Niin, kertokaa minulle, että mitä odotatte kun tapaatte ensimmäistä kertaa uuden ihmisen? Jos olette hieman tutustuneet jo kirjoittelemalla ja puhelimen kautta, kuvat on katsottu jne tai olette kenties jo joskus ohimennen tavanneetkin. Odotatteko heti rakkautta ensi silmäyksellä vai hylkäättekö heti ajatuksen mahdollisesta syvemmästä tutustumisesta, jos et ole ihan heti täysin varma että tässä on elämäsi lopullinen rakkaus?
Kun jotenkin tuntuu, että todella monilla lesboilla se tutustuminen saa jäädä siihen, jos et heti hypi seinille ja ryntää sormuskauppaan kihloja ostamaan pelkät sydämen kuvat silmissä... En ole katkera tai mitään, mutta niin monille ystävillekin tämä ongelma tullut esiin ja olemme tätä pohtineet, että vaikka kuinka kemiat, jutut ja ulkonäkö menisi juuri täydellisesti yksi yhteen, niin silti ollaan sitä mieltä että ei. Kiva olisi mielipiteitä kuulla muiltakin :) Itse siis olen sitä mieltä, että parhaimmat suhteet kehittyvät pikku hiljaa ja sitä kautta kestävätkin paremmin. Tottakai pientä kipinää tarvitsee heti alkuun, mutta itse uskon että jos odottaa sitä kauheaa tunneryöppyä heti ensimmäisenä, jää kumppani ehkä löytymättä :)
Kun jotenkin tuntuu, että todella monilla lesboilla se tutustuminen saa jäädä siihen, jos et heti hypi seinille ja ryntää sormuskauppaan kihloja ostamaan pelkät sydämen kuvat silmissä... En ole katkera tai mitään, mutta niin monille ystävillekin tämä ongelma tullut esiin ja olemme tätä pohtineet, että vaikka kuinka kemiat, jutut ja ulkonäkö menisi juuri täydellisesti yksi yhteen, niin silti ollaan sitä mieltä että ei. Kiva olisi mielipiteitä kuulla muiltakin :) Itse siis olen sitä mieltä, että parhaimmat suhteet kehittyvät pikku hiljaa ja sitä kautta kestävätkin paremmin. Tottakai pientä kipinää tarvitsee heti alkuun, mutta itse uskon että jos odottaa sitä kauheaa tunneryöppyä heti ensimmäisenä, jää kumppani ehkä löytymättä :)
Vastaukset 8
Vanhimmat
Aivan samaa mieltä. Jopa vuosia kestänyt ystävyys voi päätyä todelliseen rakkauteen. Aina kannattaa odottaa eikä rynnätä suin päin suhteeseen. ;) Toisella elämäntilanne voi esim. olla sellainen syy, ettei suhteen aloittaminen juuri sillä hetkellä ole sopivaa. Silloin toisen pitää osata odottaa, eikä rynnätä suhteesta toiseen.
rakkautta ensi silmäyksellä, mutta jos toinen on ihan ok ja mukava, ulkoisestikin jees, mutta kuitenkin mieltymykset tai jutut ei natsaa ollenkaan tai luonne on täysin päinvastainen, niin en kyllä ala seurustelemaan, vaikka toinen muuten niin kiva olisikin.
Itsellä ainakin tällä hetkellä se tilanne, että olen tavannut upean naisen. (kirjoiteltu, soiteltu, nähty muutamia kertoja). Ne ap:n mainitsemat kemiat ja jutut kohtaa, ulkonäkö miellyttää puolin ja toisin (kai) ja muutenkin miulla on sellainen olo, että häneen olisi kiva tutustua vieläkin paremmin ja katsoa josko tästä voisi kehittyä ihan suhdekkin. En mie ainakaan lähde liikkeelle siitä ajatuksesta, että nyt ostetaan kihlat ja seuraava askel on yhteinen asuntolaina ja kultainen noutaja.
Eihän sillä tavalla löydä koskaan ketään jos samantien suunnittelee asiat liian pitkälle ja "täydelliseksi". Tulee vaan pettymyksiä ja äkkiä alkaa tuntea olon tosi yksinäiseksi.
Omassa lähipiirissä, oli sitten kyseessä lesbo- tai heterosuhde, niin olen saanut huomata että se "oikea" on löytynyt lähempää kuin sitä osasi etsiäkkään. Tiedän muutaman parin jotka ovat alkuun olleet ihan ystäviä ja siitä on pikkuhilijaa kuin yllättäen kehittynyt pikku romanssi ja siitä taas, no se asuntolaina ja kultainen noutaja. :)
Tärkeetä on se että uskaltaa avoimesti katsoa ympärilleen, ihan siihen lähellekin. Omassa tuttapiirissä juuri ne ystävyydestä alkaneet seurustelusuhteet ovat olleet vakaampia ja pidempiaikaisempia kuin ne baareista löydetyt yhdenillanjutuista lähteneet.
Ja sen vielä omasta kokemuksestani voin sanoa, että siinä vaiheessa kun seksi astuu mukaan kuvioihin, niin huomaa aika hyvin kohtaavatko ne kemiat.
Itselle käynyt niin että kun muuten kaikki on mennyt kivasti ja edetty siihen seksivaiheeseen, niin pari kertaa on kolahtanut oikein kunnolla ja viimeistään siinä kohtaa ne perhoset ovat tulleet vatsanpohjalle. Kerran on kyllä käynyt niinkin, että ne sänkyhommat ei mennytkään yksi yhteen ja päätettiin että "ollaan vaan ihan kavereita".
tiedän heti starttaako tää urheiluauto ja aika pitkälle pystyn arvioimaan jo kauempaa millaisella kuskilla!
Ja joo moni tippuu kyydistä... sitten ajelen surullisena rakkauden loppuun itsekseni. Näillä mennään ei voi mitään kun on tällainen pyrstötähti - taivasta kohti mennään kuitenkin.. mutta monia alkaa jo muutamassa sadassa metrissä huimaamaan.
"Oikeaa" ei tosiaankaan ole löytynyt ja jälkeen on saattanut jäädä muutama kyydistä tippuessa vaurioitunut.. olen pahoillani.
Jos yritän jarruttaa, niin renkaat palaa karrelle, enkä kulje enää itseksenikään..
Pari kertaa olen ajanut täysillä päin kalliota - tuli pahat vauriot. Mutta ei mua kaduta, ei, ei, minkäs sitä itselleen voi.
Rakkaus ei ole mulle millään tapaa järjen asia, toki sen konkretisoitumista voi järjellä ohjailla, mutta että järkiliitto... siis 2000-luvulla, kyllä joku muu lääke yksinäisyyteen on parempi kuin roikottaa seuraneitinä henkilöä, jota ei rakasta. Mulle se olisi valheessa elämistä.. en tarkoita kuitenkaan arvostella ketään, en vain haluaisi kenenkään valehtevan tässä asiassa itselleni.
Kyllä se tunne sitten valtaa koko kehon kun se oma oikea prinsessa on löytynyt.
Meillä edetty suhteessa vauhdilla, 1kk seurustelun jälkeen kihlat, siitä 1kk eteenpäin ja yhteinen
koti & yhteiset lemmikit ja alle 9kk yhdessäolon jälkeen parisuhteen rekisteröinti. Enkä kadu päivääkään!
Aika kuluu edelleen kuin siivillä ja hyvinkin useana aamuna kun toista katsoo, tuntuu samalta kuin
ensimmäisenä yhteisenä aamuna. Touhutaan yhdessä, hassutellaan ja riidelläänkin kuin vanha elämää
nähnyt pariskunta :D
Koskaan en ollut vastaavaa kokenut, että toinen osapuoli on ensikeskustelun jälkeen kuin kauan
kaivattu sielunkumppani. Ja oli muuten ihastumista ensikeskustelulla (keskustelut netissä, kuvat,
puhelut) ja rakkautta ensisilmäyksellä sitten kun tavattiin. Ja edelleenkin rakastan tulisesti vaikka
onkin "kaikki koettu" :)
Mulla ei kukaan ihminen oo heti ensisilmäyksellä herättäny suurempia tunteita. Tietysti joidenkin ulkonäkö herättää mielenkiinnon, mutta syvempi ihastuminen on ollu aina jopa vuosien tuntemisen tulos.
Se vauhti jolla monet lesbosuhteet etenee tuntuu aika hurjalta eikä ollenkaan mun jutulta.
niitä läheisriippuvaisempia tapauksia,yleensä viel helvetin mustiksia,mut niitä ny on möys hetsuissa.
jos on jo heti ensimmäisenä päivänä tuomassa hammasharjaa mukanaan niin kysymyksessä on todenneäköisemmin läheisriippuvainen, joka ei osaa olla yksin. Se on myös aika huono lähtökohta suhteelle.