Olen sairaaloisen mustasukkanan...:(

...............JATKUUU------->

Mä aina vertaan itteäni muihin tyttöihin ja mulla on varmaan maailman huonoin itsetunto!!!!!! Osaks se on kyllä aiheuttanut sen ihan itse. Sen mielestä tytön on hyvä olla joko tosi tosi pitkä (.n190cm) tai sitte semmonen tosi pieni (n.150cm) ja mä en sitten tietenkään oo kumpaakaan vaan 172cm. Sitten se valittelee kun mulla ei oo latino peppua ja ehdottelee mulle implantteja peppuun... Sen mielestä mulla on pienet tissit ja se ehdottelee mulle jotn ddd kuppeja. Se valittelee että mulla ei oo huulia ja että mun huulet on varmaa pienimmät mitä se ikinä on nähny. Silmätki on liian pienet.. eikä oo kuulemma silmä luomia. Nenäki on outo ja näyttää ku olis tyylii murtunu joskus. Vaikken oo lihava vaan ihan normi painonen niin mulla on pepussa ja reisissä selluliittiä ja raskausarpia. Niistäki se huomauttelee ja sitten puhuu rasvaimusta. Miks se sitten haluu aina stadissa mennä mäkkiin yms heseen syömään? Kun vois vaikka subwayhin mennä tai picnikkiin? Sehän haluu musta ihan heidi montag kopion.... Ilman meikkii oon kuulemma ihan 5 vuotin näkönen... naama on kuulemma pyöreä... sormet on nakit...vitun ruma luomi kaulassa joka pitäs kans poistattaa. Joo ja sitte hampaat on vinot ja tietys kuvakulmas näyttää et olis vaan 1 hammas -.-! Mitä muuta keksisin. Ainii.. se sanoo että oon kaljuuntumassa ja ottelee kuvia mun niisanotuista "kaljuista länteistä". En kyllä tiiä onko se tosissaan vai vitsileeko vaan. Mun mielestä ainakaan ei oo totta sillä ei mulla mitää hiutenlähtöö oo yms... Ja kyllä tosi seksikäs ja haluttava olo tulee ku tietää mitä se kelaa kaikesta... ja sitte ihmetellään kun ei heru.

Näin paha mustasukkasuus ei voi johtua yhtää mistää muusta kun siitä että joskus 4 luokalla muo kouluiusattiin. Mut jätettiin porukan ulkopuolella ja muo juostiin pakoon. Ja tämmönen jatku pitkään... varmaan vuoden? en muista ku olin nii pieni... Silloinen paraskaverini oli vapaa ajalla mun kanssa ja vastusti sitä kiusaamista mutta koulussa se hengas sen kiusaaja porukan kanssa. Muutenki huomasin jo pienenä kuina paskamaisa ihmiset on!!! Mulla oli 2 kaver joitten kanssa hengattiin yhdessä ja erikseen. Ku ne oli kahdestaan ne haukku muo ja kun jompi kumpi oli mun kanssa ni sitte mulle haukuttii sitä toista. Myös se että mulla ei ikinä oo ollu faijaa.. tai siis se asuu unkarissa ja välillä ruotsissa ja puhuu myös ruotsia. Ikinä en oo ollu läheinen sille ja ikinä en siltä mitää oo saanu. Pienenä joskus itkin ikävään... nykyään ei tyylii paskaakaan kiinnosta.

Pahojen riitojen jälkeen annoin kullalleni 2 vaihtoehtoa. Joko ero tai se että se panostais täysillä eikä alottas tyhmii turhii riitoja. Se valitsi sen panostuksen. Jota en kyllä oo yhtään huomannu tapahtuvan... Ite alotin käymään psykologilla koska haluun panostaa täysillä ja saada suhde toimimaan!! Tuntuu vaan siltä että se ei arvosta sitä yhtään.. sen mielestä se on ihan pikku juttu... Ja kokoajan painostaa että kauan siihen menee että lopetan mustasukkasuuden/itsekkyyden. Toistelen aina vaan että sitä ei tiiä kauan siihen menee ja että miten se psykologi voi auttaa. Se valittelee ette jaksa odottaa.. ja siksei jaksa panostaa. Kuulemma joskus alottaa riitoja ihan vaa sen takia että sitä vituttaa nii paljon tää tilanne. Mut mitä enemmän se paskasti käyttäytyy sitä pienempi motivaatio mulla on yrittää parantuu tästä mustasukkasuudesta. Ja sitä kauemmin siihen myös menee. Asiat vois olla paljon paljon nopeemmin kunnossa jos se olis mulle ihana. Se ei ikinä oo tehny mitää romanttista mulle... ikinä en oo saanu mitn kukkii tai muuta..tai et se olis järkänny jonku kynttilä illallisen yms. Ei todellakaan oo semmonen tunne että se välittäs musta. Kerran toi tuliaiseks pehmolelun. Ilman mitää syytä ikinä ei mitää kivaa olla tehty mulle... Vähän semmonen olo että peli on pelattu enkä tiiä kauan jaksan enää tällasta.....Mut mä rakastan sitä ja HALUAISIN olla sen kanssa koko loppu elämäni!!!!!!

Kertokaa vähän mielipiteitänne??? Onko kellää mitään samanlaisia kokemuksia?