Vaikka täällä yritetään väittää, että pedofilia olisi suurin riesa vl-uskossa, on se kuitenkin ylisuuret perheet. Pienille lapsille sälytetään jo varsin varhain vastuullisia tehtäviä. Näin ainakin meillä.
Itse neljänniks vanhimmaks ja mun jälkeen siunaantui vielä yli kymmenen lasta tasasin väliajoin.
Huoneita ei riittänyt kaikille, joten jokainen kolme makuuhuonetta oli täytetty monikerroksisilla sängyillä. Koulupöytiä ei ollut, vaan teimme läksymme keittiön pöydällä. Aina joku vauva rääky kurkkusuorana. Rauhaa ei ollut missään vaiheessa. Menestyin koulussa huonosti. Koin sekä koulu, että kotikiusaamista. Kotona mua kiusasivat sisarukset.
En usko, että noilla kiusaajasisaruksillanikaan kovin hyvin meni. Ne purkivat sitä ahdistusta ja stressiä, mitä tiiviisti asuminen sai aikaan. Öisin ei nukuttu, koska aina oli joku vauva, joka parku yötä päivää.
Yläasteikäisenä rupesin vihaamaan vl-uskoa ja sen vaatimaa ehdotonta ehkäisykieltoa. Saimme joka vuosi uuden vauvan ja myös minä jouduin osallistuu kakkapyllyjen pesemiseen. Ovelimmat sisarukset osasivat luistaa tehtävistä ja nämä henkilöt ovatkin nyt johtavissa asemissa työpaikoilla. He kasvoivat vahvoiksi meidän heikompien sisaruksien kustannuksella.
Ite olin ehkä se, joka koki eniten sekä henkistä, että fyysistä kiusaamista. Isällä ja äitillä ei yksinkertaisesti ollut aikaa kattoa kokoajan meidän perään. Kaikenlisäksi isä oli aina päivät töissä.
Ite nyt aikuisena olen löytänyt kristillisen uskon takaisin, mutta en halua enää elää yhtä ahdasmielistä elämää, mitä meillä kotona elettiin. Ite en aio ottaa samanlaista kärsimystä osakseni, mitä äitini.
Jälkeenpäin sain kuulla, että äiti oli tuon tuosta milloin missäkin hermoparantolassa.
Lapsi kaipaa osakseen huomiota. Yksi äiti ei voi jakaa kymmenille lapsille tasaisesti huomiota. Eikä yksi äiti voi mitenkään katsoa, jos jollain lapsella on paha olla.
Säälin usein äitiä. Sillä on edelleen aika pieniä mukuloita kotona ja se on ihan selkeästi lopen uupunut. Silti se näkee, että vain sillä tavalla voi kelvata Jumalalle.
Itse neljänniks vanhimmaks ja mun jälkeen siunaantui vielä yli kymmenen lasta tasasin väliajoin.
Huoneita ei riittänyt kaikille, joten jokainen kolme makuuhuonetta oli täytetty monikerroksisilla sängyillä. Koulupöytiä ei ollut, vaan teimme läksymme keittiön pöydällä. Aina joku vauva rääky kurkkusuorana. Rauhaa ei ollut missään vaiheessa. Menestyin koulussa huonosti. Koin sekä koulu, että kotikiusaamista. Kotona mua kiusasivat sisarukset.
En usko, että noilla kiusaajasisaruksillanikaan kovin hyvin meni. Ne purkivat sitä ahdistusta ja stressiä, mitä tiiviisti asuminen sai aikaan. Öisin ei nukuttu, koska aina oli joku vauva, joka parku yötä päivää.
Yläasteikäisenä rupesin vihaamaan vl-uskoa ja sen vaatimaa ehdotonta ehkäisykieltoa. Saimme joka vuosi uuden vauvan ja myös minä jouduin osallistuu kakkapyllyjen pesemiseen. Ovelimmat sisarukset osasivat luistaa tehtävistä ja nämä henkilöt ovatkin nyt johtavissa asemissa työpaikoilla. He kasvoivat vahvoiksi meidän heikompien sisaruksien kustannuksella.
Ite olin ehkä se, joka koki eniten sekä henkistä, että fyysistä kiusaamista. Isällä ja äitillä ei yksinkertaisesti ollut aikaa kattoa kokoajan meidän perään. Kaikenlisäksi isä oli aina päivät töissä.
Ite nyt aikuisena olen löytänyt kristillisen uskon takaisin, mutta en halua enää elää yhtä ahdasmielistä elämää, mitä meillä kotona elettiin. Ite en aio ottaa samanlaista kärsimystä osakseni, mitä äitini.
Jälkeenpäin sain kuulla, että äiti oli tuon tuosta milloin missäkin hermoparantolassa.
Lapsi kaipaa osakseen huomiota. Yksi äiti ei voi jakaa kymmenille lapsille tasaisesti huomiota. Eikä yksi äiti voi mitenkään katsoa, jos jollain lapsella on paha olla.
Säälin usein äitiä. Sillä on edelleen aika pieniä mukuloita kotona ja se on ihan selkeästi lopen uupunut. Silti se näkee, että vain sillä tavalla voi kelvata Jumalalle.
Vastaukset 9
Vanhimmat
tämä kuvaus oli varmasti varsin totuudenmukainen,useimmiten näinhän se menee.VL äitinä toteutin minäkin ehkäisemättömyysoppia aikani,raja tuli vastaa jo ennen puolta tusinaa.Nyt täysin uupuneena yritän hoitaa pikkulapsilaumaani.Uuvuttaa pelkkä ajatuskin miten ikinä jaksan kasvattaa lapseni aikuisikään.On mahdottomuus täyttää lasten tarpeita edes kohtuullisestii ja voimien yhä huvetessa aina vain heikommalla menestyksellä.Tunnen jonkinsekaista raivoa yhteisöäni kohtaan joka kokee oikeudekseen riistää niin suuren asian kuin hyvän vanhemmuuden toteutumisen sekä rakkailta lapsiltani oikeuden jaksaviin vanhempiin.Ainut voimaannuttava seikka rankassa elämäntilanteessa on vapauttava tunne siitä että tästä eteenpäin päätän itse ruumiistani siltä osin kuin se ihmiskeinoin on mahdollista.Lapsirakkaana ihmisenä haaveilen että saisin vielä joskus kokea minäkin onnellisen lapsenodotuksen se olisi ensimmäinen kerta elämässäni tähän saakka kaikki raskauteni ovat alkaneet kauhunsekaisilla tunteilla nytkö jo,huolesta kun edellinen lapsi on vielä vauva ja tarvisi äidiltä vielä pitkän aikaa niin paljon enemmän huomiota.Elämä on mennyt näin ja kaikesta tapahtuneesta huolimatta lapset ovat ehdottomasti suurinta ja ihaninta mitä elämässäni omistan.
Kyllä totta törisette, näin se menee, minunkin äiti aina siunaili tuota lapsentekopakkoa, oli väsynyt vaikka teki vain alle 10 lasta.
Totta. Meidän perheeseemme ehti äiti synnyttää 8 lasta mutta masentui lopulta niin pahasti että erosi koko yhteisöstä, isä erosi myös, osa sisaruksistani kuitenkin on yhä vl-uskossa. Säälin heitä.
kertaakaan tullut mieleen, että omia aivojakin on oikeutetusti lupa käyttää. Tuntuu niin käsittämättömältä, että alistutte jonkun joulupukki tasoisen saarnamiehen oikkujen vietäväksi. Mutta eipä tuossa hirmujoukossa olekkaan ikinä "Raamatuita tarvittu"! Ja lapset kärsivät, häpeävät ja lopuksi aikuisina säälivät teitä.
Itse olen sitä mieltä, että olen armosta saanut sen mitä olen saanut. Silti uskon, että Jumalan tahto on niemenomaan näistä lahjoista huolen pitäminen ja rakastaminen. Tässä mielessä olen monesti ihmetellyt miksei nähdä Jumalan antamana mahdollisuutena naisen kuukautiskirtoa. Niillä perusteilla, millä katolinen kirkko käyttää ja mitkä monet muut uskonnolliset yhteisöt hyväksyvät krisitillisiksi, myös ortodoksinen kirkko pitää niitä oikeina.
Tässä on katolisen kirkon sivustoilta muutama poiminta kahdesta lähteestä, joita itse olen miettinyt:
Paavi Paavali VI:n kiertokirje
Humanae vitae
(syntyvyyden sääntelystä)
[Elämän jatkuminen]
1. Inhimillisen elämän jatkamisen vakava velvollisuus, jonka täyttämisessä aviopuolisot ovat Jumalan, Luojan, vapaita ja vastuullisia työtovereita, on aina ollut heille suuren ilon lähteenä, vaikka siihen on joskus liittynytkin monia vaikeuksia ja ahdistusta.
Vaikka tämän velvollisuuden täyttäminen onkin kaikkina aikoina asettanut vakavia ongelmia avioliitossa olevien omalletunnolle, yhteiskunnan nykyinen kehitys on aiheuttanut muutoksia, jotka nostavat esille sellaisia uusia kysymyksiä, joita kirkko ei voi olla ottamatta huomioon, koska on kysymys asioista, jotka perin läheisesti koskettavat ihmisten elämää ja onnellisuutta.
[Vanhempien vastuullisuus]
10. Näin aviollinen rakkaus vaatii puolisoilta tietoisuutta vastuullisesta tehtävästään vanhempina. Tätä korostetaan nykyään syystäkin varsin suuresti, mutta se on myös käsitettävä oikein. Sitä on siten tarkasteltava monista oikeutetuista ja toisiinsa liittyvistä näkökohdista.
Vanhempien vastuullisuus merkitsee tietoa biologisten prosessien tehtävästä sekä niiden kunnioittamisesta. Ihmisjärki löytää elämän antamisen kyvystä biologisia lakeja, jotka ovat ihmisen persoonallisuuden osa.(9)
Vanhempien vastuullisuus merkitsee järjen ja tahdon harjoittamaa välttämätöntä vaiston ja intohimon taipumuksien hallintaa.
Vanhempien vastuullisuus ilmenee psyykkisten, taloudellisten, psykologisten ja sosiaalisten edellytysten suhteen joko harkitussa ja auliissa päätöksessä kasvattaa runsaslukuinen perhe tai vakavin perustein ja asianmukaisesti moraalilakia kunnioittaen tehdyssä päätöksessä välttää kulloisellakin hetkellä tai jopa määräämättömäksi ajaksi uuden lapsen syntymää.
Vanhempien vastuullisuus merkitsee myös ja ennen kaikkea syvää suhdetta Jumalan asettamaan objektiiviseen moraalijärjestykseen, jonka luotettava tulkitsija on oikea omatunto. Vanhempien vastuullisuuden velvollisuus vaatii, että aviopuolisot tunnustavat oikeassa arvojärjestyksessä velvollisuutensa Jumalaa, itseään, perhettä ja yhteiskuntaa kohtaan.
Tästä johtuu, että he eivät voi elämän jatkamisen tehtävässä toimia vapaasti mielensä mukaan, ikään kuin heidän olisi mahdollista täysin yksityisesti ja riippumattomasti määrätä oikea tie, kun heidän päin vastoin tulee pyrkiä mukauttamaan toimintansa Jumalan, Luojan, suunnitelman mukaiseksi, joka ilmenee avioliiton ja sen yksityisten aktien luonteesta ja jota kirkon jatkuvasti esittämä opetus julistaa.(10)
[Uskollisuus Jumalan suunnitelmaa kohtaan]
13. On hyvällä syyllä huomautettu, että sellainen aviollinen akti, jota toiselta puolisolta vaaditaan ottamatta huomioon hänen tilaansa ja oikeutettuja toiveitaan, ei ole todellinen rakkauden teko, ja se on siten ristiriidassa aviopuolisoiden välillävallitsevan moraalijärjestyksen oikeiden vaatimusten kanssa. Samalla tavoin sen, joka harkitsee asiaa tarkoin, on myös tunnustettava, että sellainen rakkauden akti, joka vaarantaa sen mahdollisuuden elämän jatkamiseen, jonka Jumala, kaiken Luoja, on siihen liittänyt erityisin laein, vastustaa sekä avioliiton säätäjän jumalallista suunnitelmaa että elämän alkuunpanijan tahtoa. Tämän jumalallisen lahjan käyttäminen siten, että sen merkitys ja tarkoitus vaikka vain osittainkin tuhotaan, on ristiriidassa sekä miehen, naisen että heidän läheisimmän yhteytensä luonteen kanssa, ja siten se myös vastustaa Jumalan suunnitelmaa ja hänen pyhää tahtoaan. Kuitenkin se, joka käyttää aviollisen rakkauden lahjaa hyväkseen luomisen lakeja kunnioittaen, ei tunnustaudu elämän lähteiden herraksi vaan ennemmin Luojan suunnitelman toimenpanijaksi. Samoin kuin ihmisellä ei ole ylipäätäänkään rajoittamatonta valtaa ruumiiseensa, hänellä nimenomaan ei ole sellaista valtaa suvunjatkamiskykyynsäkään, koska sen olemukseen kuuluu sen inhimillisen elämän synnyttäminen, jonka alkulähde on Jumala. Paavi Johannes XXIII muistutti: “Inhimillinen elämä on pyhää; alusta alkaen se paljastaa Jumalan luovan toiminnan.”(13)
jatkuu uuden lapsen syntymän välttämisen perusteista
[Hedelmättömiin jaksoihin turvautumisen luvallisuus]
16. Kuten huomautimme aikaisemmin (kappaleessa 3), meidän aikanamme esitetään tätä kirkon aviollisen moraalin opetusta vastaan väite, että inhimillisen ymmärryksen oikeus ja velvollisuus on hallita luonnon tarjoamia voimavaroja ja suunnata ne ihmisen hyvän mukaista päämäärää kohden. Monet kysyvät, eikö käsillä olevassa tapauksessa olisi järkevää useissa olosuhteissa turvautua keinotekoiseen syntyvyyden sääntelyyn, jos siten turvattaisiin perheen sopusointu ja rauha ja jo syntyneiden lasten paremmat kasvatusolosuhteet. Tähän kysymykseen on välttämätöntä vastata selvästi: juuri kirkko on luonnollisesti valmis kehottamaan ja suosittamaan inhimillisen ymmärryksen hyväksi käyttämistä toiminnassa, joka näin läheisesti liittää järjellisen ihmisen Luojaansa, mutta se korostaa, että tämä täytyy tehdä Jumalan säätämää asioiden järjestystä kunnioittaen.
Jos syntymien väliaikojen pidentämiseen on päteviä syitä, jotka johtuvat aviopuolisoiden ruumiin tai sielun tilasta tai ulkoisista olosuhteista, kirkko opettaa, että aviopuolisoiden on luvallista ottaa huomioon elämää jatkavassa toiminnassa vaikuttavat luonnolliset vaiheet siten, että ainoastaan hedelmättömiä ajanjaksoja käytetään aviolliseen kanssakäymiseen, ja näin säädellä jälkeläisten syntymistä loukkaamatta mitenkään sitä moraaliopetusta, jonka olemme esittäneet.(20)
Kirkko pysyy uskollisena itselleen ja opetukselleen, kun se pitää aviopuolisoille luvallisena hedelmättömien jaksojen huomioon ottamista, vaikka se samalla hylkää aina luvattomina suoranaisesti hedelmöitymistä vastustavien keinojen käytön, vaikka se johtuisikin syistä, jotka vaikuttavat luvallisilta ja vakavilta. Näiden kahden tapauksen välillä on todellisuudessa huomattava ero: edellisessä aviopuolisot käyttävät oikeutetusti hyväkseen luonnon järjestystä, jälkimmäisessä he vastustavat sitä pyrkien välttämään elämän syntymisen järjestyksen luonnollista toteutumista. On totta, että kummassakin tapauksessa aviopuolisot tahtovat yhteisestä päätöksestä ja hyväksyttävistä syistä välttää lasten syntymistä ja hakea tähän varmoja keinoja, mutta on myös totta, että vain edellisessä tapauksessa he voivat luopua aviollisesta kanssakäymisestä hedelmällisinä ajanjaksoina aina, kun lasten syntyminen pätevistä syistä ei ole toivottavaa, ja palata siihen hedelmättöminä aikoina ilmaistakseen keskinäistä rakkauttaan ja säilyttääkseen toisilleen lupaamansa uskollisuuden. Niin tekemällä he antavat todistuksen todella ja kokonaan vilpittömästä rakkaudestaan.
"
Lähde: Yhdysvaltain katolinen piispainkokous.
"
Jos luonnollista perhesuunnittelua käyttävät parit olisivat yhdynnässä kaikkina kuukautiskierron päivinä, joina se olisi heille mahdollista ilman raskaaksi tulon mahdollisuutta, näitä päiviä olisi lähes kaksi kertaa niin paljon kuin kertoja, jolloin parit todellisuudessa keskimäärin rakastelevat (yhdysvaltalaisen tutkimuksen mukaan).
Monet sanovatkin, että luonnollisten menetelmien käytön aloittaminen lisäsi rakastelukertoja ja paransi suhdetta. Usein parit myös kuvailevat kierron ”vapaiden päivien” olevan kuin uusi kuherruskuukausi, jota odotetaan ja toisaalta ”kiellettyjen päivien” muistuttavan ja opettavan heille säännöllisesti uusia tapoja huomioida ja rakastaa puolisoaan. Juuri tämä eri vaiheiden vuorottelu ja luonnollisen perhesuunnittelun vaativa jatkuva keskinäinen kommunikaatio auttavat rakentamaan vahvaa ja läheistä avioliittoa."
kirjoittanut tällä palstalla, että ylisuuri lapsilauma vie monen vl-perheen tuhon partaalle tai tuhoon asti. Vanhemmat uupuvat ja masentuvat, vanhemmat lapset joutuvat sijaisvanhemmiksi jne.
Koko perhe voi pahoin.
Kaiken tämän takana on SRK ja vl-saarnamiehet, jotka opettavat TÖRKEÄÄ Raamatun vastaista VALHEOPPIA, että Raamattu kieltää ehkäisyn.
Valheen isä saatana, jonka keskeinen tavoite on IHMISELÄMÄN TUHOAMINEN, hykertelee ja taputtaa karvaisia käsiään nähdessään vl-perheiden ahdingon.
Hienoa, että olet löytänyt vl-helvetin jälkeen uskon Jumalaan.
Siunausta elämäsi poluille!
Kuten kirjoitat ylisuurissa vl-perheissä ei lapsilla ole hetken rauhaa esim. tehdä koulutehtäviä. He eivät saa kunnolla nukuttua öitään, kun aina on talossa uusi kahdesta päästä vuotava ja meteliä synnyttävä paketti. Toki tämä on tuttua kaikille lapsiperheille, mutta kun JATKUVASTI on uusi paketti, niin se syö hermoja.
Edelleen liika ahtaus rasittaa hermoja. Ei ole omaa tilaa tehdä esim. läksyjä. Ja puuhata jotain omiaan.
Vanhemmilla ei ole tarpeeksi aikaa/lapsi. Lapset kasvattavat itse itseään ja toinen toisiaan.
Syntyykö näistä elementeistä hyvän itsetunnon omaavia ja tervehenkisiä ihmisiä suomalaiseen yhteiskuntaan? Rohkenen epäillä, että ei synny.
Tästä vl-HULLUNMYLLYSTÄ syntyy lähinnä ihmisiä, jotka uskovat SRK:n ja vl-saarnamiesten SEKOPÄISIIN OPPEIHIN - mm. "vain me" -oppiin.
Vain arvokalat uivat vastavirtaan. Niin myös vain vahvat yksilöt rohkaistuvat eroamaan vl-HULLUNMYLLYSTÄ päästyään riittävästi omille jaloilleen.
kirjoituksesta!