Tunnistan itsestäni noita narsismiksi kutsuttuja piirteitä (vaatii toiselta tekemättä itse mitään) (tarve saada ihailua joko hyvällä tai pahalla). Itse asiassa jokaisessa meissä on "narsistisia piirteitä," vaikka ns. narsismin rajaksi on luokiteltu katumus kaikesta pahanteosta.
Niin no, totta kai sitä katuu, jos seuraukset on juuri itselle haitaksi? Entä jos ei? Entä jos koulukiusaajille saa kostettua niin, ettei joudu vastuuseen? Mitä mitä? Onko pahanteko silloinkin väärin, jollei siitä itse joudu kärsimään?
Ehkä on yksi tai useampia asioita, joiden takia en voi luopua "narsististen piirteitteni" hyväksikäytöstä.
Tai no, koska en ole koskaan ollut jengeissä, en voi vaatia ketään kaverikseni. Sehän olisi "kamalan narsistista" osoittaa luontaista tarvettaan ihmissuhteisiin? Jos saisin jonkun hoviini "hyvällä..." Ei, ei minulla ole mitään millä pakottaa. Ennen kuin kukaan ehti edes luottaa minuun hyvällä, minut lyötiin ja naurettiin pois koulun käytäviltä. Olin kai liian ruma?
Oli miten oli, aina kun minua on loukattu, on se tehty silloin kun en ole kyennyt puolustautumaan. Samoin myös minun täytyy tehdä itse kostaessani, mutta koska näitä loukkaajaroistoja en voi mitenkään enää tavoittaa, on katkera vitutus purettava muualle.
Vanhempani jopa kehuivat minua lahjakkaaksi, mutta kaikesta päätellen sekin on valhetta. Ja mitä on osoittanut ikätovereiden palaute? Olen surkea paska ilman valttikorttia mihinkään konkreettiseen! Tiedän että samaa loukkausta tekevät tämän viestin lukijat, joko vastaamalla jotain törkeää, tai jättämällä vastaamatta.
Edes nettikavereihin en luota tarpeeksi muodostaakseni heistä loukatun egoni jatkeita. Opiskelumaailmassa opettaja aistii "huonot puoleni" ja on siksi kusipää. En pääse haluamalleni alalle, koska oppilaitokset eivät arvosta kykyjäni. Tein näytetyöt suurella vaivalla (vaikka paskimmat lukijat tätä varmaan epäilevät), enkä päässyt.
Nyt varmaan ajattelette, että koska käytän kaikkia yhteiskunnan instansseja "vain pahaan," ei minua saa päästää edes täältä vanhempien kodista omaan asuntoon. Koska olen paha narsisti, ei minulla saa olla omaa elämää missään päin Suomea.
No jaa. Tiedän ettei kaikilta heru "säälipisteitä," eikä yhteiskunta taa minulle duunia. En kuitenkaan ole niin tyhmä, että tuhlaisin palkan viinaan. Silloin minulle ei jäisi yhtä paljon aikaa miettiä sitä, miten saisin teidät jatkeekseni.
Niin no, totta kai sitä katuu, jos seuraukset on juuri itselle haitaksi? Entä jos ei? Entä jos koulukiusaajille saa kostettua niin, ettei joudu vastuuseen? Mitä mitä? Onko pahanteko silloinkin väärin, jollei siitä itse joudu kärsimään?
Ehkä on yksi tai useampia asioita, joiden takia en voi luopua "narsististen piirteitteni" hyväksikäytöstä.
Tai no, koska en ole koskaan ollut jengeissä, en voi vaatia ketään kaverikseni. Sehän olisi "kamalan narsistista" osoittaa luontaista tarvettaan ihmissuhteisiin? Jos saisin jonkun hoviini "hyvällä..." Ei, ei minulla ole mitään millä pakottaa. Ennen kuin kukaan ehti edes luottaa minuun hyvällä, minut lyötiin ja naurettiin pois koulun käytäviltä. Olin kai liian ruma?
Oli miten oli, aina kun minua on loukattu, on se tehty silloin kun en ole kyennyt puolustautumaan. Samoin myös minun täytyy tehdä itse kostaessani, mutta koska näitä loukkaajaroistoja en voi mitenkään enää tavoittaa, on katkera vitutus purettava muualle.
Vanhempani jopa kehuivat minua lahjakkaaksi, mutta kaikesta päätellen sekin on valhetta. Ja mitä on osoittanut ikätovereiden palaute? Olen surkea paska ilman valttikorttia mihinkään konkreettiseen! Tiedän että samaa loukkausta tekevät tämän viestin lukijat, joko vastaamalla jotain törkeää, tai jättämällä vastaamatta.
Edes nettikavereihin en luota tarpeeksi muodostaakseni heistä loukatun egoni jatkeita. Opiskelumaailmassa opettaja aistii "huonot puoleni" ja on siksi kusipää. En pääse haluamalleni alalle, koska oppilaitokset eivät arvosta kykyjäni. Tein näytetyöt suurella vaivalla (vaikka paskimmat lukijat tätä varmaan epäilevät), enkä päässyt.
Nyt varmaan ajattelette, että koska käytän kaikkia yhteiskunnan instansseja "vain pahaan," ei minua saa päästää edes täältä vanhempien kodista omaan asuntoon. Koska olen paha narsisti, ei minulla saa olla omaa elämää missään päin Suomea.
No jaa. Tiedän ettei kaikilta heru "säälipisteitä," eikä yhteiskunta taa minulle duunia. En kuitenkaan ole niin tyhmä, että tuhlaisin palkan viinaan. Silloin minulle ei jäisi yhtä paljon aikaa miettiä sitä, miten saisin teidät jatkeekseni.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Meitä enemmän tai vähemmän narsistisia tyyppejä on täällä palstalla ( tai on ollut ) useita, että ei täällä kukaan ole tuomitsemassa...
Luulen, että tänne on saatu vähän myös sitä avarakatseisuuttakin, niin ettei narsistina oloa nähdä yksin omaan pahana asiana. Mutta mielipiteitä on yhtä monta, kuin on kirjoittajaakin.
Koulukiusattuna olo on aina perseestä...Itsekin olen sen joskus kokenut.
En tosin jaksa hautoa kostoa jo vanhoista jutuista varsinkin, kun sen jälkeen on tapahtunut paljon pahempiakin juttuja, "saanut" paljon uusia vihamiehiä, jne.
Jos alkaisin kaikkia kokemiani vääryyksiä kostamaan, en muuta ehtisi tekemäänkään.
Ehkä päällimäinen syy on kuitenkin se, että olen laiska...
En oikein tiedä, mistä kohtaa lähteä tuota tekstiäsi purkamaan. Eikä näin väsyneenä jaksakaan miettiä.
Siinä tuli paljon asiaa, yhdessä paketissa.
Oletan, ettet edes halua vastausta mihinkään...Vain paikan mihin avautua. Itse teen sitä täällä jatkuvasti.
Hyvä tapa selvittää välillä omaa päätä.
Mutta hyvä homma. Jatka kirjoittamista. Kyllä ne ajatukset siitä lähtee selkiytymään.
Ja ai niin, minä en ole sitten paras mahdollinen henkilö jolta lähteä hakemaan myötätuntoa, mutta arvelen sen olevani sinulle aivan sama.
Sekava teksti, mutta jos tästä jotain saisi irti. Adios! :)