Gramex maksut estävät nykyisin musiikin kuuntelun internetissä, koska Gramex perii nettiradioilta kohtuuttomasti korvauksia. Gramex maksu on kuitenkin vapaaehtoinen, omat poliitikkomme aikoinaan päättivät lammasmaisesti, että kerätään kansalta rahaa ja lähetetään se kansainvälisille levy-yhtiöille. Meidän ei tarvitsisi maksaa gramex maksuja, lukuisat valtiot eivät maksa mitään gramex-maksuja, eivät amerikkalaisetkaan itse maksa mitään gramexia. Kaikki on vapaaehtoista.
Mikä oli tällaisen järjettömän päätöksen takana. Päätöksen historia on synkkä. Se juontaa juurensa kylmän sodan aikoihin, jolloin Neuvostoliiton edustajat olivat huolissaan suomalaisten nuorten länsimielisyydestä. Yhtenä tärkeänä USA myönteisyydelle nähtiin popmusiikki, jota nuoriso kulutti sumeilematta ja samalla omaksui amerikkalaisia arvoja. Neuvostoliiton edustajat Suomessa painostivat suomalaisia poliitikkoja supistamaan mahdollisimman pieneksi amerikkalaisen popmusiikin saatavuutta. Osa suomalaista poliitikoista oli rähmällään venäläisten vaatimuksien edessä, ja toteutti parhaan mahdollisen kykynsä mukaan heidän toiveitaan. Tämän rähmällään olon osoituksia oli popmusiikkia soittavien radio-ohjelmien minimointi suomen yleisradiossa ja yksityisten radio-asemien perustamiskielto. Poliisi puolestaan valvoi tehokkaasti yrityksiä perustaa ”piraattiradioasemia”, jotka olisivat soittaneet länsimaista popmusiikkia.
Kun yksityisille radioasemille jouduttiin lopulta antamaan lupia, niin Gramex maksuilla yritettiin hankaloittaa niiden toimintaa nostamalla kustannuksia. Useita asemia joutuikin lopettamaan.
Toinen synkeä joukko musiikkipolitiikassamme olivat klassisen musiikin kannattajat. Käyttäen häikäilemättömästi hyväkseen neuvostoliittolaisten painostusta, he liittoutuivat venäläisten kanssa ja toimivat heidän juoksupoikinaan niin Yleisradiossa kuin valtion musiikkihallinnossa. Klassisen musiikin kannattajat olivat huolissaan siitä, että pop-musiikki vyöryisi Suomeen ja ”mölymusiikki” kuihduttaisi klassisen musiikin kuuntelua maassamme. Yleisradiossa he hyökkäsivät rajusti jokaista yritystä vastaan lisätä nuorisomusiikin soittamista radiossa. Gramex maksu tuli heille kuin tilauksesta ”saasteverona mölymusiikille”.
Myös Keskustapuolueen konservatiivisiipi oli huolissaan popmusiikista. Se uhkasi perinteistä maaseutukulttuuria tyrkyttämällä maaseudun nuorille modernia elämäntapaa. Rockradion aloittamista vastustettiin Yleisradion johtokunnassa ”Sehän tulee tappamaan maaseudun nuorten kuorotoiminnan!” Niin se tekikin.
Se, miksi olemme vapaaehtoisesti suostuneet allekirjoittamaan Gramex-sopimuksen on osa synkkää poliittista historiaa. Nyt kun Neuvostoliitto on romahtanut, en näe mitään syytä jatkaa vapaaehtoista rahankeräystä miljonäärimuusikoille ja miljardiluokan levy-yhtiöille. Gramex sopimus on mielestäni sanottava kylmästi irti.
Mikä oli tällaisen järjettömän päätöksen takana. Päätöksen historia on synkkä. Se juontaa juurensa kylmän sodan aikoihin, jolloin Neuvostoliiton edustajat olivat huolissaan suomalaisten nuorten länsimielisyydestä. Yhtenä tärkeänä USA myönteisyydelle nähtiin popmusiikki, jota nuoriso kulutti sumeilematta ja samalla omaksui amerikkalaisia arvoja. Neuvostoliiton edustajat Suomessa painostivat suomalaisia poliitikkoja supistamaan mahdollisimman pieneksi amerikkalaisen popmusiikin saatavuutta. Osa suomalaista poliitikoista oli rähmällään venäläisten vaatimuksien edessä, ja toteutti parhaan mahdollisen kykynsä mukaan heidän toiveitaan. Tämän rähmällään olon osoituksia oli popmusiikkia soittavien radio-ohjelmien minimointi suomen yleisradiossa ja yksityisten radio-asemien perustamiskielto. Poliisi puolestaan valvoi tehokkaasti yrityksiä perustaa ”piraattiradioasemia”, jotka olisivat soittaneet länsimaista popmusiikkia.
Kun yksityisille radioasemille jouduttiin lopulta antamaan lupia, niin Gramex maksuilla yritettiin hankaloittaa niiden toimintaa nostamalla kustannuksia. Useita asemia joutuikin lopettamaan.
Toinen synkeä joukko musiikkipolitiikassamme olivat klassisen musiikin kannattajat. Käyttäen häikäilemättömästi hyväkseen neuvostoliittolaisten painostusta, he liittoutuivat venäläisten kanssa ja toimivat heidän juoksupoikinaan niin Yleisradiossa kuin valtion musiikkihallinnossa. Klassisen musiikin kannattajat olivat huolissaan siitä, että pop-musiikki vyöryisi Suomeen ja ”mölymusiikki” kuihduttaisi klassisen musiikin kuuntelua maassamme. Yleisradiossa he hyökkäsivät rajusti jokaista yritystä vastaan lisätä nuorisomusiikin soittamista radiossa. Gramex maksu tuli heille kuin tilauksesta ”saasteverona mölymusiikille”.
Myös Keskustapuolueen konservatiivisiipi oli huolissaan popmusiikista. Se uhkasi perinteistä maaseutukulttuuria tyrkyttämällä maaseudun nuorille modernia elämäntapaa. Rockradion aloittamista vastustettiin Yleisradion johtokunnassa ”Sehän tulee tappamaan maaseudun nuorten kuorotoiminnan!” Niin se tekikin.
Se, miksi olemme vapaaehtoisesti suostuneet allekirjoittamaan Gramex-sopimuksen on osa synkkää poliittista historiaa. Nyt kun Neuvostoliitto on romahtanut, en näe mitään syytä jatkaa vapaaehtoista rahankeräystä miljonäärimuusikoille ja miljardiluokan levy-yhtiöille. Gramex sopimus on mielestäni sanottava kylmästi irti.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Millaisia todisteita ja viitteitä sinulla on väitteesi tueksi?
Tuollainen yhteys Neuvostoliittoon on pähkähullua, jo siitäkin syystä, että Neuvostoliiton levy-yhtiö "Melodija" julkaisi myös länsimaista poppia. Minulla on Neuvostipainoksina mm. Abbaa, Beatlesiä, Modern Talkingia etc. Myös Neuvosto-Eestin radio soitti paljon länsipoppia radion nuortenohjelmissa. Puhumattakaan neuvostoajan virolaisista pop-yhtyeistä, joista monet jäivät sen ajan suomalaisnuorten mieleen 70 luvulla lähetetystä Ohtutäht ojelmasta.
En osaa muuta sanoa kuin jos jotakin väität, niin mainitse tietolähteesi. Nämä väittämät ovat just niiltä ihmisiltä kuultuja, jotka syyttävät kaikesta neuvostoliittoa. En ole typerämpää ja lapsellisempaa väitettä kuullut.