovea, ellei sinun tekemisesi tyydätä häntä? Noh, mielestäni olen hyvinkin avarakatseinen ja avoin kaikelle, ehkä sinulla on sokeapisteesi minun kohdallani. Kyllä parisuhteessa tullaa "yhdeksi", mutta sanana se ei tarkoita, että muututaan samankaltaiseksi toisen kanssa ei,- vaan yhdeksi tuleminen tarkoittaa sitä, että puhalletaan yhteen hiileen, tuetaan toinen toistaan, ei jätetä yksin vaikeuksien keskellä, ei hylätä erimielisyyksien vuoksi, kannustetaan, otetaan toisen taakkaa kannettavaksi jne... toisin sanoen jaetaan elämä yhdessä.Taisit käsittää väärin minun ajatukseni yhdeksi tulemisesta.
En ole valmis mihin tahansa suhteeni tähden olen sen tehnyt selväksi, en kykene muuttumaan persoonana, mutta muuttamaan kylläkin huonoja tapojani. Jokaisen on hyvä katsoa itseään peilistä tässä kohtaa; "haluanko oikeasti olla tälläinen, onko toinen oikeassa suhteeni?, olenko sellainen kuin miten hän minut näkee"? Muuttuminen voi joskus olla paikallaan, jos muutoksella tarkoitetaan huonoja tapoja, eikö? en tarkoita, että minulla niitä olisi :) mutta noin ylipäätään ajatellen muuttuminen ei ole ollenkaan huono juttu parisuhteessa, vaan joskus jopa ihan positiivinen piirre rakkauden voimasta.
Rakastuneena sitä liimaantuu toiseen niin, että kaikki muu unohtuu. On hyvä välillä kummankin saada olla omien harrastustensa parissa, tehdä sitä mistä pitää ja ladata akkuja. Vaikka toisen kanssa on hyvä olla ja viihtyy hänen seurassaan, niin jokainen tarvitsee oman lepohetkensä toisesta, muuten alkaa ahdistamaan. Hetken ero tekee aina hyvää sitä jaksaa antaa itsestään paljon enemmän, kun on saanut olla välillä rauhassa itsensä kanssa. Omaa itseä pitää myöskin hoitaa ja kuunnella omassa rauhassa, siinä toinen ei voi olla mukana. Uskon, että olemme toisillemme silti aina se ensimmäinen ajatuksissa vasta sen jälkeen tulee kaikki muu, jos niin ei olisi en olisi onnellinen,...nyt olen :)
"Vuoksesi teen mitä vaan"...Siis mitä vaan. Tuosta on luettavissa älykkyytesi.
Sellaista ihmistä ei ole luotukaan, että tekisin hänen vuokseen mitä vaan - tappaisin - varastaisin - tuhoisin. Minulla pysyy järki päässä - silloinkin kun rakastan.
"Eikö se ole pinnallista jäykkyyttä näyttää toiselle heti ovea, ellei sinun tekemisesi tyydätä häntä? "
- Et ilmeisesti lukenut sanaakaan vastineestani...tai et ymmärtänyt siitä sanaakaan.
Noh, minä en nyt ehdi tätä iltaa jaarittelemaan kanssasi olemattomia, sillä lähden pizzalle muutaman ystävän kanssa. Minulle on herttasen sama vaikka tuhoat itsesi kuinka monta kertaa. Aivan sama.