Viinanhimossa täällä valvon!

mutta kun aamulla tapletin vetäsee naamaan sen jotenkin sisäistää ettei voi sen jälkeen juoda .Eikä sitä tee itselläni edes mieli. Mutta jätäppä muutamana päivävä ottamattta niin sitä mennään kaljakaupan kautta vieläköhän naama punottaa jos mäyriksen vetäsen .

olen myös minä lukenut paljon. Ne kiinnostavat ja antavat uskoa, kun joku on selvinnyt paljon vaikeammista tilanteista kuin minä. Käyn myös palavereissa kuuntelemassa ihan tavisten selviytymis- ja kompurointitarinoita. Siis sellaisten arkisten ihmisten, joiden kokemuksista kukaan ei koskaan tee kirjoja. Siihen luokkaan kuulun itsekin.

tähän päivään asti. Se yö meni valvoessa yli kuuteen aamulla ennen kuin uni tuli. Eilen paljon parempi. Oli pahin tuska koko aikana. Antabukset olen saanut jo lähes 2 vuotta sitten mutta ralli jatkui viime syksyyn saakka ennen kuin aloitin raittiuden. Olen myös ottanut nyt tabun kun himo alkaa tulla. Pakko on saada loppumaan tällä ensimmäisellä yrittämällä. On se melkoinen aine viemään ihmistä! Ihmeen paljon sisuskalut sitä on kestänyt. Liikun paljon enkä ole mitenkään huono kuntoinen tai holistin näköinen.

Ajattelinpa kirjotella tänne, kun itsekin tässä raittiuden tielle olen suuntaamassa.
Itse olen vasta alkutaipaleella, mutta mieli ja olo on hyvä, ja viinan himot on pysynyt toistaseksi kokonaan poissa.
Oon käyny aa palavereissa aika tiuhaa tahtia, ja omistan yhden ystävän, joka toimii mulle vähän niinkun tuki verkkona.
Ystävällä täysraittiutta takana puolisentoista vuotta. Hmm... mitäpä sitten kirjottaisin... Mulla antabus menossa, ja oon siitä tyytyväinen, vaikkakin olen ihan sitämieltä, etten antabusta välttämättä edes tarvitsisi. Koen saavani ryhmistä voimaa ja tukea siihen että se juoma himo pysyy poissa. En kuitenkaan uskalla antabusta poiskaan vielä jättää, toimiihan se hyvänä varmistus keinona näin alkuun.

Välillä musta tuntuu, ettei nuppi kestä. Saatan alkaa skitsoilemaan itekseen ollessa, ja varsin alku päivät oli sellasia etten tullut itseni kans toimeen yhtään. Piti sinkoilla sinne tänne ja kokoajan olla jotain tekemistä. Pelkäsin että jos psyähdyn, niin alkaa tehdä mieli juoda.
Eilinen päivä oli elämäni kirjoissa ensimmäinen, jolloin totesin tulevani toimeen itseni kanssa. Makasin koko päivän olohuoneen lattialla, kuunnellen musiikkia, juoden kahvia ja täytellen ristikoita. Ei ahdistanut, ei janottanut, eikä tuntunut siltä että sekoan.
Mun oli kaikinpuolin hyvä olla, ja hitto että se pisti hymyilyttämään!!!
Päässäni välillä pyöri ystäväni sanat " jos sust tuntuu, et sekoot, ni sekoo. Mut älä ota huikkaa"
Se taitaa olla vähän niinku mun voima lause. Hoen sitä itselleni jos tuntuu silt et alkaa päässä vippaamaan, eikä oo tarvinu sitä huikkaa ottaa.
Huomen taas ryhmään. Tänään aattelin ottaa ilon irti loistavasta kelistä ja lähteä ulkoilemaan. Ajattelin myös hengailla muutaman tunnin tossa lattialla ristikoita tehden :D
Illalla saunaan ja sitten nukkumaan. Sit onkin jo huominen, ja pääsee kaltaistensa joukkoon ihmettelemään elämää selväpäisen silmin :)
Ihanaa päivän jatkoa teitille, ja raittiita päiviä :))

alkoholisti apina kirjoitti:

Ajattelinpa kirjotella tänne, kun itsekin tässä raittiuden tielle olen suuntaamassa.
Itse olen vasta alkutaipaleella, mutta mieli ja olo on hyvä, ja viinan himot on pysynyt toistaseksi kokonaan poissa.
Oon käyny aa palavereissa aika tiuhaa tahtia, ja omistan yhden ystävän, joka toimii mulle vähän niinkun tuki verkkona.
Ystävällä täysraittiutta takana puolisentoista vuotta. Hmm... mitäpä sitten kirjottaisin... Mulla antabus menossa, ja oon siitä tyytyväinen, vaikkakin olen ihan sitämieltä, etten antabusta välttämättä edes tarvitsisi. Koen saavani ryhmistä voimaa ja tukea siihen että se juoma himo pysyy poissa. En kuitenkaan uskalla antabusta poiskaan vielä jättää, toimiihan se hyvänä varmistus keinona näin alkuun.

Välillä musta tuntuu, ettei nuppi kestä. Saatan alkaa skitsoilemaan itekseen ollessa, ja varsin alku päivät oli sellasia etten tullut itseni kans toimeen yhtään. Piti sinkoilla sinne tänne ja kokoajan olla jotain tekemistä. Pelkäsin että jos psyähdyn, niin alkaa tehdä mieli juoda.
Eilinen päivä oli elämäni kirjoissa ensimmäinen, jolloin totesin tulevani toimeen itseni kanssa. Makasin koko päivän olohuoneen lattialla, kuunnellen musiikkia, juoden kahvia ja täytellen ristikoita. Ei ahdistanut, ei janottanut, eikä tuntunut siltä että sekoan.
Mun oli kaikinpuolin hyvä olla, ja hitto että se pisti hymyilyttämään!!!
Päässäni välillä pyöri ystäväni sanat " jos sust tuntuu, et sekoot, ni sekoo. Mut älä ota huikkaa"
Se taitaa olla vähän niinku mun voima lause. Hoen sitä itselleni jos tuntuu silt et alkaa päässä vippaamaan, eikä oo tarvinu sitä huikkaa ottaa.
Huomen taas ryhmään. Tänään aattelin ottaa ilon irti loistavasta kelistä ja lähteä ulkoilemaan. Ajattelin myös hengailla muutaman tunnin tossa lattialla ristikoita tehden :D
Illalla saunaan ja sitten nukkumaan. Sit onkin jo huominen, ja pääsee kaltaistensa joukkoon ihmettelemään elämää selväpäisen silmin :)
Ihanaa päivän jatkoa teitille, ja raittiita päiviä :))

se auttaa varmasti ahdistukseen mitä enemmän liikut sen parempi mieli .

ilmakitaraa?