Moi :) Olen 22-vuotias tyttö jonka pitäisi vähän yli kuukauden päästä täyttää 23. Pitäisi, siksi että en usko että ikinä tuota kyseistä ikää täytän -ei tällä elämän innolla. Aika epätoivoista kirjotella siitä tänne Suomi24 , mutta ehkä se kertoo paremmin kuin hyvin tilanteestani. Minulla on todella vähän läheisiä ystäviä, mutta minulla on yksi joka todella yrittää saada minut täyttämään sen 23. Itsekkin haluaisin täyttää 23 ja jatkaa elämistä, yrittää ja taistella, mutta en vaan usko, enkä jaksa uskoa että minusta on siihen. Eikä ylipäätänsä tunnu olevan syytä miksi jaksaisin. Ainut minkä takia jaksan tälläkin hetkellä on rakas pikkusiskoni, jota en haluaisi jättää tänne yksin. Itsemurha on itsekäs teko, mutta miksi olisin täällä vain parin todella rakkaan ihmisen takia jos en vaan itse yksinkertaisesti jaksa?
Ehkä joku on samassa tilanteessa kuin minä? Tai ehkä joku on selvinnyt samantyyppisestä tilanteesta? En tiedä..tosiaan tuntuu aika epätoivoiselta, mutta en usko että tämä tilanne tästä yhtään p*skemmaksi muuttuu.
Ehkä joku on samassa tilanteessa kuin minä? Tai ehkä joku on selvinnyt samantyyppisestä tilanteesta? En tiedä..tosiaan tuntuu aika epätoivoiselta, mutta en usko että tämä tilanne tästä yhtään p*skemmaksi muuttuu.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Aika on siitä hyvä, että se liikkuu itsestään. Sinun ei tarvitse kuin odottaa. Kellään ei ole vastausta kysymykseesi, jos olisi niin kukaan ei kärsisi masennuksesta. Samassa tilanteessa olevia on suomessakin tuhansia, kuten minäkin.
Että syy miksi jaksaisit? Ehkä se, että näkisit onko esim. jo 23-vuotias sinä se, joka on toipumassa masennuksesta ja vielä pikkuisen vanhempi sinä se, joka on selättänyt masennuksen, joka huomaa elämän kauniit puolet ja on todella onnellinen siitä, että jäikin henkiin. Koska masennus sai elämän näyttäytymään ihan vinona ja raskaana, ja terveenä vasta ymmärsi, ettei tarvinnut muuta kuin oikean avun tilanteen muuttumiseen. :)
Ei sinun tarvitsekaan jaksaa yksin, vaan sitä varten on olemassa ammattiauttajia. Ihanaa, että sinulla on myös tukena läheinen ystävä ja sisko ja sinä olet heille tärkeä. Väittäisin, että meitä joilla on on vain pari rakasta ja oikeasti läheistä ihmistä on paljon, mutta ei se määrä vaan laatu - jos oikein ajattelee, niin emmekö ole ystävien laadun suhteen aika onnekkaita?
Älä vaadi itseltäsi liikoja, massiivisia taisteluja, ei, vaan otat vain sellaisia pikku askeleita kerrallaan, mitä sinä itsesi tietäen ja kokien jaksat. Yksi asia kerrallaan, helpoin ensin. Ystäväni sai voimansa takaisin masennuslääkkeillä ja hänen elämänsä muuttui hiljalleen, vähän kerrallaan, tosi erilaiseksi kuin silloin kun hän oli onneton ja sairas. Nykyisin hän on elämänhaluinen pienen tytön äiti, joka opiskelee uutta alaa ja nauttii täysin siemauksin pikkuisestaan. Omalle elämälleni taas löytyi suunta, siis se muoto minkä tunnen omakseni, vasta 25-vuotiaana, sitä edeltävä aika tuntuu nyt niin kaukaiselta ja erilaiselta. Olisi kovin surullista, jos sinun elämäsi jäisi tähän.
Voimia! Ihan varmasti sinussakin on piileviä voimia. Meissä kaikissa on, vaikka joskus syystä tai toisesta olemme saattaneet joutua tilanteeseen, että tarvitsemmekin apua, jotta ne pääsisivät esiin.
Niin, kirjoitan sinullekin, että tutustupa aluksi googlella Miina Savolaisen kirjoittamaan kirjaan "Maailman ihanin tyttö". Se on valokuvauksellinen taidekirja tytöistä, jotka oli masentuneita, toivo elämän voimasta vähäiset. Tämä kirja on kaunis, sinä voisit olla yksi maailman ihanimmista tytöistä, sillä jokainen tyttö, ihminen, hänessä on myös ihanuutta, kauneutta, hyvyyttä, myös sinussa. Sinussa on myös kipinä elämään, se ei ole sammunut, vaikka siltä tuntuisi. Ei sinun tarvitse tehdä ihmeitä, yrittää, suorittaa, ponnistaa sen eteen, että elämäsi kulkisi, se soljuu itsekseen, kun pystyt vapauttamaan mielesi paineista, ennakko-odotuksista, vaateista. Elämän tarkoitustamme me harvoin tiedämme, edes vanhempanakaan. Mutta myös sinun elämälle on tarkoitus, sillä yhtään elämää tänne maan päälle ei synny, etteikö sille olisi tarkoitus, tehtävä. Uskon siten, että jokaisen elämälle on valmis käsikirjoitus. Emme sitä tiedä etukäteen, mutta jokainen päivä tuo sen päivän osuuden käsikirjoituksesta tietoomme. Helpolla odotamme, jopa vaadimme elämältämme asioita, jotka eivät sisälly käsikirjoitukseen, petymme, jopa masennumme. On vapauttavaa elää, kun ottaa vastaan sen, mikä elämällä on meille annettavaa, mitä se tarjoaa tehtäväksi. Emme voi muuttaa sitä, mikä osaksemme on annettu.
Meidän ihmisten "tehtävä" on antaa elämän johdattaa meitä, ja se johdatus tulee alitajunnastamme, omastatunnosta, meidän kunkin hyvää tahtovalta minältämme. Sisintäsi jos jaksat kuunnella, eli omaatuntoa, se ohjaa sinun elämääsi iloa, onnea, polun, joka on tarkoitettu sinulle. Yksi elämäsi osa on se, että sinulla on hyvä ystävä ja pikku sisko, he tarvitsevat sinua ja sinä heitä. Meillä jokaisella on läheisiä, joita emme välttämättä aina tiedosta.
Kaiken sen lisäksi sinulla on oikeus rakastaa ja helliä itseäsi kauniilla ajatuksilla, teoilla hyväksymällä itsesi sellaisena, mitä olet. Olethan itsellesi läheisin ja siten rakkain. Sinulla on rakkautta, koska mm pikkusiskosi on sinulle rakas. Hän rakastaa myös sinua. Ilman rakkautta emme voi hyvin. Koeta antaa rakkaudelle sijaa elämässäsi, sinulla on rakkautta silloin myös läheisillesikin jakaa. Hyvään vastataan hyvällä, hymyyn hymyllä.
Elämä kannattelee! Toivon sinulle kaikkea hyvää ja monen monet syntymäpäivät, jotka saat viettää kiitollisena siitä, että sinä saat elää!