nyt. Kun kerran matosta on ollut tuolla toisaalla puhumus.
Koko elämäni ajan olen allergioistani tietämättä ja puhumatta vienyt matot ulos ja pudistellut niin tuulessa kuin tyvenessä, hengittänyt sen pölyn sisääni ja saanut silmilleni, ja silmäni ovat aina olleetkin punaluomiset, joskus silmissäkin on näkynyt punaista.
Nyt en ole enää kymmeneen vuoteen mattoja ulkona pudistellut taikka tampannut ja harjannut.
Silmäni ovat aivan kuntoutuneet, punareunaisuus on mennyttä!
Siivooja tulee hyvien laitteidensa kanssa ja puhdistaa lattiani mattoineen päivineen, mies vie hyvällä säällä uloskin ne, ja itselläni on tehokas mattoimuri, ei enää pelkkä lelu, joita myöskin imurin nimellä myydään.
Parannuksiakin siis elämäämme tuo ikä tullessaan.
Koko elämäni ajan olen allergioistani tietämättä ja puhumatta vienyt matot ulos ja pudistellut niin tuulessa kuin tyvenessä, hengittänyt sen pölyn sisääni ja saanut silmilleni, ja silmäni ovat aina olleetkin punaluomiset, joskus silmissäkin on näkynyt punaista.
Nyt en ole enää kymmeneen vuoteen mattoja ulkona pudistellut taikka tampannut ja harjannut.
Silmäni ovat aivan kuntoutuneet, punareunaisuus on mennyttä!
Siivooja tulee hyvien laitteidensa kanssa ja puhdistaa lattiani mattoineen päivineen, mies vie hyvällä säällä uloskin ne, ja itselläni on tehokas mattoimuri, ei enää pelkkä lelu, joita myöskin imurin nimellä myydään.
Parannuksiakin siis elämäämme tuo ikä tullessaan.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Oletteko koskaan nähneet / kuulleet muualla maailmassa?
Miten hotelleissa?
Viedäänkö petivaatteet ulos tuulettumaan?
Minä taas allergisena en voi märkiä lakanoitani tai tyynyliinojani ulkona kuivattaa, sillä tahmea siitepöly tarttuu niihin ja tulee mukanaan sisään.
Nykyisin mattojen piiskaamista ei edes suositella. Mattojen hoito-ohjeena on yleisesti (pesuohjeiden lisäksi) vain imurointi, jopa paksuissa puuvillamatoissa. Piiskaus kuluttaa kuituja, jolloin lika vain tarttuu helpommin maton pintaan. Näin sanovat minua viisaammat.
Meidän ikäpolvellemme pölynimuri on nykyajan keksintö. Monikin varmaan vielä muistaa ensimmäisen imurinsa! Eihän siitä niin kamalan kauan aikaa ole... Sitä taustaa vasten siivousintoisten suomalaisten matonpiiskaus on ymmärrettävissä. Imureita ei ollut. Eikä vanhoista tavoista niin vain päästä. Ne siirtyvät sukupolvelta toiselle. Kun äiti aina piiskasi matot, piiskaa tytärkin. (Tai panee miehensä piiskaamaan - siis mattoja.)
Itse en ole mattopiiskan kanssa riehunut aikoihin, vaikka piiska on vielä tallessa siivouskomerossa. Imuroin matot ja silloin, kun pesen lattiat, laitan parvekkeelle tuulettumaan. Riittää hyvin.
Mielestäni jokaviikkoinen siivouspäivä (se ennen pakollinen!) on ainakin yksineläjälle hätävarjelun liioittelua. Kun NÄEN, että on on syytä siivota jotakin tai pyyhkiä pölyt jostakin, niin teen sen. Näkymättömiä pölyhiukkasia en viitsi metsästää.
Toisaalta aurinko muuttaa näkyviksi sellaisetkin hiukkaset, joita edes ei himosiivooja saa kiinni. Ei siitäkään kannata stressiä ottaa. Pöly häviää, kun aurinko kääntää säteensä siitä paikasta pois!
Näin talvisaikaan sytytän kynttilät ja vien vieraan kädestä kynttilän luo.
Parempi seisoa pölyn päällä jota aina on ainakin vähän,
kuin ottaa se suuhun ja silmiin.
suhteessa konservatiivinen. Käytin ennen joulua matot pakkaslumessa, harjasin ne hyvin ja jätin kaikki matot yöksi pakkaseen. Siinä kuolivat pölypunkit toivottavasti. Ainakin sen jälkeen koko huusholli on säilynyt melko pölyttömänä. Ei edes lattialla näy pölytupsuja niinkuin imuroinnin jälkeen muutaman päivän perästä pöly jo leijailee lattialla.
Koko huusholli tuoksuu raikkaalle ja puhtaalle, ikäänkuin matot olisi pesty. Nyt onkin saanut olla melko huolettomana siivouksen suhteen ja kaikki joulukoristeet ovat luoneet oman tunnelmansa.
Ensiviikolla arki koittaa ja joulu viedään pois, pois, pois, mutta ensi vuonna hän palaa lailla ystävän, ei voi toivo pettää.
Sanoinpahan sanasen tähänkin, meillä on kullakin omat tapamme hoidella näitä huusholleja ja jokainen tapa lienee oikea, kun vain itse on tyytyväinen olotilaansa.
tuon operaatiosi jälkeen? Pöly voi aiheuttaa.
Mielestäni on hyvä asia, että puhut menneessä aikamuodossa; en siis enää rääkkää melki uhanalaisia pölypunkkeja omalta osaltasi sukupuuttoon kuolemasta. Nimittäin;
Erään aikakauslehdessä olleen artikkelin mukaan testiryhmä ei juuri löytänyt huonossa hapessa olevan pölypunkkikannan edustajia. Syy; asuntojen hyvä tuuletustaso ja lähes 'murhaava' puhtaus.
Atolfialle totean, että kyllä minäkin heittäisin joskus matot puhtaalle lumelle, jos asuisin pientalossa. Kokemuksesta tiedän, että sillä konstilla mattojen väritkin kirkastuvat. Mutta eipä onnistu kerrostalossa keskellä kaupunkia.
Pölypunkkeihin en usko. Ne raukat ovat sukupuuttoon kuolleita. Nykyajan materiaalitkin sorsivat niitä. Mikään ei ole kuin ennen :))))
tyynyissä sitä vastoin, ne tarvitsevat hieman kosteutta, joten kannattaa heittää ne pesukoneeseen pari kertaa vuodessa. pari tuntia 60 asteisessa saunassa, riittää sijauspatjalle ja peitteille, vaikka ne kyllä heitän hankeen pakkasellla.
Onhan raitis tuoksu ihana tekstiileissä, antaa se tekijälleen ja kaikille ilon:D
Virkistäviä ja kauniita unia ! Aamulla nähdään:)
matot taikka vuodevaatteet,
niin ne pitäisi ensin antaa jäähtyä tuuletustelineellä ennen hankeen laittamista.
Muuten lumi tarttuu niihin ja osittaun sulaakin sekä kosteuttaa.
Minä käytän hyvää, puhdasta imuria, jossa on puhdistetut terät ja vaihdettu pölypussi sisällä.
Sillä saa patjatkin tosi puhtaiksi.
hyvää teki matoille pakkasessa tuulettaminen. Enkä toki silloin saanut yskää en nuhaa, mutta nyt kun elämää olen leppoisasti viettänyt, on tuo flunssa iskenyt eikä meinaa jättää rauhaan sitten millään.
Lieneekö syy siinä, että ennen joulua touhusi niin maan perusteellisesti ja tuo stressi kun on helpottanut, niin tautikin on puhjennut.
No, eiköhän se tästä helpotu, aikansa kutakin. Huomenna olisi zumpailtava, mutta jos ei tauti hellitä, taitaa jäädä zumpailematta.
Hyvää Yötä! Taitaisi tuo uni olla parasta lääkettä, niinpä lähden tästä uinailemaan.
Tässä lukiessani tuli mieleeni nuo räsymatot, onkohan niitä missään muualla maailmassa?
Ne kyllä tomuaa kaiken sen lisäksi mitä eläminen vielä lisää.
Meillä karuissa ja kylmissä oloissa ainakin maalla oli oltava matot lattialla jalan alla, matoilla oli mukavampi kävellä.
Vuodevaatteet talviaikana keskuslämmityksen kuivattaessa ilman pölyää ja ihokin kuivuu talvella, kokonaisuutena , koko eläminen pölyää!
Vaikka on keksitty mitä merkillisempiä tomuliinoja, aina sitä vaan sen verran siivoustenkin jälkeen jää että valkoiseen 'koeliinaan' saa näytteet.
Onneksi ollaan jo kevään suuntaan menossa ja voi avata oven maailmaan aurinkoisena aamuna heti herättyä.
tosiaankin matot ja vuodevaatteet kerran viikossa ulos ja pölyt silmiin ja suihin!
Eipä ihme, että silmiä kutisi ja punotti tuo pölyn säännöllinen suihin ja silmiin sisään otto.
Vaikeahan tämänikäisten on luopua mistään vanhoista pinttyneistä tavoista.
Joskus jopa viiden *****n hotellissa näkee selvästi sängynpeitteen päällä murusia,
vaikka paikat muuten kiiltelevätkin.
Milloinkahan vuodevaatteet tuuletetaan hotelleissa?
Niin, eihän sellaista tapahdu ikinä.
nykyään niin, että vuodevaatteiden materiaalit ovat sellaista laatua, että ne voi ajoittain pestä, joten niiden ulos raahaaminen lienee turhaa. Sen puoleen on nuo työt helpottuneet. Imuroidahan voi patjat ja sängyt, niin eiköhän liene vuoteet kohtalaisen puhtaat.
Enne vanhaan pestiin pyykki kaupungin pyykkituvassa (ainakin meillä) kerran kuussa, eikä lakanoita vaihdettu joka viikko niinkuin nykyään. Silloin oli kenties tarpeen tuulettaa vuodevaatteita ulkona silloin tällöin säitten salliessa.
Onneksi kaikki on nykyään helpompaa kuin 40-50-luvulla. Kyllä varmaan tuo äitikultani kääntyisi haudassaan, jos näkisi tämän nykyisen elämän menon.
Meittiä oli monta pojankosseria perheessämme. Pitää lähtä merille, yks ehotti. Ei kannata ainakaan ongelmiaan merimiesuraan lähtä pakeneen sani vanhempi serkkupoika.
Siellä pitää olla kovat nyrkit ja tiukka asenne.
Pisin merimatkani jäi Kotkasta Orrengrundiin. Norjalainen rahtialus oli kapteeni käeskystä vasiten ajettu loivalle saaren rantakalliolle - muuten pohjakosketuksen saanut alus olisi ilman muuta uponnut.
Laivan lasti purettiin proomuihin ja laivan korjaus voitiin tehdä paikalla lähimmälle telakalle. Muistelen vuodeksi v. 1964.